maanantai 14. tammikuuta 2013

Vanhuuden merkkejä?

Enpä olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että aloitan aamuni juomalla keittiön pöydässä aamuteetä ja katselemalla lintulaudan tapahtumia. Eikä olisi uskonut mieskään. Eikä varsinkaan sitä, että tämä olisi meidän parisuhteen suurimpia iloja! :) Ollaanko sitä sitten tulossa vanhaksi? En tiedä, mutta hieman poikkeuksellista tällainen lintuhöperyys on tässä iässä.

Vuosi sitten mies ei tuntenut hädin tuskin muita lintuja kuin talitintin ja punatulkun, jos niitäkään. Nyt meidän molempien lintutuntemus kattoo kaikki lintulaudalla ruokailijat. Eihän se paljon ole, mutta jotain sentään. Olemme raahanneet pihalle kuusia ja rakentaneet pienen tekometsän ruokintapaikalle sireenipuskien viereen. Avoimille paikoille kun linnut ei oikein uskalla tulla, mutta kuusten seassa ne viihtyvät. Naapurilta saimme vielä komean latvakuusen joulun jäljiltä.



Samaan lintuhöperyyteen yhdistyi  miehellä viime syksynä myös lintujen metsästys. Kaikki viikonloput piti olla metsässä rymyämässä, vaikka saalistakaan ei pahemmin tullut. Ja varusteet piti hankkia viimeisen päälle, piti olla kaikenlaiset pillit ja hämäysverkot. Kamerakin piti olla aina mukana, sillä jokainen saalis piti ikuistaa poseerauksen kera. Eipä siinä, onhan tuollainen ukkometso ihan komea otus - harmi vain, että tuonkin ampui miehen kaveri. Ampumista pitikin käydä harjoittelemassa metsän laidassa savikiekoilla, kun osumia ei alkanut tulla. Heittelin minäkin kiekkoja tunnin ilmaan tuloksena revähtänyt olkapää...


Itse en sentään metsälle lähtenyt mukaan, menkööt miehet keskenään. Ja tuolla pakkasessa on edelleen joku kanalintu odottamassa kokin käsittelyä... minä en niihin koske, hyi. (Oikeasti väittävät, että kanalinnuista tulee hyvää ruokaa, mutta minä olen epäileväinen. Todennäköisesti aivan turhaan, mutta olen silti.) :D Ensi metsäskautta suurella "innolla" odottaen...

Mutta lintulautahöperyyden jaamme molemmat yhdessä. :) On vain kerrassaan kiehtovaa seurailla lintujen puuhia ja tutkailla, jos ruokinnalle eksyisi uusia lajeja. Eilen ilmaantui tämän talven ensimmäisenä urpiaiset ja nyt niitä onkin ollut säännöllisesti pieni parvi ruokailemassa.

Mutta missä ovat hömötiaiset? Ne on kadonneet meidän ruokintapaikalta kokonaan. Yhtä ainutta yksilöä ei ole näkynyt ainakaan kuukauteen... Mutta meillähän on periaate, ettei omista ruuista ole niin väliä, kunhan linnuilla riittää syötävää! Niinpä tein parasta herkkua pöytään, eli satsin pähkinäpalloja. Jospa hömötiaisetkin ilmestyisivät juhla-aterialle.


Pähkinäpallot syntyvät sulatetusta munkinpaistorasvasta (suolatonta) ja siihen sekoitetusta maapähkinämurskasta. Seoksen annetaan jähmettyä kylmässä niin, että siitä tulee "muotoiltavaa". Langasta leikataan sopivat pätkät, tehdään niiden päähän mytty (eli solmu) ja muotoillaan massasta käsissä pallo niin, että solmu jää pallon keskelle. Pallojen annetaan kovettua sitten esim. jääkaapissa.


Keskipäivä on parasta ruokailu-aikaa. Hömötiaisia ei ole vielä havaittu, mutta kaksi käpytikkaa ilmestyi ruokinnalle. Niitäkään ei ollut vielä tänä talvena näkynyt. Ruokintapaikka on vain hieman liian pieni kahdelle tikalle, koska välejä selviteltiin useaan otteeseen...

Keltasirkkuja ja punatulkkuja on ollut tänä talvena poikkeuksellisen paljon ruokailemassa. Syynä lienee se, että olen viskonut maahan kauroja. Ainakin keltasirkut tulevat kauran perässä ja ilmeisesti syövät niitä mieluiten maasta punatulkkujen tavoin. Tuo maaruokinta vain aina hieman epäilyttää, kun vaarana on salmonellan leviäminen.

