sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Jokseenkin täydellistä.




Ruusut kukkii niin kauniisti! En muistanut tänä keväänä istuttaa uusia ruusuja, mutta ensi keväänä pitää penkkiin laittaa ehdottomasti muutama ruusu lisää. Olen levittänyt ruusujen ympärille maanpeittokasviksi verikurjenpolvea ja minusta ainakin tuntuu siltä, että ruusut siitä tykkää. Ehkä hieman voisi kasvustoa paikoitellen harventaa, jotta erottuu ne ruusutkin paremmin joukosta. :)


Ihanaa on myös se, ettei tätä ruusupenkkiä tarvitse kitkeä juurikaan koskaan, koska kurjenpolvi ei anna liiemmin tilaa rikkakasveille. Pitäisi yrittää saada muuallekin kukkapenkkeihin enemmän maanpeittokasveja, koska kitkemisen sijaan olisi kesällä parempaakin tekemistä...

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Onnistuneita siirtoja.

Olen vaihtanut tämän kevään ja kesän aikana lähes jokaisen kasvin paikkaa meidän pihalla. Nyt näyttää siltä, että ainakin suurin osa näistä siirroista on onnistunut hienosti, eikä kasveja ole ainakaan kuollut. Kuun alussa saamani kuunliljat tekevät jo kukkavarsia. Myös nämä hassut valeangervot ovat ilmeisesti löytäneet itselleen sopivan paikan kuunliljojen vierestä, koska penkkiin oli ilmestynyt jo pari uuttakin alkua. Ilmeisesti kyseessä on siis leviävä sortti, hyvä vain. En olisi ikinä uskonut, että tuollaiset "oksat" juurtuisivat paikoilleen, mutta niinpä näytti käyvän!


Laikkuköynnöksen valkeat laikut ovat muuttuneet hiljattain kauniin vaaleanpunaisiksi. Tämä on kyllä niin hauska pensas - tai köynnös, mikä nyt onkaan. :) Pitäisi taas viritellä uusia tukia seinustalle, niin pääsisi paremmin kiipeämään seinälle. Meinaa puolet puskasta olla hieman kaatumavaarassa...



Mutta aina ei istutukset onnistu. Laitoin runkoruusun juurelle kasvamaan koristeeksi muutaman samettiruusun, mutta se taisikin olla virhe. Ne kasvoivat hetkessä todella suuriksi ja tuuheiksi, melkein pensaiksi, eikä ruukun juurelta enää mitään muuta näkynytkään.

Samalla komeasti kasvaessaan taimet taisivat vielä kaiken voiman, kosteuden ja elintilan itse ruusulta. Nappasin samettiruusut pois, joten jospa nyt ruusukin alkaisi kukkia paremmin. Samettiruusut ja parit peikonkakkarat laitoin kasvamaan puutarhavajasta löytyneisiin kattiloihin. En muistanutkaan, että tuolla oli tuollaiset edellisten asukkien jäljillä. Juuri sopivat väreiltään! :) Kattiloihin oli myös porattu pohjaan reiät, joten ilmeisesti näitä on ennekin käytetty kukille.



Mittarissa +30 astetta! Huh huh!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Mysteerikasveja.

Meidän pihalla kasvaa yhtä ja toista kasvilajia, joiden nimistä minulla ei ole mitään käsitystä. Tänä kesänä olen siirrellyt pihan reunalla olevasta rikkaruohojen valtaamsta yrttipenkistä yrttejä talteen toisaalle. Vaikka niitä ei koskaan tulisi käytettyäkään, niin ovatpahan kivan näköisiä siistissä rivissä. Sieltä lupiinien ja vuohenkellon seasta löytyi tällaisia.

Vaan mitä nämä ovat? Onko nämä edes syötäviä? :D


Tässä yllä siis kuvat samasta kasvista. Tuuhea pensas ja monivuotinen. Hajun päätteellä kyseessä on jokin yrtti, mutta minun hajuaisti ei sano tässä tapauksessa yhtään mitään. :/ Nämä alla olevat on sitten tällaisia liuskalehtisiä "oksia", myös monivuotinen tapaus. (Tulipa otettua huonot kuvat, siispä muistutus itselle: korjauta järkkäri ensitilassa tai osta edes parempi pokkari.)


