torstai 31. tammikuuta 2013

Päin mäntyä.

Eipä ole aiemmin näin käynyt, mutta tänään menin kirjaimellisesti päin mäntyä...

Uintiharrastuksen lisäksi lajivalikoimaan on nimittäin vakiintunut viime aikoina hiihto. Ostin ihan uudet suksetkin ja se on tehnyt hiihdosta jopa miellyttävää. Hullua kilpavarustelua, sanovat muut. Sukseni ovat sellaiset pitopohjasukset, joita ei siis tarvitse voidella. Silloin tällöin vain heittää jotain ihmemönjää pohjaan. Niin helppoa. Varmasti sellaisilla tavallisilla suksilla pääsisi vieläkin sujuvammin liikkumaan, mutta kun ei osaa (ja jaksa) voidella, niin minkäs teet. Viime talvena yritin ja yritin, mutta aina ne sukset vain lipsui tai sitten meno oli todella tökkivää. Ei sellaisesta kukaan nauti. Näillä uusilla suksilla ei ole tarvinnut kirota huonoa voitelua ja ladulle on tullut lähdettyä ihan hyvillä mielin, eikä hampaat irvessä.


Yksi ongelma näihin uusiin suksiin kuitenkin liittyy: jos ladulla sattuu olemaan esimerkiksi käpy, havu tai mikä tahansa suurempi roska, pysähtyy meno kuin seinään. Tänään sitten otin ladulla kunnon ilmalennot - hieman samalla tavoin kun pyörällä lennetään tangon yli. Ja totta kai siinä eteen piti tulla mänty ja rysäytin täydellä vauhdilla ja painolla olkapää edeltä päin mäntyä. Aijai ja ai. Hieman toki dramatisoin tilannetta, koska eihän tälläinen pätikkä ladulla perinteisellä tyylillä kovaa mene. Mutta onpa vaan nytten olkapää melko rouheilla ruhjeilla ja mojovaa mustelmaa näyttää kehittävän. Näinköhän huomenna nousee käsi ollenkaan! Hiihtomittarissa on nyt vaivaiset 22 kilometriä. 100 kilometrin tavoitteesen pitää vielä jokunen lenkki lykkiä...

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tulipa tehtyä yksi päivä varastoon eksyessäni pakastinhavaintoja. Meillä on vielä ihan hirveästi marjoja jäljellä ja kohtahan on jo kesä.... ei nyt ihan, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. Mansikkaakin on syöty normaalia vähemmän, koska viime kesänä tuli ostettua jotain tyhmää vetistä ja mautonta lajiketta. Ei enää ikinä. Ensi kesänä ostan Polkaa, maksoi mitä maksoi! Marjojen tietoinen tuhoaminen on nyt kuitenkin alkanut. Ensimmäisenä keitin vadelmoista ja mustikoista kiisselin ja puolukoista vispipuuron. 

Puolukkapuuro on kyllä hyvää, mutta siihen pitää laittaa aivan liikaa sokeria, jotta sitä voi syödä. Sen takia tykkään kiisseleistä. Varsinkin kun laittaa vattuja joukkoon, niin ei sokeria tarvitse ollenkaan. Onhan noita marjoissa toki itsessään hieman sokeria pakastamisen jäljiltä, mutta se tuntui riittävän ihan hyvin. Ja voi sitä ihanuutta, jos joskus vatkaa hieman kermaa tuohon kylkiäiseksi. Pieni klöntti kermavaahtoa tekee kiisselistä suorastaan kuninkaalisen jälkiruoan. Ja ei sit tietenkään mitään kevytkermaa, vaan sitä itseensä! :D


Ideoita marjojen tuhoamiseksi? Syömällä siis tietenkin. :)



Oijoi. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa vielä huomisen painaa töissä. Olen ollut sijaisena viime viikkoina todella paljon eri kouluilla. Se tietää hyvää taloustilanteelle, mutta onhan se vähän rankkaa pomppia paikasta toiseen. Tänäänkin luulin viettäväni vapaapäivää (eli antoisia hetkiä Gradu-tiedostoni parissa), mutta aamulla tulikin seitsemältä pyyntö töihin. Ja minähän en sano koskaan ei. Onneksi huomenna on ihan mukava päivä: puoli päivää äidinkieltä sekä musiikkia ja matikkaa. Eiköhän siitä selvitä. :)

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille jo nyt!

torstai 24. tammikuuta 2013

Kätevä emäntä ja kirppishai.


