sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kukkapenkki paketissa.

Viime talvena päätin, että vihdoin tulevana kesänä meidän vuohenkellon valtaama sotkukukkapenkki saa kyytiä - ja kerrankin vannomani lupaus toteutui! Lapioimme kolme peräkärrillistä rikkaruohoa ja rikkaruohojen täyttämää maa-ainesta pois. Tilalle jäi suuri kolo, joka nyt odottaa täytemaata ja nurmikkoa... määrittelemättömän ajan.


Kukkiessaan tuo kello on kivannäköinen, mutta sain siitä kertakaikkiaan tarpeekseni. Joukossa oli joukko erilaisia nauhuksia, joita pelastin jokusen toiseen kukkapenkkiin. Samalla tietysti tuota kelloakin tuli mukana, mutta meillä se taitaa ollakin rikkaruohona jo jokaisessa kukkapenkissä. :/ Lisäksi pelastin penkistä jo aiemmin viime kesänä juurakot vanhaa punaista pionia, joka onkin hyvin sopeutunut uuteen kotipaikkaan, vaikka pelkäsin nirhaavani sen hengiltä!

Täyttämään tyhjäksi jäänyttä aukkoa tilasin, melko heräteostoksena, Viherpeukaloilta valmiin kukkapenkkipaketin. Tämä oli nimeltään "Purppurailta". Se sisälsi 47 astiatainta/juurakkoa/mukuluu. Hinnaltaan tämä taisi olla 50-60 euroa. Hinta tuntuu kalliilta, mutta jos kyseisiä taimia ostaisi kaikkia erikseen, tulisi penkistä aika paljon kalliimpi. Eniten tässä minua viehätti ehkä se, että joku on ajatellut nämä asiat valmiiksi (mikä kukkii milloinkin ym.) ja se, ettei taimien mukana ei PITÄISI tulla rikkaruohoja. Meidän pihalla ei kasva esimerkiksi vuohenputkea ollenkaan, joten olen ollut hieman neuroottinen näiden taimivaihtojen ja -ostojen kanssa. :D


Taimet lähtivät pääsääntöisesti kaikki hyvin kasvamaan. Vain kaksi astiatainta kuoli heti istutuksen jälkeen (tuo aukko tuossa keskellä), mutta niiden tilalle sain uudet taimet. Yllätyin positiivisesti, kuinka helposti Viherpeukaloilta sai uudet taimet - taisivat olla soittoni jälkeen meillä jo seuraavana päivänä. :) Tästä johtuu, että tuo yksi harmaa-ajuruoho kukkii ja kaksi muuta ei. Vielä pitää ehkä hieman asemoida taimia uudestaan, nyt kun kaikki ovat lähteneet kasvuun. Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin ihan hyvältä ja seuraavat vuodet varmaan sitten näyttävät, miltä tämän kukkapenkin pitäisi näyttää koko kasvukauden ajan. Tässä piirroskuvana se, mitä on teoriassa tuloillaan... ;)

www.viherpeukalot.fi

Penkin toisessa päädyssä ovat sotkupenkistä pelastetut vanhat punaiset pionit, jotka ovat melko matalaa lajiketta.  Saa nähdä, kuinka paljon ne aikanaan tuuhettuvat ja leviävät, että mahtuvatko kaikki kasvit olemaan tässä penkissä sovussa. Ensimmäinen pionin nuppu muuten oli jo aukeamassa... En malta odottaa, että meidän pihan isot vaaleanpunaiset pionit aloittavat kukinnan. Nuppuja on ainakin valtavasti! Enää tarvitaan aurinkoa... Tässä kuvia aiemmilta kesiltä.


Nyt suuntaan Avoimien puutarhojen päivänä Mikkeliä kohti, Siilinpihalle (eli tänne). Olisipa hienoa, jos oma pihakin olisi joskus esittelykelpoisessa kunnossa. :D Otetaanpa tällainen pieneksi haaveeksi 20 vuoden päähän. ;)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

ihana kamala lupiini.

Minulla on ristiriitainen suhde lupiinien kanssa. Nyt kukkiessaan ne ovat tien pientareilla niin kovin kauniita väriläiskiä. Erityisesti ihastelen lupiineja sen kaikissa mitä erikoisimmissa sävyissä. Se perinteinen violetti on toki yleisin, mutta välillä törmää todella kauniisiin punaisen sävyihin. Juhannuksena lasipurkit täyttyivät ihanista lupiinikukkakimpuista. Tykkään, tykkään, tykkään. :)


Mutta pian koittaa se aika, kun lupiinit lakastuvat ja kukkien tilalle tulee rumat siemenkodat. Silloin sitä aina tajuaa, miten laajoja kasvustoja lupiinit muodostavat ja miten rumilta ne näyttävät kukkien lakastuttua.

