keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Katsaus katolle.

Nova
www.monier.fi

Monierilta otettiin minuun yhteyttä ja vinkattiin heidän nettisivuiltaan löytyvään kattavaan tietopakettiin kattoasioista. Sivuilta löytyy tietoa mm. katon remontoinnista ja esim. ylipäätään siitä, miten katot toimivat.

Meidän talo on rakennettu vuonna 1984 ja oletan katon olleen samassa autuaassa tilassa siis jo kohta 30 vuotta. Materiaalina katossamme on tiili, joka on kyllä kestävä, mutta tuskin sentään ikuinen...


Olemmekin miehen kanssa puhelleet, että katolle olisi syytä tehdä jotain lähivuosina, koska sen ulkonäkö on melko kärsineen näköinen. Monierin sivuilta löytyykin hyvä pieni muistilista katon huoltoon liittyen. Listan löydät kokonaisuudessaan täältä. Listassa suositellaan katon tarkastusta vuosittain, mikä varmasti onkin järkevää. Tarkastellaanpa meidän kattoa nyt viimeisen 30 vuoden osalta. :)

1. Tarkista harja

Katon harjalta tulisi tarkistaa, että tiilet ovat ehjiä ja oikeilla paikoillaan. Meidän katon harja näyttää onneksi ehjältä ja suoralta. Joku ammattilainen voisi käydä harjan kuitenkin tarkistamassa vielä lähempää. Itse en lähtenyt katolle kiipeilemään, koska meiltä ei löydy minkäänlaisia turvavaljaita.


2. Tarkista reunat

Katon reunat näyttivät meillä pääosin olevan kunnossa. Aivan reunimmaiset tiilet olivat kuitenkin selvästi rapautuneet muita enemmän. Kattojen puhdistuksia tekevät yritykset usein mainitsevatkin, että kattotiilet olisi hyvä kyllästää puhdistuksen yhteydessä. Tällöin tiili ei ime itseensä niin paljon vettä, mikä vähentää pakkasen aiheuttamaa rapautumista. Kuulostaa ainakin ihan järkeen käyvältä selitykseltä. Tiilten reunoja tutkiessani huomasin katon reunassa myös kokonaan haljelleen tiilen, se tulisi varmaan vaihtaa ensitilassa...


3. Tarkista tuuletus, liitokset ja sadevesijärjestelmät

Näiden kolmen asian tarkistaminen on tärkeää homevaurioiden välttämiseksi. Rännit on helppo itse tarkistaa ja puhdistaa joka vuosi. Jos rännit on tukossa ja täynnä lehtiä, tulvivat vedet aivan vääriin paikkoihin - ja vesi väärässä paikassa ei tee koskaan hyvää. Meidän rännit olivat pääasiassa siistit, mutta paikoitellen löytyi poistettavia lehtikasoja. Nyt pitäisi veden taas virrata paremmin! Noista tuuletusputkista ym. minulla ei ole mitään käsitystä, joten ammattilaisen tarkistusta tarvittaisiin tässäkin asiassa.


4. Puhdista ja poista kasvit ja kasvusto

Ja tätä materiaaliahan meiltä löytyy! Sammalta ja jäkälää on joka lähtöön, melkein kuin metsässä. Tämä on kattomme suurin kosmeettinen haitta, erityisesti katosta selkeästi erottuva haavankeltajäkälä. Onneksi sammalta on pääasiassa vain varjon puolella, kun taas aurinkoisempi puoli talosta on pysynyt äärimmäisen siistinä.


Suurimmat sammalpaakut on helppo poistaa itse käsin keräämällä, koska ne eivät ainakaan meillä olleet tiukasti katossa kiinni. Tiilien reunojen putsaamiseen sen sijaan tarvitsee jo jonkinlaista apuvälinettä. Jäkälä lähtee pois oikeastaan vain raaputtamalla. Tiilikattojen putsauksia tekevät monet yritykset ja ehkä itsekin voisimme pyytää joltakin yritykseltä tällaista tarjousta, koska hommaa on melko paljon....

