sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Lantturieskoja.

Jääkaappiin oli jäänyt perunamuussinjämät, joten päätin tehdä niistä rieskoja. Pikkujouluissa olin maistanut tällä viikolla todella hyviä lantturieskoja, joten ajattelin lisätä muussin sekaan myös lanttusosetta - jos vaikka onnistuisin saamaan aikaiseksi rieskoja, jotka edes hieman muistuttaisivat noita maistamiani.



Perunamuussin joukkoon meni siis 1 kg lanttusosetta, 3 kananmunaa, epämääräinen määrä vehnäjauhoja ja sopivasti suolaa. Nostelin taikinan lusikalla pellille ja taputtelin lusikalla jauhojen kanssa rieskat pyöreiksi. Yhdelle pellille mahtui kuusi rieskaa. Paistoin rieskoja kiertoilmalla 225 asteessa noin 15 minuuttia. Ja sitten päälle vain sipaus voita, nams nams... Rieskat on helppo ja kiva idea joulupöytäänkin, jos lantusta tykkää! :)

torstai 28. marraskuuta 2013

Hirrrrrvee kiire.

Töitä voisi tehdä tähän aikaan vuodesta kellon ympäri. Kaikki kokeet pitäisi ehtiä pitää (ei toki kukaan pakota), valmiiksi pitäisi saada erityisopetuksen paperihommat ja ne arvioinnithan kolkuttelee jo nurkan takana... Ensimmäiset arvioinnit tuntuu aika kamalilta tehtäväksi. Miten sitä nyt oikeasti osaisi jotain kuvistakin arvioida? Onneksi mulla on ihanan pieni luokka. :)


...Niin, ja olisi sitten itsenäisyyspäiväjuhla ja sinne harjoiteltavat tanssit (APUA!). Olisi myös ensimmäinen joulujuhla ja siihen liittyvät velvoitteet ja esitykset harjoiteltava. Oppilaskunnankin kanssa pitäisi ehtiä vielä sitä ja tätä... Niin, ja sitten olisi se kaikki muukin elämässä: pitäisi ehtiä harrastaa ja joskus vaikka siivotakin kotona, joulukortitkin pitäisi tehdä pian. No mutta, eipähän lopu ihmisellä tekeminen.

Tuo edellisessä postauksessa mainittu sähkökatkohan oli täällä meillä päin sitten hieman pidempiaikainen. En tullut maanantaiaamuna töihin lähtiessä edes ajatelleeksi, että koulumme sijaitsee alueella, joka on todennäköisesti vielä maanantainakin sähkötön. Olihan se.

Hetken aikaa mietin jo koulun pihaan kurvatessani, onko tänään edes maanantai? :D Koulu oli pimeä ja lämpötilakin oli selvästi laskeva. Suunnitelmat muuttuivat. Ei tanssittu liikuntatunnilla valssia. Ei näytetty tehtävien vastauksia dokumenttikameralta. Ei opekaan tarkastunut tietoa Googlesta. Ei käyty välitunnillakaan, jotta ovien aukomisesta ei lämpötila tippuisi pakkaselle. Onneksi meillä sentään vessat toimi ja lämmin ruokakin saatiin keskuskeittiöltä. Olihan se erilainen työpäivä ja hauska kokemus, mutta onneksi se jäi meidän koululla vain päivän mittaiseksi. Moni oppilas oli tosin pitkälle viikkoon ilman sähköjä...

Kiireestä huolimatta olen ehtinyt jo laitella joulua meille kotiin. Laittelin ehkä juurikin siksi, kun aina on niin kiire, että voisi joulukin melkein hurahtaa ohi. Nyt on valoja siis jo viriteltynä ja joitain joulumaisia koristeitakin paikallaan. Jos vain ehtisi, niin voisi vaihtaa kesäiset Elsa Beskowin kalenterikuvat noihin talvisiin. Ensimmäiset joulutortutkin tein töihin viemisiksi. Kyllä se tästä!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sähköttä.

Sähköttä vietettiin meidänkin huushollissa sunnuntaipäivää, vaivaiset 4 tuntia tosin. Juuri olin ehtinyt laittaa uudet Pentikin lakanat (niitä Cittarin keräilylakanoita) pesuun, kun sähköt meni poikki. Ajattelin, ettei venyisi varttia pidemmäksi.....

Äiti soitteli ja kertoi heidän olleen koko päivän ilman sähköjä. Arvioitu sähköjen palautumisaika on vasta klo 24.00. Onneksi maalla asioihin osataan varautua ja omasta takaa löytyykin aggregaatti. Harmi vain, että bensa ehti jo loppua kesken ja sitä piti sitten hakea kyliltä, jotta pysyi pakastimet riittävillä pakkaslukemilla. Kaikenlaista. Mutta tästä riittää aamulla varmasti puhetta koulussa! Todennäköisesti jokainen oppilas haluaa kertoa oman myrskykokemuksensa ja sen, kuinka kauan kenelläkin oli sähköt poikki. Ehkä säästän tarinat yllin tunnille, jossa sattumalta meillä on juuri sähköaihe meneillään...