Meidän autosta ehti olla parin viikon verran palaneena toinen polttimo. Muistuttelin siitä miehelle säännöllisesti, että eikö pitäisi käydä ostamassa polttimo, eikö pitäisi vaihtaa. Ei ilmeisesti houkuttanut pakkasella polttimon vaihto, koska se jäi tekemättä. Eilen olin reissun päällä ja lähdin vasta pimeällä ajelemaan takaisin kotiin. Kappas, eipä ollut enää sitä toistakaan polttimoa! Hieman säikäytti, kun vaihdoin pitkiltä lyhyille ja koko auto pimeni...


Ajelin sittten sumareilla matkan kotiin - ja onhan siellä ne parkit, mutta eihän ne mitään valaise. Varmaan vastaantulijat hieman ihmetteli, mutta kumma kyllä - KUKAAN ei välkäyttänyt valoja. Outoa. Minä välkäytän aina valoja, jos jollain ei ole valot päällä tai on pelkät parkit. Ehkä ihmiset eivät halua tässäkään asiassa puuttua toisten asioihin...


No jaa. Tämän iltapäivän suoritukseni oli kuitenkin sellainen, että tästä jaksan muistuttaa miestä pitkään. Kävin nimittäin ostamassa ne polttimot ja itse vaihdoin ne meidän autoon. Sanoista tekoihin!

Eikä menny polttimoiden vaihdossa kuin vartti. Siitäkin suurin osa aikaa meni siihen, että raivasin tietäni sinne polttimon luokse ja ähelsin sitä polttimon suojakantta irti. Uskomattoman hankalaksi tuo polttimoiden vaihto on kyllä tehty, kun kaikenlaista muovikoteloa tuonne konepellin alle pitää tunkea. Ei siellä isompikätinen mies voi paljoa tehdä, minulla sentään on hieman pienemmät kädet.

Note to myself: Se polttimon kansi lähtee irti, kun painaa kannen päällä olevaa lärpäkettä riittävällä voimakkuudella.




Polttimoa vaihtaessa kannattaa muistaa, ettei koske polttimoon paljain käsin. Polttimo kannattaa laittaa suoraan tuosta muovista kantaan kiinni. Käsistä polttimoon jäänyt rasvaa saattaa nimittäin rikkoa polttimon lämmetessään ja silloin on taas sama projekti tiedossa...


Ja taas palaa! Uskaltaa ajella taas pimeälläkin... Siispä rohkenen kannustaa teitä naisia, kannattaa joskus kokeilla tällaisia pieniä huoltotoimia, jos tilaisuus tulee eteen! :) Ison rahan siinä ainakin säästää, kun vaihtaa esimerkiksi polttimot itse. Myös vaivan tosin säästää silloin, jos vain laittaa miehet hommiin! :D Minua vain ärsyttää perustella asioita sillä, etten osaa. Koska kyllä mä osaan. Tarvitsee vain hitusen tietoa, mutta sitäkin enemmän rohkeutta ja asennetta yrittää uusia juttuja. :)


Tähän liittyen huvitti suunnattomasti, kun tein AVA:n testin siitä, mille alalle soveltuisin. Kuvaus oli seuraavanlainen:

"Nautit saadessasi rakentaa ja luoda uutta käsilläsi. Olet kätevä tyyppi, joka korjaa kodin pikkurempat ja osaa vaihtaa renkaat autoonsa. Haluat myös nähdä työsi jättämän konkreettisen jäljen heti, joten konttorissa kökkiminen ei kenties ole sinun juttusi. Jos aiot vaihtaa uraa, harkitse laivanrakennusta ja metalli- tai puusepäksi ryhtymistä."