5. Tarkista kattoturvatuotteet

Meillä ei katolle sen kummoisempia turvatuotteita ole. Lumi sieltä ei juurikaan tule alas, koska tiili jo materiaalina jumittaa sen katolle ja lisäksi kattomme on melko loiva. Tikapuut toki löytyy talon päästä ja ne ovat pienestä ruosteesta huolimatta ehjät ja tukevasti seinässä kiinni. Silti joka kerta hirvittää nousta noita tikkaita ylös... Näiden tikapuiden lisäksi löytyy edellisten asukkaiden nikkaroimat puiset tikapuut, jotka ovat kyllä toimivat, mutta ehkä hieman kyseenalaiset. Niillä pääsee kuitenkin hyvin putsaamaan rännejä. Alumiinitikkaat voisi laittaa meidän huushollin hankintalistalle!


Sen verran epävarma olo minulla jäi kattomme kunnosta, että taidamme turvautua ammattilaisten apuun. Tässä kun ei kuitenkaan olla talonrakentajia kumpikaan. Katto on myös aika tärkeä osa taloa ja huonolla huolenpidolla voi saada paljon harmia aikaiseksi. Monierin sivuilta löytyykin kätevästi kattava lista kattoalan asiantuntijoita - jopa yksi yritys meidänkin pikkukaupungista. :)

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesälomalla, vielä hetken.

Miehen teoria menee niin, että jos lomalla tekee paljon asioita ja on poissa kotoa, tuntuu lomakin pidemmältä ja enemmän lomalta arjen sijaan. Ehkäpä. Arkea olemmekin pakoilleet viime viikkoina ahkerasti niin pohjoisessakin kuin itäisessäkin Suomessa. Pohjoisessa suuntasimme Ouluun miehen serkun luokse kyläilemään. Miehet kalastelivat lapsena paljon yhdessä, joten iltaohjelma oli selvä...


Joesta noussut pikkutaimen sai jatkaa vielä uiskentelua poseerauksen jälkeen...


Rannassa kukkivat kauniisti rantakukat. Minä taisinkin keskittyä enemmän kasvilajiston tutkimiseen kuin kalojen narraamisen. Rannasta löytyikin monta uutta lajia kasvioon. Pitäisi enää vain tunnistaa lajit luokattoman huonoista kuvista... :/



Vasemmanpuoleinen oli suurin saaliini ja pitkään myös ainokainen. Ihan hävetti, kun jumitin lainauistimen vähintään kymmenesti pohjaan - onneksi kaikki irtosivat lopulta. Olen kai tottunut hieman syvempiin vesiin, tai sitten kyseessä on todellakin tekniikkalaji, joka ei ole mun juttu. Onneksi loppumatkalla sain yhden pienen ahvenen kissalle vietäväksi. Kalakisassa jäin auttamattomasti tosin viimeiselle sijalle, sillä miehet nappasivat kaloja tiuhaan tahtiin...


Itäisessä Suomessa kesälomareissumme kulki Kuopion, Joensuun ja Savonlinnan kautta. Joensuussa (tai tarkemmin sanottuna Kontiolahdella) kiersimme pari kierrosta Karelia Golfin maisemissa. Kenttä on hyvässä kunnossa ja säätkin suosivat, joten saimme rahoille vastinetta. Illallaksikin riitti ohjelmaa mm. pesäpallon paikallisottelun merkeissä - joka ei ollut kyllä kovin kummoinen...



Joensuusta tie vei Savonlinnaan. Siellä vietimme viikonlopun koko suvun kesken, mutta aikaa riitti myös pyörähtää kaupungilla ihan turistina. Savonlinnassa voin suositella sisävesiristeilyjä ja Kalastajan kojun muikkuja torilla - ne on nimittäin kaupungin parhaat, ainakin toisten mielestä. :)




ps. Huomenna viimeinen lomapäivä! Sitten alkaa hiljalleen paluu arkeen ja kohti uusia haasteita...