Joka kesä lupiineja on myös koko ajan vain enemmän - ja niitä kaikkia muita luonnonkukkasia saman verran vähemmän. Olen omalta pihalta yrittänyt poistaa lupiineja, mutta se on TO-DEL-LA hankalaa, ellei jopa melkein mahdotonta. Olenkin tyytynyt siihen vaihtoehtoon, että kukkapenkkiin eksyneet yksilöt olen kaivanut lapiolla pois parhaani mukaan, mutta penkat olen niittänyt alas ennen siementen kehittymistä. Hieman kyllä hirvittää, kasvaako meillä tulevaisuudessa mitään muuta kuin lupiineja...

Hyviä hävitysvinkkejä?


Jos lupiinista eroon pääseminen on hankalaa, niin onneksi ainakin viereisessä kuvassa olevasta jättipalsamista voi päästä eroon. Täällä blogissakin kirjoittelin toissakesänä tuosta meidän takapihan viidakon ja lähimetsän vallanneesta vieraslajista.

Kitkin kaikki löytämäni yksilöt tuolloin pois ja hirmuinen määrähän sitä kasvijätettä sitten tulikin! Muistaakseni viisi jätesäkkiä ainakin! :/ Kitkeminen oli onneksi todella helppoa, koska kasvit lähtivät helposti nyppimällä irti maasta pintamaassa kasvavien juurien vuoksi.

Jätin kasvit sitten mätänemään jätesäkkeihin toviksi - ja itse asiassa siinä kävi niin, että unohtuivat sinne säkkeihin talven yli ja vasta seuraavana keväänä ne hävitin. Ei ollu enää eloa säkeissä. :D Mutta viime kesänä ei palsamia näkynyt, eikä nytkään siitä näy mitään merkkejä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kitkemällä tuosta viheliäisyydestä pääsee yllättävän helposti eroon. :)


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

On kylymä! :/

Niinkuin muuallakin päin Suomea, on täälläkin todella viileät kelit. Tomaatitkin siirsin jo varuilta takkahuoneen lämpöön, kun ulkona alkoi olla melko arktiset ilmanalat. Taivaalta tulee vuorotellen rakeita ja vettä, tuuli puhaltaa kylmästi ja ulkona saa olla koko ajan näpit jäässä. Tekisi mieli kaivaa paksumpi takki takaisin esille, mutta itsepäisesti olen sinnitellyt kesävaatteilla ulkosalla. Nytkin on vielä sormet ihan kohmeessa ulkoilusta, vaikka jo tunnin verran olen sisälläkin ollut...

Meidän pihan suurin ongelma on ollut jo vuosia takapihan vallannut viidakko. Nyt hiljalleen alkaa tosin tuntua, että tuo viidakko levittäytyy lonkeroineen joka paikkaan. Jokainen nurkka pihassa tuntuu olevan jossain määrin villiintynyt ja ihmisen käden kosketuksen tarpeessa. Pieni villiintyminen on ihan kiva juttu ja piha saa jossain määrin näyttääkin luonnontilaiselta, mutta rajansa tälläkin.

Nyt minusta tuntuu myös siltä, että tämä viidakoituminen alkaa siirtyä meidän kukkapenkkienkin puolelle. Osasyynä lienee se, että taisin suutuspäissäni keväällä viskoa pitkin pihoja pari jämäsäkkiä lannoitetta (en tiennyt mitä ne oli, löytyi edellisen asukkaan jäljiltä puutarhavarastosta...) ja ne on nyt tehneet tehtävänsä ja kaikki kasvaa penkeissä TODELLA hyvin. Ensi vuonna pitää muistaa hieman maltillisempi lannoitus, tai jos jättäisi välistä kokonaan...


Tässä sotkuisessa kukkapenkissä ovat kauniisti kukkineet jo kurjenmiekat, jotka siirsin pari kesää(?) sitten uuteen kasvupaikkaan. Pahasti silloin pelkäsin, että tapan koko kasvin, mutta mukisemattahan tuo kotiutui uuteen paikkaan ja hienosti kukki tänäkin kesänä, ehkä jopa normaalia paremmin. Niiden taakse siirsin kasvamaan keltapäivänliljaa ja nämä kaksi olivatkin aika kiva väriyhdistelmä kukkiessaan. :) Tuonne päivänliljan taakse tungin paniikissa kesäkuun alussa rivin toisia liljoja kasvamaan. Kyseessä oli pari pussillista mukuloita, jotka tilasin heräteostoksena Viherpeukaloilta. Ja eihän mulla niille paikkaa ollutkaan... :D Saas nyt nähdä, saako ne tuolla riittävästi valoa ja kasvavatko sieltä pimennosta minnekään.


Kukkapenkin etuosat ovat vallanneet runsaat kasvustot pikkusydäntä, rentoakankaalia ja veri(?)kurjenpolvea, joka on kohta polvenmittaista. Nuo kasvavat niin tiheästi, ettei sekaan mahdu edes rikkaruohoja. :) Hyvä niin. Kurjenpolven seasta pitäisi nousta kukkimaan joukko Queen Elisabeth -ruusuja, jotka on sinne piiritetty. Keväällä tuntui tosin siltä, etteivät ruusut olisi talvehtineet kovin hyvin. Johtuisikohan vähästä lumesta? Yleensä tähän aikaan ruusut on jo kukkineet ensimmäistä kertaa, mutta nyt taitaa mennä heinäkuulle... Onneksi kuitenkin yksi ruusu kukkii aina tähän aikaan vuodesta oli talvi millainen tahansa!