Sentään jotain yrttejä tunnen itsekin. Ruohosipuli on sinnikkäästi kasvanut rikkaruohojenkin keskellä. Toivottavasti juurtuu hyvin paikoilleen uuteenkin kotiinsa. Lipstikka on kasvanut jo valtaviin mittoihin ja keräsin vihdoin sen oksia nipuksi kuivumaan. Tuoksu on todella voimakas! Vielä kun osaisi ja muistaisi joskus käyttää sitä kuivattua silppua... Käyttövinkkejä?




Jos muuten muillakin on ongelmia kasvien tunnistamisessa, niin ehkäpä kaikkein paras apu on www.luontoportti.com -sivusto. Sen helpolla hakutyökalulla saa haettua etsimäänsä kasvia mm. kukan värin, kukinnon ja lehden muodon, kasvupaikan ja kukinta-ajankohdan perusteella. Tällaisesta on apua silloin, kun ei ole kasvin nimestä mitään hajua. Sivustolta löytyy pääasiassa luonnonkasveja, mutta joukossa myös joitakin puutarhoistakin tuttuja lajeja. Tekisipä joku samanmoisen sivuston myös kaikista miljoonista perennoista...

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Onnea Mummo!

Tänään juhlittiin meidän 89-vuotiasta mummoa. Ensi vuonna siis isot juhlat, jos mummo on suinkin bilekunnossa. Uskon vahvasti, että on. Mummolla on ollut jo ainakin kymmenen vuotta alzheimerin tauti, mutta edellään hän asustelee yksin kotona. Tauti todettiin suhteellisen aikaisin ja lääkitys saatiin aloitettua (vastustelusta huolimatta), mikä on varmasti hidastanut taudin etenemistä. Vaikka mummo vielä yksin pärjäileekin kotona, on viime vuosina mukaan kuvioihin tullut kotisairaanhoidon käynnit, siivousapu ja ruokakin tuodaan valmiina. Selvästi on havaittu ainakin se, että ruualla jos millä on merkitystä. Kun ravitsemus on kohdallaan, luistaa ajatuskin paremmin! Tämä pätee ihan meihin terveisiinkin ihmisiin, joten muistakaa ihmiset syödä ja näin kesäisin varsinkin juoda! :)

Tänään juhlimassa oli lasten ja lastenlasten joukko lisättynä yhdellä lapsenlapsenlapsella. Leivoimme juhliin kahville kahta erilaista herkkua: mansikka-mariannekääretorttua ja valkosuklaa-vadelmakääretorttua. Kääretortut leivottiin ja täytettiin jo eilen, joten ne ehtivät hyvin vetäytyä jääkaapissa. Koristelu tehtiin vasta hetki ennen tarjoilua.


Valkosuklaa-vadelma kääretorttuun tuli vaalea kääretorttupohja. Väliin tuli valkosuklaamoussea (ohje jostain päin nettiä) ja pakastevadelmia. Päälle koristukseksi kermaa, pakastevadelmia (jäisinä, niin eivät ehtineet lössähtää), mustikanlehtiä ja tupsaus tomusokeria.

Marianne-mansikkakääretorttu syntyi hyväksi havaitulla Pirkan reseptillä, joka löytyy täältä.
Pohjana tumma kääretorttupohja, jossa jauhoina oli pelkkiä perunajauhoja ja kaakaojauhetta. Tällöin kääretorttu sopii myös keliaakiloille. Kääretortun välissä on rahka-kerma-marianneseosta, joka on todella hyvää, muttei liian makeaa. Koristuksena tällä kertaa tomusokeria, mansikkaviuhkoja, mariannerouhetta ja sitruunamelissan lehtiä. Jos ette ole tuota kääretorttua koskaan maistaneet, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! :)



Kun pionit kukkivat, niin kukkia todella riittää. Yksi kimpullinen vietiin mummonkin iloksi, toinen kimpullinen lähti Keski-Suomea kohti. Aika monta kimppua noista puskista vielä tehtailee. :)


Mukavaa alkavaa viikkoa! Monella varmaan alkoi lomat, joten nautitaan! :)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusta!