Aika osuvaa. :) Joskus yläasteella jopa harkitsin ammattikoulun puu- ja rakennusalan koulutuksia. Silloin vain kaksoistutkinnon tekeminen oli niin hankalaa, että se haave jäi toteutumatta. Lukio oli kuitenkin se ykkösvaihtoehto, koska haaveilin jo silloin opettajan ammatista. No, tästäkin testistä huolimatta, kyllä musta tulee opettaja. Teknisen työn opettaja ei tosin ole kovin kaukana mm. rakennus- ja metallialoista. :) Kyseinen testi löytyy täältä.

Tänään kävin taas pitkästä aikaa kirpparilla. Reissu yllätti positiivisesti, sillä löysin pari hyvää pöytää, josta löytyi monta kivaa vaatetta! Edullisesti tietenkin. Tuo neuletakki oli tosin 6 euroa, mutta koska se oli ihan uuden oloinen, lähti se tällä kertaa mukaan. Muut olikin 1-2 euroa. Ja taas niin paljon pinkkiä... Mun pitäis löytää joku uusi väri elämään. Siis nimenomaan vaatteisiin.



tiistai 22. tammikuuta 2013

Elsa Beskowia seinille.

Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Sinipunainen?


Hattulan väki?


Tonttulan lapset?


Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä?


....muistatteko nämä Elsa Beskowin satukirjat? :)

Meillä oli kotona nuo kirjat lapsena ja varmaan joukko muitakin. Pitääpä kaivella ne esiin! Nämä sadut muistuivat mieleen, kun naapurikaupungin taideliikkeestä löytyi tällaisia kivoja Elsa Beskowin kuvia jokaisesta vuoden kuukaudesta. Melkein kaikkihan me ostettiin... :) 


Nyt näitä kuvia pitäisi laitella kehyksiin ja löytää niille paikat. Ikean ikivanhat ruskeat kehykset olisi ihan kivat, mutta niissä on paspis hieman suurempi kuin nykyisissä Ribba -kehyksissä - tai sitten nuo ruskeat ei ole Ribboja ollenkaan. Joka tapauksessa, tuo teksti jää muuten piiloon...

 
Talviaiheiset kuvat ajattelin laittaa eteiseen muiden talvikuvien seuraksi, mutta kehykset pitää käydä ensin keikkaamassa Ikeasta (ihana tekosyy lähteä Kuopijjoon). Ja toki näille paikkakin pitäisi löytyä, vielä sitä ei ole. En sitten tiedä, miten tämä talviteema sopii meidän eteiseen ympärivuotisena....


Nämä talviaiheiset jättimäiset opetustaulut löytyi aikanaan naapurikylän kirpparilta varsin kohtuulliseen hintaan. Molemmat ovat saman taiteilijan, A.Einolan maalaamia vuodelta 1928. Nykyisin ihan tyhmistäkin opetustauluista tunnutaan pyytävän kuitenkin aika kovia hintoja... :/

 
Noita kuukausikuvia muuten löytyy netistä googlettamalla "Elsa Beskows månadsbilder i mapp". 
Niitä pitäisi löytyä useammastakin verkkokaupasta myynnistä. :) 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Lahjaksi kakku purkissa.

Onhan näitä purkkilahjoja nähty monissa blogeissa, mutta idea on silti jäänyt minulta toteuttamatta. Vasta oli jonkun blogissa, mutta en nyt muista kenen. :/ Sieltä idea muistui taas mieleen. Viime viikonloppuna oli kaverin synttärit ja jotain pientä viemistä piti keksiä. Aikuisille kavereille on niin hankala ostaa mitään. Kaikilla on jo kaikkea ja monet kivat jutut on kuitenkin sitten liian suureellisia synttärimuistamiseksi - ja liian kalliita köyhälle opiskelijalle.

Pistinpä siis Parhaan suklaakakun purkkiin ja reseptin kylkeen mukaan, niin onnistuu kakun leipominenkin paremmin. Ja jos oikein kakusta tykkää, niin sen voi tehdä vielä uudelleen.
Jauhojen purkittamiseen oiva apu on muuten sellainen hillosuppilo! Ja se on näppärä kaiken muunkin purkittamiseen. Jos et omista, niin suosittelen hankkimaan. :) Monelta sotkulta välttyy, kun on sellainen apuna. Mies purkittaa sillä joka aamu lounaansa ruokatermokseen - muuten tulisi karmea sotku...