Hetken aikaa itsekin tänään aamulla ihan tylsistyin. Mitäs nyt teen, kun ei voi katsoa telkkaria? Pädistä ja tietokoneesta oli akku loppu ja kännykkäkin veteli viimeisiään - juuri kun piti katsoa sen ja sen sarjan väliin jäänyt jakso netistä. Eipä sitten.

Ja sitten ihan hävetti - olenko todella näin rajoittunut ihminen ja riippuvainen sähköstä? Eikö oikeastaan ilman sähköä ja kaikkia vempeleitä meillä olisi aikaa tehdä JÄRKEVIÄ asioita! Laiskottelupäivästä tulikin sitten siivous- ja raivauspäivä. Ensin leivinuuniin tulet, kynttilät palamaan ja hommiin! Otin muutaman sotkukaapin käsittelyyn (mistä tuli kyllä lisääkin sotkua), mutta sainpa sieltä lajiteltua taas ison määrän kirppikselle menevää tavaraa. Ihan hirveää, mitä kaikkea roinaa sitä nurkkiin kertyy! Meillä voisi olla kirpparipöytä vaikka ympäri vuoden ja silti sinne sitä tavaraa löytyisi kaapeista koko ajan...



ps. Meidän talon autokatos on sellainen kummallinen tuulitunneli, että kaikki lehdet ym. roskat löytävät tiensä aina sen katoksen ainoaan nurkkaan - meidän ovelle. Sinne olikin päivän aikana kertynyt melkoinen kynnysmatto koivun lehdistä!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viledan rättejä moneen lähtöön.


Sain Buzzadorilta jälleen testattavaa kotiin, tällä kertaa Viledan mikrokuitusiivousliinoja. Rättejä löytyi moneen eri tarkoitukseen: keittiöön, kylpyhuoneeseen, ikkunoille, kosketusnäytöille ja yleisliina joka paikan siivoukseen. Kaikki olivat erinäköisiä ja erivärisiä, joten eri käyttökohteet on helpompi muistaa. :) Buzzador muisti myös ylimääräisillä siivousliinoilla, joita sai jakaa testiin kavereille.

Parasta tässä testikerrassa oli se, että liinojen testaus pakotti siivoamaan paikkoja! :D  Tuli hinkattua mm. kylpyhuoneen kaakelit ja saunan ovi, johon en ollutkaan koskenut kahteen vuoteen - ja siltä se kyllä näyttikin. Tähän mennessä minun siivousvälineet on olleet aika kehnoja, pääasiassa ihan niitä tavallisia tiskirättejä... Hinkkaahan niilläkin, mutta ehkä helpommallakin voisi päästä?



Liinoista suosikkejani olivat ikkunaliina, keittiöliina ja kosketusnäytön puhdistukseen tarkoitettu liina. Ikkunaliina toimi luvatusti, eikä jättänyt peileihin ja saunan oven lasi-ikkunoihin raidan raitaa, eikä varsinkaan sitä ärsyttävää nukkaa. Siistiä tuli pelkällä kostutetulla rätillä muutaman kerran pyyhkäisemällä. Aika vaivatonta!

Keittiöliinassa parasta oli rätin toinen puoli, jossa oli "harjakset", jotka auttavat sitkeämpien likojen poistoon. Erityisesti induktiotasolle jää ruuanlaiton jälkeen joskus ruokakökkösiä, joita saa sitten kuivamisen jälkeen hinkkailla ihan urakalla. Tästäpä apu! Liina on myös sen verran kestävän oloinen, että se on käyttöikä on varmasti pitkä. Yksittäisiä sieniliinoja saa olla uusimassa jatkuvasti, koska ne likaantuvat nopeasti, alkavat haista ja lopulta hajoavat... Tämän rätin uskaltaa heittää pyykinpesukoneeseenkin, mikä lisää hygieenisyyttä.


Puhelinten ja iPadin näytöt on meillä jatkuvasti aika järkyttävän näköinen valoa vasten katsottuna. Rasvatahrat eivät lähde oikein millään pois, mutta näytöille tarkoitetulla "Pad" -liinalla ei montaakaan kertaa tarvinnut pyyhkäistä tahroja pois. Toimii!