Kyllä kelit helli meitä juhannuksena! Juhannus meni meillä hyvin perinteisissä merkeissä maalla: savusaunan lämmössä, virkistymässä järven jäätävässä(!) vedessä, kokkoa poltellessa, ulkopelejä ja lautapelejä pelaillessa ja grillaillessa. Juhannus on ihanaa aikaa! :)


Kotiin palatessa pihalla ilostuttivat kukkaan puhjenneet pionit. Tänä kesänä pionien nuput olivat aivan täynnä muurahaisia. Katselin keskustelupalstoilta, ettei muurahaisista pitäisi olla mitään haittaa. Onko kokemuksia muurahaisista? Ällöjä ne on joka tapauksessa, vaikkeivat nupuille mitään tekisikään. :/ Nuppuja ei ole tänä kesänä läheskään niin paljon kuin viime kesänä, mutta komeasti pionit kukkivat joka tapauksessa. Näitä vaaleanpunaisia pioneja minulla on neljä puskaa ja ne kestävät hyvin maljakossa. Pitääpä käydä nappaamassa muutama oksa maljakkoon sisällekin.


Viime syksynä siirsin katastrofikukkapenkistä (jossa kasvaa lähinnä rikkaruohoja) punaiset pionit pois toisten pionien seuraan. Kovasti kaikki uhkailivat, ettei pioni tule kukkimaan seuraavaan viiteen vuoteen. Mitä vielä! Komeasti kukkii, paremmin kuin viime kesänä! Ehkä olennaista oli tuo siirron ajankohta ja hyvä kasvupaikka. Nappiin näytti menevän. Nämä pionit ovat miehen mummon kotipaikalta alunperin. Ne ovat huomattavasti matalampaa sorttia ja eivät kestä maljakossa päivääkään. Ulkona saavat siis nämä komeat väriläiskät kukkia!


Ihanaa Juhannuspäivän iltaa! :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Luonnonkukkien päivänä.

Tänään vietettiin yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää. Päivän tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen sekä yhteisten luontokokemusten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Joka vuonna päivälle valitaan jokin teemalaji. Tänä vuona teemalajina olivat matarat. Minulle matarat olivat ennestään täysin vieraita, eikä niitä löydy yhtäkään opiskeluaikana keräämästäni kasviosta. Mataroilla on kuitenkin pitkät perinteet kansanperinteessä. Ne ovat mm. tuoksunantajia, värikasveja ja maidonjuoksuttajia. Suomessa mataroiden sukuun kuuluu kymmenkunta lajia, kuten esimerkiksi aho-, kelta- ja paimenmatara (kuvassa ei toki ole matara, vaan ihan se kaikille tuttu niittyleinikki).

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Luonnonkukkien päivän retkelle, joita järjestettiin ympäri Suomea tänään ainakin satakunta. Meidänkin pienessä kaupungissa retkelle lähti mukavasti väkeä. Retken päätavoitteena oli löytää mataralajeja, mutta samalla tutkimme myös monia muita vastaan tulleita mielenkiintoisia lajeja. Joukossa oli todellisia kasvieksperttejä, jotka selasivat paksuja oppaitaan määrittäessään oikeita mataralajeja. Luulin tuntevani kasveja edes kohtuullisesti, mutta tässä seurassa tunsin oloni kyllä täysin tietämättömäksi...

Meidän ei tarvinnut kävellä montaakaan metriä, kun vastaan tulivat ensimmäiset matarat. Tässä vasemmalla rantamatara ja oikealla paimenmatara. Myöhemmin löysimme vielä keltamataran, joka tosin näytti risteytyneen paimenmataran kanssa. Melko huomaamattomia kasveja, joten ihmekös tuo, jos ei ole tullut aiemmin kiinnitettyä huomiota...


Rannalta löytyi myös kurjenjalkoja. Minulle oli tämäkin uusi laji, ei ole aiemmin osunut silmään. Kaunis ja erikoisen näköinen kukka! :)


Rannalta suuntasimme suolle. Matkalla löysimme tienpientareelta valkolehdokkeja. Näin päivällä lehdokit eivät juurikaan tuoksuneet, mutta illalla ja yöllä niistä levittyy ympäristöön voimakas tuoksu, jolloin lehdokkien läheisyydestä ei voi erehtyä. Valkolehdokki on rauhoitettu kasvilaji.