Leikkasin huovasta purkin päällisen. Muumikulhon kokoinen palanen oli juuri sopiva. Liimasin purkin kylkeen paperin palasen, jossa lukee purkin sisältö. Leimasin kylttiin tekstin akryylileimasimilla. Nuo kirjaimet on kyllä supernäppärät! Pitkään epäröin noiden ostamista, mutta niistä on ollut kyllä paljon iloa ja hyötyä. Pitäisi ehkä vain olla joku toinen fontti...


Purkissa on siis reseptin kuivat aineet. Kakulla ei ole siis kiirettä valmistuksen kanssa, koska esim. jauhot ja sokeri säilyvät pitkään. Muut reseptin aineet lisätään kakkuun leivontavaiheessa.


Ja tässäpä teillekin resepti...

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria (itse laitoin osan intiaanisokeria)
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa

250 g maitorahkaa
1 dl maitoa
150 g sulatettu voita
2 munaa

1. Kuivat aineet sekoitetaan kulhossa.
2. Joukkoon sekoitetaan muut aineet mainitussa järjestyksessä.
3. Kakku paistetaan jauhotetussa vuoassa 175-200 asteessa 1 tunti.
4. Simp(e)le as that. :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

tsuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

Kun ulkona on pakkasta lähemmäs -30 astetta, piti aamusella heti päästä jonnekin lämpimään. Niinpä suuntasin kaupungin uimahallille heti aamutuimaan mummojen ja pappojen kanssa polskimaan. Aamu on hyvää aikaa uida siitä syystä, että hallilla on silloin todella vähän ihmisiä. Ei ole tungosta, saunassakin saa istua rauhassa yksin ja nautiskella löylyistä. En myöskään halua törmätä uimahallissa tuttuihin.Tai lähinnä en halua törmätä oppilaisiini, koska en halua esitellä heille vähemmän atleettista ruhoani...

Kävin ostamassa uuden uikkarinkin "uutta" harrastusta varten. Ensimmäiset sovittamani kappaleet olivat aivan kamalia, makkarankuoria, jotka eivät imartele yhtäkään tavallista naisen vartaloa. Poistun urheiluliikkestä nopeasti alakerran vaateliikkeeseen, jossa kuulin myytävän myös uikkareita. Ja siellä niitä olikin montaa mallia, tarkoitettu meille muille naisille. Löysin mielestäni hyvän mallin, ei korosta liikaa niitä paikkoja, joita ei tule korostaa. :) Kotona tein vielä pienen tuunauksen, jonka vuosi malli on entistä parempi ja nuorekkaampi - ja myös hankalemmin puettavissa ja riisuttavissa. Hups.


Viime uintikertani oli varmaan yliopiston liikunnan kurssin uintitunneilla ja siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Lapsena harrastin uintia jonkin aikaa uimaseurassa ja sieltä on jäänyt selkärankaan kohtuullisen hyvä uimatekniikka. Se tekee uinnista mukavaa ja sujuvaa. Uintiharrastus alkoi lapsena vanhempien pakottamana. Uimaan opettelu oli melko tuskaista, koska pelkäsin pään laittamista veteen enemmän kuin mitään maailmassa. Kammo syntyi jo pienenä, kun meinasin hukkua. Harjoittelin monet kerrat opettajan kanssa kahdestaan kasvojen laittamista veteen ja oikeaa hengitystekniikkaa. Hiljalleen alkoi tulostakin syntyä. Nyt aikuisena voin olla kuitenkin kiitollinen, että minut pakotettiin oppimaan uimaan. En muuten osaisi uida varmaan vieläkään...

Mutta vaikka tekniikka oli hallussa, niin kunto ei! Hävetti ihan, kun viereisen radan pappa (kylläkin hyväkuntoinen sellainen) ui hirmuista vauhtia ilman mitään väsymisen merkkejä. Minun oli pakko pysähtyä välillä ottamaan happea. Huh huh. Uin kuitenkin kilometrin verran (kävin tosin välissä saunassa), kun uimaan oli kerta lähdetty. Jospa tästä ottaisi rutiinin, niin paranisi kuntokin...