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Meidän onneton sauna.

Taloa remontoidessamme sauna oli ainoa paikka, jonne emme koskeneet millään tavoin. Se onkin lähes alkuperäisessä kunnossa. Lattialaatat on vaihdettu kylppäriremontissa kymmenisen (?) vuotta sitten. Laatat ovat siniset kuten kylppärissäkin. Sinisen rinnalla seinät on oranssiksi muuttunutta pihkaista paneelia ja kiukaan ympärys punaisen ruskeaa tiiltä. Meidän sauna on ihan kelpo perussauna, mutta se on suoraan sanottuna melko ruma. Ja mikä tuo ovi on?! Rämisevä oranssi ovi, jossa on kahva kuin ulko-ovessa. En tykkää, en sitten yhtään.


Sauna on myös onnettoman pieni ottaen huomioon, että kyseessä on omakotitalo. Se sijaitsee keskellä taloa, koska hormi on yhteydessä talon keskellä oleviin leivinuuniin, puuhellaan ja takkaan. Saunassa ei siis ole ikkunaa. En ole mikään supersaunoja, mutta toisinaan on mukava istuskella saunassa hyvässä seurassa pidempäänkin - kunhan siellä on ikkuna. Jos vain saa hieman raikasta ilmaa, niin ei lopu happi ja tule huono olo. No, meidän saunassa ei tästä syystä pitkään kukaan viihdy.


Saunasta löytyy edellisten asukkien kiulu ja löylykauha, jotka ovat ihan peruskivat. Jälkimmäinen on tosin rikki. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä teknisen työn opettajalla ehjää löylykauhaa. Ehkäpä siis voisin koulujen alkaessa sorvata tuohon kauhaan uuden varren, kun kauhaosa on kuitenkin aivan ehjä. Saunassa on myös ehkä se kaikkein perinteisin saunavalaisin, joka juuri ja juuri pysyy kasassa. Mieleen juolahtikin, että tuohon voisi nikkaroida uuden kehikon, mutta säilyttää tuon valaisimen, kun sekin kuitenkin ehjä on. Tässäpä siis kaksi pientä käsityöprojektia tälle syksylle!


Itse saunalle tarttis kuitenkin nyt jotain tehdä, koska tuo oranssi väri ei oikein nappaa. Eniten miellyttäisi ehkä aivan vaalea väri tai sitten joku harmahtava sävy. Vaaleaan ei pääse kuin isolla remontilla, harmaaseen päin helpommin. Supia ja muita tuotteita toki on tarjolla, mutta ainakin joskus niistä tuppaa tulemaan sellainen hieman muovisen oloinen pinta ja sellaista en haluaisi. Pitäisi selvitellä, olisiko toisia vaihtoehtoja. Ongelma toki on se, miltä joku väri näyttää tuossa pihkaisessa oranssissa paneelissa - tai tarttuuko siihen edes mikään. Ehkä ensimmäisenä laitetaan piiloon tuo punatiili, jos se suinkin on mahdollista....

Yksi asia meidän saunassa sentään on, mistä minäkin tykkään. Keväällä omista käsistä syntyi tällainen puunkantoteline entisen rumiluksen tilalle. Se on juuri sopivan kokoinen saunapuille ja silmäkin kestää tuota katsella. Entisestä telineestä en kehtaa edes laittaa kuvaa. :)


Ja täälläpä on enemmän siitä, miten tuo teline syntyi...


Tästäpä sitten saunaa suunnittelemaan, eipähän lopu tekeminen....

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Ukkosta ilmassa.