Valkolehdokki kuuluu kämmekkäkasveihin kuten myös suolta löytynyt suopunakämmekkä. Ja onhan näissä selkeästi samoja piirteitä kuin troopiikista kotoisin olevilla orkideoilla. Mutta tässäpä kotimainen versio, kaunis sekin! :) Kuvassa laji näyttää todellisuutta suuremmalta, sillä tämäkin yksilö oli vain n. 15-20 cm korkea. Kyseinen laji on vaarantunut ja rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Punakämmeköitä tapaa harvemmin soiden ojituksen vuoksi.
 

Olipa suo täynnä myös kiehtovia kihokkeja. Kihokkeja löytyy yleisesti kahta lajia: pyöreälehtikihokkia ja pitkälehtikihokkia - nimet kertovatkin olennaiset erot tuntomerkeissä. Mutta löytyypä suolta myös näiden kahden lajin risteymää, joten ottaa siitä sitten selvää. Pienet kihokit ovat lumoavia ja näitä täytyy palata kuvailemaan uudestaan, kunhan saan järkkärini toimimaan. Alkaa tympiä tämä surkealla pokkarilla kuvailu... :/


Kuinka kauniita ja mielenkiintoisia kasvilajeja Suomenkin luonnosta löytyy, kun hetkeksi pysähtyy ja katselee ympärilleen. Tänä päivänä on hyvä myös muistaa, että näiden kasvilajien uhkana on mm. vieraslajit, kuten lupiini ja jättipalsami, jotka leviävät järkyttävällä vauhdilla ympäristössä tukahduttaen alleen kaiken muun kasvilajiston. Siispä tee hyvä teko ja kerää/niitä lupiinit pois lähiympäristöstäsi ennen kuin ne ehtivät tehdä siemenkodat. Tällä pienellä toimenpiteellä saadaan hillittyä lupiinin leviämistä. Luonnonkukat kiittävät! :)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Lomalle lompsis!

Oikeastihan olen ollut lomalla jo pitkään, mutta tällä viikolla olen jälleen ollut entisessä kesätyöpaikassani pitämässä taloa pystyssä perheen naisväen ollessa toisella puolelle maata. Tälle viikolle sattui rehunajoa, joten työmiehiä on ollut isolla maatilalla moninkertaisesti. Päivät ovatkin kuluneet paljolti ruokaa laittaen. On ollut hieman opettelemista, kuinka laittaa ruokaa 16 hengelle. Koko ajan on saanut pelätä, riittääkö ruoka kaikille. Onneksi riitti. :)

Mutta nyt siis nauttimaan kesälomasta ja sen mukanaan tuomista hommista, jotka eivät meidän huushollista lopu! Onneksi omissa hommissa voi tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, milloin huvittaa, missä järjestyksessä tahansa. :)

Huomenna pääsen käymään myös toista kertaa tulevalla työpaikallani. Viimeksi siellä käydessä en vielä tiennyt, pääsenkö sinne vai en. Toki olin jo silloin päättänyt, että pääsen. :) Pitää ehkä käydä omassa luokassa hieman istuskelemassa ja pohtimassa, miten luokan sisustaisin. Edellinen luokassa majaillut opettaja oli mies ja hänen tyylinsä näyttäisi olleen hyvin pelkistetty. Minä ajattelin raahata sinne heti ensimmäisenä ainakin jokusen viherkasvin ja muuta piristävää... :) Nuo palmuvehkat mulla kukoistaa aina vaan. Surkea ja laiska hoito on kaiken ydin! :D Nyt vain pohdiskelin, voisiko noita juuripaakkuja jakaa. Onko kokemuksia moisesta?


Maitopurkkeja olisi pitänyt alkaa jemmata jo ajat päivät sitten. Nyt on turha itkeä, pitää vain jemmata ne, mitä tässä enää ehtii. Säilöntäkausi on nimittäin alkanut! Olen purkittanut jo monta litraa raparperimehua pakastimeen. En tiedä, voisiko noista palasista tehdä vielä "mehustamisen" jälkeen jotain? Tähän mennessä olen heittänyt kaikki kompostiin, koska ne maistuvat aika sitruunaisilta. Koska meillä tuota raparperia riittää, pakastimeen päätyi myös kaksi muovikassillista pilkottua raparperia myöhempää mehunkeittoa varten. Jos tänä kesänä raaskisi vaikka mansikasta keitellä...