Olin viime syksynä useiden luokkien kanssa uimassa sijaisena ollessani. Tai siis minä olin valvoja, uimahallin uimaope hoiti opetuksen. Siinä valvojana pystyi hyvin samalla tarkkailemaan lasten uimataitoa ja -tekniikkaa. Valitettavasti monella 6.luokan oppilaallakin oli edelleen erittäin huono uimataito. He eivät pystyneet uimaan edes 25 metrin matkaa ottamatta tukea välillä rataköydestä tai kaiteesta. Toisaalta ne lapset, jotka olivat selvästi harrastaneet uintia, erottuivat joukosta todella selkeästi. Tuntiin kuului myös hengenpelastusharjoituksia. Jos tilanne olisi ollut aito, olisi moni uhri jäänyt pelastamatta. Moni oppilas ei mm. edes uskaltanut/kehdannut kokeilla sukeltamista altaan pohjaan. Jäin tosin miettimään, pääsisinkö itsekään pohjaan. Täytynee kokeilla ensi kerralla...

Jos lapselle ei kehity kohtuullista uimataitoa lapsena (alakoulun aikana), on sitä vanhempana koko ajan vaikeampi saada. Yläasteella uimataidoton nuori alkaa vältellä uimista kaikin tavoin ja lintsaa uimatunneilta, koska ei kehtaa näyttää muille uimataidottomuuttaan. Tämä vain pahenee iän karttuessa, koska onhan se monen mielestä aika noloa, jos aikuinen ihminen ei osaa uida. 


Kansanterveyslaitoksen mukaan vain hieman yli puolella suomalaisista on riittävä uimataito. Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen ihminen jaksaa uida 200 m, josta 50 metriä selällään. Aika yllättä tulos. Sitä kun luulisi, että tällaisessa maassa, missä vettä on joka puolella, ihmiset sentään osaisivat uida.

Vaikka opetussuunnitelmaan mukaan koulujen tulisi järjestää uimaopetusta niin, että jokainen oppilas oppisi perusuimataidon, säästää moni koulu uimahallikäynneistä. Ne on kalliita reissuja, koska usein hallille tarvitaan mm. erilliset bussikuljetukset. Myös kunnat ovat supistaneet määrärahoja, jotka on tarkoitettu näihin kyyteihin. Useimmissa paikkakuntamme alakouluissa uimassa käydään kaksi kertaa vuodessa. Se ei ole paljon se, mutta sentään edes jotain. En usko sillä kuitenkaan taattavan oppilaille riittävää uimataitoa. Mitenhän on tilanne muualla?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Vanhuuden merkkejä?

Enpä olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että aloitan aamuni juomalla keittiön pöydässä aamuteetä ja katselemalla lintulaudan tapahtumia. Eikä olisi uskonut mieskään. Eikä varsinkaan sitä, että tämä olisi meidän parisuhteen suurimpia iloja! :) Ollaanko sitä sitten tulossa vanhaksi? En tiedä, mutta hieman poikkeuksellista tällainen lintuhöperyys on tässä iässä.

Vuosi sitten mies ei tuntenut hädin tuskin muita lintuja kuin talitintin ja punatulkun, jos niitäkään. Nyt meidän molempien lintutuntemus kattoo kaikki lintulaudalla ruokailijat. Eihän se paljon ole, mutta jotain sentään. Olemme raahanneet pihalle kuusia ja rakentaneet pienen tekometsän ruokintapaikalle sireenipuskien viereen. Avoimille paikoille kun linnut ei oikein uskalla tulla, mutta kuusten seassa ne viihtyvät. Naapurilta saimme vielä komean latvakuusen joulun jäljiltä.



