perjantai 18. tammikuuta 2013

tsuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

Kun ulkona on pakkasta lähemmäs -30 astetta, piti aamusella heti päästä jonnekin lämpimään. Niinpä suuntasin kaupungin uimahallille heti aamutuimaan mummojen ja pappojen kanssa polskimaan. Aamu on hyvää aikaa uida siitä syystä, että hallilla on silloin todella vähän ihmisiä. Ei ole tungosta, saunassakin saa istua rauhassa yksin ja nautiskella löylyistä. En myöskään halua törmätä uimahallissa tuttuihin.Tai lähinnä en halua törmätä oppilaisiini, koska en halua esitellä heille vähemmän atleettista ruhoani...

Kävin ostamassa uuden uikkarinkin "uutta" harrastusta varten. Ensimmäiset sovittamani kappaleet olivat aivan kamalia, makkarankuoria, jotka eivät imartele yhtäkään tavallista naisen vartaloa. Poistun urheiluliikkestä nopeasti alakerran vaateliikkeeseen, jossa kuulin myytävän myös uikkareita. Ja siellä niitä olikin montaa mallia, tarkoitettu meille muille naisille. Löysin mielestäni hyvän mallin, ei korosta liikaa niitä paikkoja, joita ei tule korostaa. :) Kotona tein vielä pienen tuunauksen, jonka vuosi malli on entistä parempi ja nuorekkaampi - ja myös hankalemmin puettavissa ja riisuttavissa. Hups.


Viime uintikertani oli varmaan yliopiston liikunnan kurssin uintitunneilla ja siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Lapsena harrastin uintia jonkin aikaa uimaseurassa ja sieltä on jäänyt selkärankaan kohtuullisen hyvä uimatekniikka. Se tekee uinnista mukavaa ja sujuvaa. Uintiharrastus alkoi lapsena vanhempien pakottamana. Uimaan opettelu oli melko tuskaista, koska pelkäsin pään laittamista veteen enemmän kuin mitään maailmassa. Kammo syntyi jo pienenä, kun meinasin hukkua. Harjoittelin monet kerrat opettajan kanssa kahdestaan kasvojen laittamista veteen ja oikeaa hengitystekniikkaa. Hiljalleen alkoi tulostakin syntyä. Nyt aikuisena voin olla kuitenkin kiitollinen, että minut pakotettiin oppimaan uimaan. En muuten osaisi uida varmaan vieläkään...

Mutta vaikka tekniikka oli hallussa, niin kunto ei! Hävetti ihan, kun viereisen radan pappa (kylläkin hyväkuntoinen sellainen) ui hirmuista vauhtia ilman mitään väsymisen merkkejä. Minun oli pakko pysähtyä välillä ottamaan happea. Huh huh. Uin kuitenkin kilometrin verran (kävin tosin välissä saunassa), kun uimaan oli kerta lähdetty. Jospa tästä ottaisi rutiinin, niin paranisi kuntokin...


Olin viime syksynä useiden luokkien kanssa uimassa sijaisena ollessani. Tai siis minä olin valvoja, uimahallin uimaope hoiti opetuksen. Siinä valvojana pystyi hyvin samalla tarkkailemaan lasten uimataitoa ja -tekniikkaa. Valitettavasti monella 6.luokan oppilaallakin oli edelleen erittäin huono uimataito. He eivät pystyneet uimaan edes 25 metrin matkaa ottamatta tukea välillä rataköydestä tai kaiteesta. Toisaalta ne lapset, jotka olivat selvästi harrastaneet uintia, erottuivat joukosta todella selkeästi. Tuntiin kuului myös hengenpelastusharjoituksia. Jos tilanne olisi ollut aito, olisi moni uhri jäänyt pelastamatta. Moni oppilas ei mm. edes uskaltanut/kehdannut kokeilla sukeltamista altaan pohjaan. Jäin tosin miettimään, pääsisinkö itsekään pohjaan. Täytynee kokeilla ensi kerralla...

Jos lapselle ei kehity kohtuullista uimataitoa lapsena (alakoulun aikana), on sitä vanhempana koko ajan vaikeampi saada. Yläasteella uimataidoton nuori alkaa vältellä uimista kaikin tavoin ja lintsaa uimatunneilta, koska ei kehtaa näyttää muille uimataidottomuuttaan. Tämä vain pahenee iän karttuessa, koska onhan se monen mielestä aika noloa, jos aikuinen ihminen ei osaa uida. 