Mehujen säilöntään on aika monta eri tapaa. Meillä mehut on purkitettu aina maitotölkkeihin pakastimeen. Tuolla kesätyöpaikassani on jokseenkin sama systeemi, mutta samat maitopurkit uusiokäytetään vuodesta toiseen. Tölkit siis huuhdellaan käytön jälkeen, varastoidaan ja käytetään seuraavana vuonna taas uudestaan. Tässä viime päivinä on tullut noita tölkkejä paljon pyöriteltyä, koska työmiehet juo mehua päivittäin to-del-la paljon. Joukosta löytyi noita Valion lehmätölkkejä vanhalla logolla ja monta todella vanhaakin tölkkitapausta. :) Melkoista kierrätystä! :D Eipä olisi minulla energiaa moiseen, eikä kyllä säilytystilojakaan niille tölkeille. Pelkkien pakasterasioiden säilyttäminenkin on työn ja tuskan takana, kun kaikki kaapit pursuaa niitä tässä vaiheessa vuotta...

ps. Sitä sadetta kun olen niin toivonut, niin huomenna pitäisi sitten sataa koko päivän. Huomenna tosin olisi sellaista ulkopuuhaa tiedossa, että sade saisi jäädä tulematta. Niinhän se on, että koskaan ei ole hyvä sää. :)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Lahjoitustaimia.

Eipä täällä näytä nyt satavan, joten sovimme tämän edellisessä postauksessa mainitun tuntemattoman naisen (joka osoittautui isäni entisen matematiikanopettajan vaimoksi :)), että menen hakeamaan taimia joka tapauksessa. Ajattelin, että kyllähän ne tuohon Ikean isoon kassiin mahtuu... Ja mitä vielä! Kontti oli täynnä juuripaakkuja ja pienempiä taimia kotiin tullessa: valtavat määrät kuunliljoja ja mm. rentoakankaalia, valeangervoa ja seppelvarpua.


Varastomme seinustalla on kasvanut todella ruma penkki vuorenkilpeä. Niin ruma, että jopa mies totesi yksi päivä, että noille voisi tehdä jotain. Tällä penkille olisi pitänyt tehdä jotain jo varmaan kymmnen vuotta sitten, koska kasvusto oli hyvin ränsistynyttä ja harvaa. Siispä juurakoita kaivamaan ja uudet taimet kehiin! Ensin ajattelin siirtää vuorenkilpeä jonnekin muualle päin pihaa kasvamaan, mutta lopulta päädyin heittämään nämä menemään. Jos joskus tätä haluan, niin saan sitä kyllä milloin vain mistä vain, melkein jokaisellahan tätä kasvaa jossain kohtaa pihalla.


Juurakoiden kaivamista hankaloitti se, että samassa penkissä suikertelevat myös seinustalla kasvavan laikkuköynnöksen juuret sekä lähellä kasvavan suuren koivun juuret. Tästäkin kävi ilmi, ettei penkille ole tehty varmaan koskaan mitään, koska se oli aivan täynnä juuria. Toivottavasti nyt muutamat lapioniskut eivät tappaneet tuota köynnöstä, koska tykkään siitä niin paljon!

Penkkiä reunustamaan kannoin pitkin pihaa lojuvia hieman suurempia kiviä. Olisivat saaneet olla suurempiakin, mutta tällä kertaa tarjonta oli tällaista. Pitänee käydä tekemässä kivikuorma meidän soramontulta, kun tätä kiveä tuntuu nyt hupenevan moneen paikkaan. Kolme säkkiä tuohon meni uutta multaa ja heti näytti paremmalta ja terveemmältä tuo penkki. :)



Jaoin kuunliljoja (ei ehkä paras aika, mutta jaoinpa silti) pienempiin tupsuihin. Ne nyt vielä retkottavat sen vuoksi hieman honteloina ympäriinsä ja miten sattuu, mutta eiköhän ne siitä vahvistu. Viimeistään ensi kesänä näyttävät sitten siltä, että kuuluvatkin tuohon penkkiin. Kuunliljojen taakse laitoin kasvamaan valeangervoa, kun en sille parempaakaan paikkaa keksinyt. Nähtäväksi tosin jää, selviääkö se tuossa paikassa, koska en tiedä, onko tuo seinusta (pienen lipan alla) kuinka kuiva paikka. Olkoot siinä nyt ainakin valeistutuksessa siihen asti, että suunnitelmat kirkastuvat. :)


Mukavaa alkavaa viikonloppua! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...