Samaan lintuhöperyyteen yhdistyi  miehellä viime syksynä myös lintujen metsästys. Kaikki viikonloput piti olla metsässä rymyämässä, vaikka saalistakaan ei pahemmin tullut. Ja varusteet piti hankkia viimeisen päälle, piti olla kaikenlaiset pillit ja hämäysverkot. Kamerakin piti olla aina mukana, sillä jokainen saalis piti ikuistaa poseerauksen kera. Eipä siinä, onhan tuollainen ukkometso ihan komea otus - harmi vain, että tuonkin ampui miehen kaveri. Ampumista pitikin käydä harjoittelemassa metsän laidassa savikiekoilla, kun osumia ei alkanut tulla. Heittelin minäkin kiekkoja tunnin ilmaan tuloksena revähtänyt olkapää...


Itse en sentään metsälle lähtenyt mukaan, menkööt miehet keskenään. Ja tuolla pakkasessa on edelleen joku kanalintu odottamassa kokin käsittelyä... minä en niihin koske, hyi. (Oikeasti väittävät, että kanalinnuista tulee hyvää ruokaa, mutta minä olen epäileväinen. Todennäköisesti aivan turhaan, mutta olen silti.) :D Ensi metsäskautta suurella "innolla" odottaen...

Mutta lintulautahöperyyden jaamme molemmat yhdessä. :) On vain kerrassaan kiehtovaa seurailla lintujen puuhia ja tutkailla, jos ruokinnalle eksyisi uusia lajeja. Eilen ilmaantui tämän talven ensimmäisenä urpiaiset ja nyt niitä onkin ollut säännöllisesti pieni parvi ruokailemassa.

Mutta missä ovat hömötiaiset? Ne on kadonneet meidän ruokintapaikalta kokonaan. Yhtä ainutta yksilöä ei ole näkynyt ainakaan kuukauteen... Mutta meillähän on periaate, ettei omista ruuista ole niin väliä, kunhan linnuilla riittää syötävää! Niinpä tein parasta herkkua pöytään, eli satsin pähkinäpalloja. Jospa hömötiaisetkin ilmestyisivät juhla-aterialle.


Pähkinäpallot syntyvät sulatetusta munkinpaistorasvasta (suolatonta) ja siihen sekoitetusta maapähkinämurskasta. Seoksen annetaan jähmettyä kylmässä niin, että siitä tulee "muotoiltavaa". Langasta leikataan sopivat pätkät, tehdään niiden päähän mytty (eli solmu) ja muotoillaan massasta käsissä pallo niin, että solmu jää pallon keskelle. Pallojen annetaan kovettua sitten esim. jääkaapissa.


Keskipäivä on parasta ruokailu-aikaa. Hömötiaisia ei ole vielä havaittu, mutta kaksi käpytikkaa ilmestyi ruokinnalle. Niitäkään ei ollut vielä tänä talvena näkynyt. Ruokintapaikka on vain hieman liian pieni kahdelle tikalle, koska välejä selviteltiin useaan otteeseen...

Keltasirkkuja ja punatulkkuja on ollut tänä talvena poikkeuksellisen paljon ruokailemassa. Syynä lienee se, että olen viskonut maahan kauroja. Ainakin keltasirkut tulevat kauran perässä ja ilmeisesti syövät niitä mieluiten maasta punatulkkujen tavoin. Tuo maaruokinta vain aina hieman epäilyttää, kun vaarana on salmonellan leviäminen.

Viime vuonna Iltalehdessäkin uutisoitiin erityisen pulskasta ja kesystä punatulkusta. Todellisuus oli vain se, että tulkku oli sairastunut ja eleli viimeisiä elinpäiviään. Meilläkin oli viime talvena yksi sellainen yksilö. :/

Jos muuten kaipaatte hyvää lintukirjaa, suosittelen tätä Linnut äänessä -kirjaa. Se on meillä aina keittiön pöydässä odottamassa uusien lintulajien tunnistusta. Kesällä siitä voi puolestaan kuunnella lintujen ääniä ja koittaa yhdistää äänet golfkentällä sirkuttaviin lintuihin...

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

torstai 10. tammikuuta 2013

Vetoketjujen korjausta.