Kansanterveyslaitoksen mukaan vain hieman yli puolella suomalaisista on riittävä uimataito. Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen ihminen jaksaa uida 200 m, josta 50 metriä selällään. Aika yllättä tulos. Sitä kun luulisi, että tällaisessa maassa, missä vettä on joka puolella, ihmiset sentään osaisivat uida.

Vaikka opetussuunnitelmaan mukaan koulujen tulisi järjestää uimaopetusta niin, että jokainen oppilas oppisi perusuimataidon, säästää moni koulu uimahallikäynneistä. Ne on kalliita reissuja, koska usein hallille tarvitaan mm. erilliset bussikuljetukset. Myös kunnat ovat supistaneet määrärahoja, jotka on tarkoitettu näihin kyyteihin. Useimmissa paikkakuntamme alakouluissa uimassa käydään kaksi kertaa vuodessa. Se ei ole paljon se, mutta sentään edes jotain. En usko sillä kuitenkaan taattavan oppilaille riittävää uimataitoa. Mitenhän on tilanne muualla?

6 kommenttia:

  1. Olen aina tykännyt uimisesta! Mutta 2009 koin "kauhun hetkiä", kun olin mökillä uimassa. Muutamia kertoja uiminen oli jo ollut hankalaa (silloin ei vielä tiedetty, että niskassani oli kasvain... löytyi sit pian tämän tapauksen jälkeen).
    Yritin "uida/huitoa" sen mitä pystyin... aika hankalaa kun ei oo jaloissa tuntoa. Mutta sillä kertaa ei ollutkaa mitään tehtävissä, kun en onnistunutkaan saamaan itseäni takaisin pystöön :/ Onneksi mieheni oli sillä kertaa samaan aikaan uimassa, olisin muuten hukkunut matalaan kohtaan, mutta kun ei kroppa totellut...

    Uimataitoni ei ole oikeaoppinen, joten nyt on vähän hankalaa uida, kun niska ei saisi "känittää" pystyssä ja en taas ole oppinut uimaan sillee kasvot vedessä... joten uimiseni on jäänyt vähän sellaiseksi kellumiseksi ja vähän eteen ja taakse menoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollaiset kokemukset pysäyttää ja aiheuttaa pelkoja. Monesti sitä miettii tuollaista itsekin, kun on järvessä tai muilla avovesillä uimassa.

      Kävisikös sulle vesijuoksu? Tuolla meidän uimahallilla se tuntuu ainakin olevan aika suosittua, koska juoksijoille on varattua kaksi omaa rataakin. Siinä ei niska joutuisi ehkä varmaankaan samanlaiseen rasitukseen. Ja oikealla tekniikalla se on myös todella tehokasta liikuntaa, ei mitään mummojen touhua pelkästään! :)

      Poista
  2. Uiminen tekisi tosi hyvää jos vain osaisin tekniikan. Olen kirahviuinnin mestari - siis kaula pitkällä uiva... huhuh.
    Onneksi tosiaan uimaopetus tulee hallin puolesta. Tosin uimaopetuskin tuntuu olevan kaupunkilaisten herkkua. Pienten koulujen ja kaukana uimahalleista olevien isompienkin koulujen oppilailla ei välttämättä ole samoja mahdollisuuksia. Tulee liian kalliiksi käyttää uimassa - tosi harmillista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirahviuinti! :D Oikea tekniikka kieltämättä tuo uintiin sellaista mukavuutta, ettei ylimääräisiä jumituksia tule. Vaikka täytyy todeta, että mitä ihmeellisimmissä lihaksissa tuntuu nyt tuo kilometrin matka. Argh.

      Olin itse koulussa pienessä kyläkoulussa ja uimareissut jäivät koko ala-asteen aikana varmaan yhden käden sormilla laskettaviksi. Yläasteella en muista meidän käyneen kertaakaan uimassa. Kyllä koulun sijainnilla on siis suuri merkitys, se on harmillista se. :/

      Poista
  3. Täällä ainakin vaaditaan kutosluokkalaisilta 200m uinti, jos ei onnistu joutuu tukiopetukseen. On kyllä ehdottoman hyvä taito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, juuri noinhan se pitäisi mennä! :) Pitääpä ehdottaa tällaista tuonne meidänkin uimahallille käytännöksi. Sillä ainakin varmistettaisiin, että ne heikot oppilaat saisivat tukea. Jos oppilaat tietäisivät tämän vaatimuksen etukäteen, voisi se motivoida uimaharjoitteluun ehkä myös vapaa-ajalla..

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...