Mikrokuituliinat ovat perinteisiä sieniliinoja selkeästi tehokkaampia putsaajia. Hinkkaamista (ja hikeä) tarvitsee selvästi vähemmän, mikä tekee siivoamisesta mukavampaa ja helpompaa. Viledan liinoissa mukavana ominaisuutena oli liinojen laatu, kestävyys ja mahdollisuus pestä niitä myös pyykinpesukoneessa. Näin ollen tällaisten rättien käyttö tulee pidemmän täälle myös edullisemmaksi ja ympäristölle paremmaksi ratkaisuksi.

Buzzadorina voi saada aika ajoin kutsuja erilaisiin kampanjoihin. Jos haluaa osallistua kampanjaan ja pääsee siihen mukaan, saa kotiin testattavaksi erilaisia tuotteita tai palveluita. Tuotteesta on testauksen lisäksi tarkoitus levittää tietoa mm. ystäville ja tuttaville buzzaamalla eli keskustelemalla heidän kanssaan tuotteesta, tai kertomalla tuotteista omassa blogissa. Jos haluat liittyä Buzzadoriksi, onnistuu se täällä (klik!) Värvääjäksi voi laittaa minut, käyttäjätunnukseni on Saara294. Suosittelen! :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kovin pitkä hiljaisuus.

Niinhän siinä kävi, että kun työt alkoivat elokuun alussa, niin myös multa loppui elämä. Ainakin blogielämä on ollut autuaasti tauolla jo pitkän tovin, eikä sitä vapaa-aikaakin ole pahemmin tuntunut olevan. En kuitenkaan koe, että olisin töiden takia kovin stressaantunut ja ylikuormittunut, vaikka aikaa kuluu työpaikalla helposti kaksi tai kolmekin tuntia töiden jälkeen päivittäin - niin, ja tunti aina ennen töitä. Kukaanhan ei siitä minulle mitään ylimääräistä maksa, joten vähempikin kai pitäisi riittää...

Itselleni perustelen tätä suurta tuntimäärää sillä, että ensimmäinen vuosi on aina työläämpi. Toivottavasti tämä pitää paikkaansa, koska haluaisin tehdä elämässä muutakin kuin istua työpaikalla ja kotona palautua työnteosta! Onneksi kuitenkin nautin töistä suunnattoman paljon ja töihin on joka aamu mukava lähteä. Pääsin töihin kivalle pienelle koululle (jossa ei ole hometta!) ja minulla on ihania oppilaita. Ei sitä paljon enempää voisi toivoa. :) Paitsi ehkä toivoisin vielä sen, että työsuhde jatkuisi myös ensi vuonna.

Koitan nyt saada bloginkin henkiin tässä syksyn/talven mittaan, edes ajoittain, jos sillä tavoin löytyisi vaikka sitä omaakin aikaa, edes täällä blogimaailmassa.

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Tuo runkoruusu ilostuttui meidän pihalla pitkään syksyyn. Tämä kuva on otettu viime kuun puolessa välissä ja vieläkin ruusussa on joitakin nuppuja. Ensimmäiset pakkaset tosin ravistivat suurimman osan lehdistä pois. Nyt lauhtuneet kelit saivat kuitenkin ruusun taas kukkimaan uudestaan ja tekemään nuppuja. Sitkeä tapaus! Pian se pääsee kuitenkin talvisäilöön meidän varastoon.

Minulla ei ole aiempaa kokemusta runkoruusujen talvettamisesta, mutta kokeillaan nyt, kuinka siinä käy. Jos kokeilu onnistuu, niin ensi kesäksi voisi ostaa vaikka parikin uutta ruusua terassin koristeeksi. Niin kauniisti tämäkin kukki koko kesän ja nuppuja tuli jatkuvasti uusia ja uusia, satapäin! :)

Meillä oli muun Suomen tapaan hetken aikaa jo maa aivan valkoisena ja pitkät tovit lämpötilat pakkasella. Pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan viime keväänä valmistuneen kelkkanikin ja ihan hyvin kulki isokin puulasti! 


Lumesta tuli jo sen verran jouluinen olo, että tulin ostaneeksi uuden muumimukin. Ilokseni huomasin, että pitkästä aikaa mukista löytyi jotain jouluistakin! Harmillista sen sijaan oli se, että myös tämän vuoden muki oli väreiltään tällainen vaaleansininen. Tykkäsin niistä ensimmäisistä kausimukeista, joissa tausta oli tummansininen. Mutta jouluihmisinä olen kaikki nämä talvimukit ostanut, koska ne on kiva laittaa pöytään talvi-iltoina...