Sataa, sataa, sataa. Sitähän se Suomen kesä on. Paitsi, ei ollut se alkukesän hirveä piina, kun ei satanut ollenkaan... Nyt on kuitenkin satanut senkin edestä. Parhaillaankin ulkona murisee ukkonen - siis vain murisee, vielä ei ainakaan pauku. Mutta kummallinen on ollut tämä kesä. Kaikenlaisia tulviakin ympäri Suomea, ihan kummallista! Mikä tätä maapalloa vaivaa?

Kivahan se on, että välillä sataa, mutta rajansa kaikella. Toiset kasvit tykkää sateesta, mutta ruusuraukat ei näistä sadepäivistä kyllä iloitse. Kukat mädäntyvät suoraan nuppuihin, nyyh. Kaunokaiset Queen Elisabeth -ruusuni eivät nyt oikein pääse kuninkaalliseen kukoistukseensa. Onneksi hieman pienemmät ruusut, kuten tämä punainen mikä-lie-ruusu, kestävät sadetta hitusen paremmin. Ja eihän kesä vielä ohi ole, joten toivoa on! :)



Nyt on objektiiviasiat taas kunnossa, joten alkaa olla kuvissakin värit kohdallaan. Pieni epäilys tosin on, että taannoisessa kameraonnettomuudessa itse kamerastakin hajosi jotain, koska se tuntuu tällä hetkellä paikoitellen hieman jähmeältä. Jospa tällä pärjättäisiin vielä tovi...


Malva kukkii ihanasti! Näistä vaaleanpunaisista kukkasista tykkään kovasti. Saisi levitä tuolla penkissä lisääkin. Kärhöjen joukkoon oli myös ilmestynyt erivärinen kukka. Nyt kyseessä ei ole kameran aiheuttama värin vääristymä, vaan kukka oli todellakin punainen. Olisikohan tuo nyt ensimmäinen "Rouge cardinal" -kärhön kukka? En noista varsista oikein päässyt enää perille, kun on niin tuuheaa kasvustoa. Hieno juttu, jos näin on! :)


Liljat on kauniita sateen jälkeen! :) Minulla on kukkapenkissä muutama hassu oranssi lilja kasvamassa. Niin komeita, mutta niin väärässä paikassa! :D Pitäisi siirtää ne uusille sijoille ja tehdä vaikka ihan oma liljapenkki jonnekin päin pihaa. Ehkä ensi keväänä sitten tämä suunnitelma!


Samettiruusujen siirto runkoruusun juurelta pois oli hyvä siirto. Nyt ruusu kukkii kauniisti, kukkia ja nuppuja on valtavasti! Hieman kukat on kuitenkin tuollaisia kuivakan ja käpristyvän näköisiä. En tiedä, kuuluuko niiden ollakin tuollaisia. Olisikohan syynä lannoituksen vähyys? No, kauniita ovat joka tapauksessa! :)



Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoisempaa viikonloppua! :)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Aamuyöstä.

Aamulla klo 4.00 käyty keskustelu, kun mies tuli kotiin kalasta minun ollessa nukkumassa.

M: Sait sä sen mun viestin?
S: En. Mulla on puhelin jossain kadoksissa...
M: No. Nyt se sitten hävis. Lens järveen.
S: Mitä?!
M: Sitä ei kyllä enää löydy.

...ja tätä keskustelua seurasi hillitön itkukohtaus kuin olisin menettänyt jotain suurempaakin elämässä. Koko maailma kaatui siihen paikkaan! Se järveen lentänyt asia oli nimittäin mun rakkaudella tekemä puukkoni, johon olin viime vuoden aikana vuodattanut enemmän hikeä ja verta kuin millekään projektille - verta myös ihan konkreettisesti, koska sain valmistusprosessin aikana kymmeniä haavoja sormiini. Itse taottu terä, huolellisesti käteen sopivaksi muotoiltu visakoivukahva, rystyset valkeina ommeltu nahkatuppi... Ja nyt se kaunokainen olisi jossain järven pohjassa ruostumassa. Jäljellä vain muistot ja valokuvat, onneksi edes valokuvat....