Alppiruusutkin kukkivat, vaikka kevätaurinko kärvensikin niiden lehtiä. Mietin monta kertaa, että pitäisi suojata rodot tai käydä niitä kastelemassa tai jotain - mutta jäi tekemättä. Onneksi nuo ei kuitenkaan kuolleet, vaikka ruskeat lehdet vähän rujoja onkin. :/ Ensi keväänä sitten muistan!


Kaikille jo tässä vaiheessa oikein ihanaa juhannusta, keleistä huolimatta! :) Minä uhmaan luonnonvoimia ja käyn huomenna tahkoamassa illalla juhannuskisan golfin parissa. Kun ei vain sataisi lunta! :D Sen jälkeen onkin tiedossa lomailua mökkimaisemissa. Täytynee pakata mukaan reilusti lämmintä vaatetta ja tekemistä sisätiloihin...

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pihalla möyrimistä ja sammaleen poistoa.

Vihdoin alkoi kauan odotettu kesäloma. :) Blogi on ollut täysin unohduksissa, mutta täällä se on minua ja sopivaa hetkeä odotellut. Ensimmäinen vuosi "oikeissa töissä"  eli oman alan töissä näytti sen, että työ vaatii veronsa. Aikaa blogin päivittelylle tai vastaavalle jonkin verran aikaa vievälle toiminnalle on ollut todella vähän. Iltaisin ei ole jaksanut oikein mitään ja viikonloppuisin on vain palautunut rankasta työviikosta. Vaikka työ on ollut mukavaa ja antoisaa, on se ollut samalla myös todella raskasta. Todella toivon, että toinen työvuoteni on edes hitusen helpompi ja vähemmän aikaa vievä. Mutta nyt on kesäloma, joten nautitaan ihanasta Suomen kesästä mukavien kesäpuuhien parissa...


Meidän pihalla on kevään mittaan tehty yhtä ja toista. Ensimmäinen isompi projekti oli huhtikuussa, kun koneellisella voimalla revittiin tuollainen metallikehikko ylös. Tarina kertoo, että kyseessä on jonkinlainen hedelmälava(?), jonka joku on päättänyt juntata tuonne maahan kukkalaatikoksi tms. jokunen vuosikymmen sitten. Vuosien saatossa se on sitten painunut metrin syvyyteen, puuosat ovat lahonneet, mutta kehikko on säilynyt. Nyt vihdoin se on sieltä pois! Piha jäi kuitenkin renkaista aivan kamalan näköiseksi... :/


Projektin päätteeksi kurottaja upposi tuohon mutaan kokonaan ja pari tuntia meidän piti sitä sieltä taituroida ylös. Tämän jälkeen päätimme, ettei pihalla ehkä tapahdu mitään tämän suurempaa vielä, kun piha on niin kostea ja pehmeä. Nyt lähiviikkoina pihalle olisi toiveissa saada kaivinkone (teloilla!), joka putsaisi koko takapihan viidakon ja kaivaisi sinne salaojaputkille vaot. Jos sitten tuosta pihan takaosasta saisi hieman kuivemman ja tasaisemman. Itsehän en tiedä tästä hommasta vielä mitään, joten pitääpä ruveta lueskelemaan ohjeita netistä. Työtä siis riittää tänäkin kesänä, kun piha näyttää nyt tältä... :/ Mutta pihatöitä tehdessähän sitä ihmisen mieli lepää. :)


Toinen kevään projekteista oli sammaleenpoistoprojekti. Etupihamme on käytännössä kokonaan sammaleen valtaama. Toisaalta sammal on ihan kiva juttu, mutta meillä sammalta on aivan liikaa, se on kuivana inhottavan karheaa paljaan jalan alla, eikä se tuollaisena rusehtavana ole myöskään kivan näköistä.


Testasin sammaleeseen sammaleen syöjää ja lannoitetta, mutta en ole aivan varma niiden tehosta. Paras lopputulos oli kohdissa, joista haravoin kaiken sammaleen pois (eli käytännössä melkein mullokselle, vain joitakin ruohon haituvia oli jäljellä) ja lannoitin sen jälkeen. Vaikka alku näytti toivottomalta, kasvaa siellä nyt nurmikko erittäin hyvin. Nyt kun ruoho kasvaa jo jonkin verran sammaleen lomassa, ei sammaleen haravointi onnistu kovin hyvin paikoista, josta en aiemmin keväällä haravoinut. Ensi keväänä siis sammaleen haravointi joka paikasta pois ja sitten lannoitus, niin hyvä tulee! :)

Vaikka kesä on vasta aluillaan, on pihalla ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! Jokainen päivä joku kukka alkaa kukkia ja toinen jo lopettelee vasta alkanutta kukintaa. Viikon ulkomaan reissulta Suomeen palattuani tuli sellainen olo, että kesä menee vain vilahtamalla silmien ohitse... mutta vastahan se on alussa! Kukka-asioita sitten ensi kerralla! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...