Seikkailin Areenassa ja törmäsin tähän Kuningaskuluttajan videoon. (klik!) Aina oppii jotain uutta ja tänään se uusi asia oli vetoketjun korjaus kotikonstein. Ihan parasta tässä päivässä! :)

Varmasti jokaiselta löytyy kodista vaate, laukku tms. jonka vetoketju reistailee. Videolta löytyy näppärät niksit yleisimpien pulmien ratkaisuun. Minullakin on matkalaukku, joka on muuten täysin ehjä, mutta vetoketju on reistaillut jo pari vuotta alla olevalla tavalla. Luulin sen olevan entinen laukku, mutta videon ohjeille vetoketju toimii taas, ei ole ongelmasta tietoakaan! Ja tämähän on selvää säästöä! :)


Tämän ongelman ratkaisu oli siis se, että pihdeillä puristetaan vetoketjun lukon molemmilta sivuilta ja päädystä yhteen. Videolla on tarkat ohjeet, joiden avulla ei voi erehtyä. :)


Tuli myös vähän hölmö olo - miten en tiennyt tällaista niksiä ennen?! 
...pitäisi lukea enemmän niksi-Pirkkaa. :)

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

iKnow - tietovisailua talvi-iltoihin.

Sisarusten kesken annoimme tänä jouluna lahjaksi lautapelejä. Kaikki pelit ostettiin yhteisiksi ja näitä pelejä varmaan pelaillaankin paljon. Yksi joulun laulapeliuutuuksista oli Tacticin iKnow, joka koittaa kovasti haastaa tietovisapelien klassikon Trivial Pursuitin. Pelin Suomi -versiossa kysymykset ovat sekä suomenkieliset että myös Suomeen liittyviä.


iKnow on hyvin klassinen tietovisailupeli. Jokaisesta kysymyksestä on kolme vihjettä: kolmen, kahden ja yhden pisteen vihjeet. Perinteisistä peleistä poiketen iKnowssa kaikki pelaajat kysyjää lukuunottamatta vastaavat kaikkiin kysymyksiin.

Pelissä on siis mahdollisuus hyödyntää toisten tietämystä, jos oma tietämys ei riitä, koska vastaukset sanotaan ääneen. Olennaista pelissä on vastausjärjestys: vain yhden vihjeen haluavat saavat oikein vastatessaan kolme pistettä, mutta joutuvat vastaamaan kysymykseen ensimmäisinä. Kolme vihjettä kuuntelevat kuulevat vihjeiden lisäksi myös muiden vastaukset, joten oikea vastaus saatta löytyä helposti. Tai sitten ei.


Pelin toinen ulottuvuus on vedonlyönti siitä, tietävätkö muut pelaajat vastauksen kysymykseen vai eivät. Oikein arvatuista veikkauksista palkitaan pisteellä ja vääristä veikkauksista rankaistaan miinuspisteellä. Peliä pelataan, kunnes jollain pelaajalla on yhteensä 20 pistettä. Yleensä peli venähtää melko pitkäksi, noin tunnista puoleentoista.

Pelissä on myös pieni huijaamisen mahdollisuus. Kun tietää oikean vastauksen jo kolmen pisteen vihjeestä, ei tätä tietenkään kannattaisi näyttää muille, sillä itsevarmasti kerrotuja vastauksia peesataan helposti. Kannattaa siis haroa hiuksia ja esittää epäilevää... Itse en tästä bluffimahdollisuudesta tosin juuri innostunut, mutta todelliset kilpailivat hyödyntäisivät tämänkin mahdollisuuden!


Peli on eriomainen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se on helposti lähestyttävä, sillä sääntöjen opettelu ei vielä minuuttia kauempaa. Pelissä ei ole myöskään turhaa vuoron odottelua verrattuna esim. Trivialiin.

Kysymykset ovat riittävän haastavia, mutta joukosta löytyy myös helppoja. Joskus oikean vastauksen tietää jo kolmen pisteen vihjeestä, toisinaan ei edes yhden pisteen vihjeestä. Kysymyksiä on laajalti eri aiheista, joten peli sopii hyvin eri ikäisille.

Parhaiten peli onnistuu mielestäni 5-6 pelaajalla, koska tällöin pelilaudalle saadaan enemmän säpinää ja pisteisiin enemmän hajontaa.

Jos kaipaat lautapelivalikoimiin tietovisailua, on iKnow rahanarvoinen ostos!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...