...ja toisessa blogissani hyvin yksityiskohtainen selostus siitä, miten tuo puukko syntyi vaihe vaiheelta. Tarinaan pääset tutustumaan täällä. Ehkä noiden ohjeiden perusteella voisin tehdä samanlaisen uudestaan? Mutta eihän se olisi kuitenkaan sama. :/

Toivuttuani tästä pettymyksestä, kävin etsimään puhelinta, joka olikin jäänyt autoon. Luin sen miehen lähettämän viestin - MIKÄ HELPOTUS!! Ei sinne järveen lentänytkään mun puukko, vaan miehen kihlasormus. Väliäkös tuolla, yksi valkokultainen rinkula - kunhan mun puukko on tallessa! :D

Tästäkin huolimatta mies sai kyllä kunnon kirkotuksen siitä, että mun puukko ei lähde matkaan enää yhdellekään metsä- ja kalastusreissulle, koska tulin tästä nyt niin vainoharhaiseksi! Hahah! :) En ymmärrä, miten minulla se puukko tuli heti ensimmäisenä mieleen. Kai olen alitajunnassa koko ajan pelännyt, että se häviää noilla reissuilla, kun joka kerta olen siitä erikseen muistuttanut. Mutta huvittavaa kyllä, ettei tullut keskustelun aikana missään vaiheessa puheeksi, MIKÄ sinne järveen lensi. Loppu hyvin, kaikki hyvin - paitsi mies saa keksiä itselleen uuden sormuksen, mielellään halvinta löytyvää sorttia...

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kirppuja.

On tullut taas kirppisteltyä! En viitsi ruveta vaatteita kuvailemaan, mutta monenlaista on kirpparilta tarttunut matkaan. Jokunen neule, paitoja ja muutamat kesähousut ainakin. Niin, ja nämä pinkit farkut! Oli ihan pakko ostaa, kun silmäni niihin iskin. Ihan uudet ja kerrankin oikeaa kokoa. Mietin, jos laittaisin ne ekana työpäivänä jalkaan. Katsellaan, riittääkö mulla rohkeus. :) Mutta juuri eilen tuumailin, että minulta löytyy lähes jokainen päivä päältä jotain kirpparilta ostettua, joten vaatekaapin sisällöstä taitaa kohta jo olla puolet kirpparilta löydettyjä...


Ja viimeisinpänä löytyi nämä kivat kiilapohjakorkkarit. En tiedä vielä, missä näitä käyttäisin, mutta olivat vain 3 euroa ja tosi hyvät jalassa! Samoin löytyi syksyksi mustat perusnilkkurit, muistaakseni 3 euroa myös. Nämä nyt tulee ainakin heti käyttöön kylmemmillä keleillä (joita ei toivottavasti ole tiedossa pitkään, pitkään aikaan!) Ja tunnustettakoon, että tuli ostettua siitä samaisesta pöydästä myös kolme laukkua, 2-3 euroa kappaleelta. En osannut päättää, minkä otan, joten otin ne kaikki! Että tuli hömpöteltyä sitten ihan urakalla! Mutta huvittavintahan se on, että vaikka sitä miten ostelisi yhtä ja toista, on lopputulema kuitenkin edullisempi kuin jos ostaisi kaupasta uutena yhden rievun...


Toki joskus tulee tehtyä virheostojakin, varsinkin silloin, kun ei jaksa käydä sovittamassa vaatteita. Mutta onneksi nekin vaatteet saa myytyä kirpparilla eteenpäin. Ainakaan niihin ei ole montaa euroa mennyt hukkaan - toisin kuin niihin heräteostoihin, joita tekee kaupasta kovaan hintaan. Voi apua, niitäkin on. Juuri löysin vaatekaapista yhden vaatekappaleen, jossa oli vielä hintalappukin. Se on siellä ollut päivät pitkät, enkä koskaan sitä ole käyttänyt. Pitänee laittaa kirpparille...