Viime vuonna Iltalehdessäkin uutisoitiin erityisen pulskasta ja kesystä punatulkusta. Todellisuus oli vain se, että tulkku oli sairastunut ja eleli viimeisiä elinpäiviään. Meilläkin oli viime talvena yksi sellainen yksilö. :/

Jos muuten kaipaatte hyvää lintukirjaa, suosittelen tätä Linnut äänessä -kirjaa. Se on meillä aina keittiön pöydässä odottamassa uusien lintulajien tunnistusta. Kesällä siitä voi puolestaan kuunnella lintujen ääniä ja koittaa yhdistää äänet golfkentällä sirkuttaviin lintuihin...

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

12 kommenttia:

  1. Älä murehdi, samaa vanhuuden höperyyttä on meilläkin.Minua ei haittaa pahemmin edes se että varikset ja naakat ovat löytäneet ruokintapaikan. Antaa niidenkin ruokailla!

    Taidanpa viikonloppuna askarrella noita samaisia pähkinäpalloja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole hulluuteni kanssa yksin! :) Meillä on myös käyny harakoita, variksia ja naakkoja. Välillä ärsyttää niiden terrorisointi, mutta kunhan eivät koko ruokintapaikkaa omi, niin suon niillekin palasen mun herkuista! :)

      Poista
  2. Voi vitsit, täällä on kans ollut pakkasessa jos jonkinmoista kyyhkystä, sorsaa ja koppeloa... Itseänikin ne inhottavat, menee samaan sarjaan kun villisika pakkasessa... On kuulemma hyvää sianlihaa, mutta kun mä nään silmissäni vain sellaisen karvaisen, torahampaisen karjun, niin ruokahaluthan siinä menee... Lintuharrastus (siis metsästys) saanee meillä ihan uutta boostia kevään tullen kun meille on tulossa uusi koira, juurikin metsäkanalintujen metsästyksessä paljon käytetty... Itsehän en erota edes varista ja harakkaa toisistaan. Punatulkun kyllä tunnnistan...
    Mukavaa viikkoa sinne myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on mies puhunut kanssa metsästyskoiran hankinnasta, mutta ONNEKSI se on allerginen ja astmaatikkokin, joten on melko varmaa, ettei sellaista tule. Paitsi ehkä koira tulee sinä päivänä, kun se keksii rakentaa koiralle ulos tarhan.. :/

      Poista
  3. Samat on harrastukset (ei kyllä noin mahtavat ruokatarjoilut)! Joten vanhetaan yhdessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään! :) Kyllä toisinaan tulee mieleen se ajatus, että taidan hemmotella pilalle nuo meidän linnut! :D Nyt kun katselen ulos, niin jokaisessa pähkinäpallossa on tintti tai parikin nokkimassa. Saapa nähdä, kelpaako tavalliset talipallot enää noiden jälkeen. ;D

      Poista
  4. Joo, te ootte ihan käpyjä ;D ;D

    Mukava harrastus. Me ei olla lintuja vielä ruokittu, johtuen kissasta ettei se käy syömässä siellä lintulaudalla paisteja...tosin alkaa kyllä olla niin vanha eikä ees ulos mee talvisaikaan, että vois tosissaan miettiä. Ois lapsillekki mukava juttu seurailla vaikka tästä keittiöstä. Yks joulu tein samantyyppistä evästä annoksen tirpoille kun sää, mutta siinä tosiaan meidän ruokinnat.
    Lintumettällä mies kyllä käy ja kovin oli tutun olosta touhua...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä kyllä mukava seurailla! :) Ja siinä oppii nopsasti lapsetkin tuntemaan yleisimmät Suomen lintulajit, joita pihapiirissä pyörii. Kyllä ainakin tiaiset löytää tiensä ruokinnalle, vaikka ei kummoiset sapuskat oliskaan tarjolla. Suosittelen! :) Mutta varoitan, että höperyys voi iskeä.. :D

      Poista
  5. Kuulostaa mukavan leppoisalle aamulle :) ja kieltämättä meijän mummi raportoi meille aina lintulautakuulumisia :D mut hyvä harrastus tuo on!
    Itsekin ollaan harkittu ruokintapisteen perustamista, vaan on vielä tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä nämä tosiaan on enemmän vanhusten harrastuksia. :) Laittakaa ihmeessä ruokinta pystyyn, jos siihen on mahdollisuus. Jo yksi automaatti tai talipallot saa varmasti monta tipusta paikalle! :)

      Poista
  6. Ihanan kiireetön aamu ja lintulaudan elämäähän on kiva katsella kun ei ole minnekään kiire. Ja toi kirja on muuten hyvä, käytän sitä opetuksessani :)

    VastaaPoista
  7. Täällä kans 2 vanhusta :D
    4v sitte ku ostettiin tämä talo, mukana tuli ihana keltanen omakotitalon näkönen lintulautatalo, ja sitä ollaan sitte joka ikinen loppusyksy-talvi-alkukevät täytetty (ja puhistettu) ja opittu kaikenmaailman lintuja siinä sivussa :) Son oikiasti kiva katella ja seurailla lintuja ku ne käy siinä pihalla syömässä <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...