Kirppiskuormaa taas kertyy, kun on lomalla aikaa käydä nurkkia läpi. Yhtä ja toista sitä vaan ilmestyy huusholliin, kummallista. Tiedossa olisi myös seuraavien viikkojen urakkana selvitellä miehen isovanhempien vanhan kesämökin sisältöä. Sinne on jemmattu yhtä ja toista, tarpeeton ja tarpeellinen viime vuosikymmeniltä. Kaikki on säästetty varmuuden vuoksi, jos joskus joku tarvitsisi. Pitää ottaa kamera matkaan, koska vaikka löydettävissä ei ole aarteita, uskon vaatesäilöistä löytyvän yhden jos toisenkin ysäri- ja kasarihelmen. Alla oleva tyyli olisi helposti toteutettavissa mökin vaatevarannoista... :)


ps. Huomenna tiedossa kulttuuria, oopperan muodossa. Toivottavasti ei ole tylsä teos, koska kesto on sen viitisen tuntia....

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kärhöjen vuoro.

Kärhöt ovat alkaneet kukkia! Ihanaa! :) En tiedä tämänkään sortin nimeä, kun unohtuu aina merkata näitä ylös istuttaessa. Googlettelun perusteella tuo muistuttaa tarhaviinikärhöä (clematis viticella), "Etoile violette", mutta olisiko kyseessä kuitenkin "Warszawska Nike"? En mä näistä tiedä! :/ Kuvien värit tosin hämää todella paljon. Väri on oikeasti syvä tummanvioletti, ei suinkaan tuollainen punainen, ei siellä päinkään. Hermo menee tuon kameran kanssa, kun ei saa kunnon kuvia otettua... Onneksi tällä viikolla pitäisi viimein tulla postissa uusi objektiivi! :)


Tässä alempana kukan väri muistuttaa jo hieman sitä oikeaa. Näitä on kaksi tainta istutettuna, mutta toisen komeasti viime kesänä kukkineen taimen versot taisivat paleltua talvella. Ja näytti kyllä myös siltä, että niitä oli katkennut talven aikana syystä tai toisesta. Luulin, että peli oli menetetty, mutta kyllä sieltä maasta nousi pari uutta versoa ja nekin kukkivat jo. Toinen vanhempi taimi on sen sijaan voimissaan ja nuppuja riittää!


...ja uusia kukkia aukeaa koko ajan! Edelleen kuvista poiketen, on ne kaikki samanvärisiä. :)


Istutin keväällä myös kaksi "Rouge cardinal" -loistokärhöä kasvamaan noiden entisten kylkeen. Taimet olivat aika heikon oloiset, mutta kyllä ne molemmat on hengissä ja kipuavat tuolla muiden varsia pitkin. Ja kun tarkasti pusikkoa tutkii, löytyy sieltä jokunen nuppukin! Toivoa siis on, että saan sen kukkimaan! :) Eihän niitä oikeastaan näille korkeuksille edes suositella, mutta kaikkeahan pitää aina kokeilla! Jos ne selviävät hengissä tästä kesästä, pitää muistaa syksyllä suojata ne talvea varten... Onko teillä kokemusta kärhöjen suojaamisesta?

Illaksi ei tarvitse miettiä tekemistä, koska tiedossa on mansikkashow! Suunnitelma on selvä: joka toinen purkkiin, joka toinen suuhun. :) No, ehkä kuitenkin enemmän sinne purkin puolelle. Laitan suurimaan osan soseeksi, mutta jokusen rasian myös kokonaisia marjoja, koska toisinaan on niillekin käyttöä. Nam nams. Pakastimessa on vielä sen verran viime vuotista mustikkaa jäljellä, että ehkä tänä vuonna saa riittää 15 kg mansikkaa. Jos tulisi sitten ne mustikatkin syötyä pois...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...