Talvikukat meinasi jäädä laittamatta kokonaan, kun syksy on ollut niin hirveän kiireistä. Onneksi ne lumet kuitenkin suli ja pakkaset loppui, jotta sain tyrkättyä uudet puskat ruukkuihin. Hopealangat pidin mullassa koko kesän ajan (siis viime talvelta!) ja ne olivat erittäin hyvissä voimissaan edelleen. Eli jos näistä tykkää, niin kannattaa jemmata kasvit johonkin ruukkuun talteen kesäksi, niin ei tarvitse joka vuosi ostaa uusia. Säästöä se on pienikin säästö! ;)



Syksyn käsityöprojektit on olleet aika vähäisiä, mutta Seutuopiston kurssilla aloittamani nukkekotiprojekti on sentään edennyt kohtuullisen hyvin. Siitä enemmän toisessa blogissani, eli täällä. Nyt alkaa kurssikerrat kuitenkin käydä vähiin, joten pitänee kiristää tahtia ja ahkeroida kotonakin. Pääasia, että saan kaikki isot osat sahattua, koska kotoa puuttuvat koneet. Kaikkea sitä pientä nikkaroimista ja sisustuspuuhaa pystyy kyllä tekemään kotonakin.

Aluksi haaveissani oli sellainen aikuisten unelmanukkekoti. Koska en ehtinyt tekemään kunnollisia suunnitelmia, taitaa tästä kuitenkin tulla hieman suuremman mittakaavan ja leikkimistä varten oleva nukkekoti. En ole varma ollenkaan, löytyykö tähän mittakaavaan sopivia kalusteita. Jos ei, niin sitten ne tehdään varmaan itse... :)

Hyvää Nenäpäivää! :o)


keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Katsaus katolle.

Nova
www.monier.fi

Monierilta otettiin minuun yhteyttä ja vinkattiin heidän nettisivuiltaan löytyvään kattavaan tietopakettiin kattoasioista. Sivuilta löytyy tietoa mm. katon remontoinnista ja esim. ylipäätään siitä, miten katot toimivat.

Meidän talo on rakennettu vuonna 1984 ja oletan katon olleen samassa autuaassa tilassa siis jo kohta 30 vuotta. Materiaalina katossamme on tiili, joka on kyllä kestävä, mutta tuskin sentään ikuinen...


Olemmekin miehen kanssa puhelleet, että katolle olisi syytä tehdä jotain lähivuosina, koska sen ulkonäkö on melko kärsineen näköinen. Monierin sivuilta löytyykin hyvä pieni muistilista katon huoltoon liittyen. Listan löydät kokonaisuudessaan täältä. Listassa suositellaan katon tarkastusta vuosittain, mikä varmasti onkin järkevää. Tarkastellaanpa meidän kattoa nyt viimeisen 30 vuoden osalta. :)

1. Tarkista harja

Katon harjalta tulisi tarkistaa, että tiilet ovat ehjiä ja oikeilla paikoillaan. Meidän katon harja näyttää onneksi ehjältä ja suoralta. Joku ammattilainen voisi käydä harjan kuitenkin tarkistamassa vielä lähempää. Itse en lähtenyt katolle kiipeilemään, koska meiltä ei löydy minkäänlaisia turvavaljaita.


2. Tarkista reunat

Katon reunat näyttivät meillä pääosin olevan kunnossa. Aivan reunimmaiset tiilet olivat kuitenkin selvästi rapautuneet muita enemmän. Kattojen puhdistuksia tekevät yritykset usein mainitsevatkin, että kattotiilet olisi hyvä kyllästää puhdistuksen yhteydessä. Tällöin tiili ei ime itseensä niin paljon vettä, mikä vähentää pakkasen aiheuttamaa rapautumista. Kuulostaa ainakin ihan järkeen käyvältä selitykseltä. Tiilten reunoja tutkiessani huomasin katon reunassa myös kokonaan haljelleen tiilen, se tulisi varmaan vaihtaa ensitilassa...


3. Tarkista tuuletus, liitokset ja sadevesijärjestelmät

Näiden kolmen asian tarkistaminen on tärkeää homevaurioiden välttämiseksi. Rännit on helppo itse tarkistaa ja puhdistaa joka vuosi. Jos rännit on tukossa ja täynnä lehtiä, tulvivat vedet aivan vääriin paikkoihin - ja vesi väärässä paikassa ei tee koskaan hyvää. Meidän rännit olivat pääasiassa siistit, mutta paikoitellen löytyi poistettavia lehtikasoja. Nyt pitäisi veden taas virrata paremmin! Noista tuuletusputkista ym. minulla ei ole mitään käsitystä, joten ammattilaisen tarkistusta tarvittaisiin tässäkin asiassa.


4. Puhdista ja poista kasvit ja kasvusto

Ja tätä materiaaliahan meiltä löytyy! Sammalta ja jäkälää on joka lähtöön, melkein kuin metsässä. Tämä on kattomme suurin kosmeettinen haitta, erityisesti katosta selkeästi erottuva haavankeltajäkälä. Onneksi sammalta on pääasiassa vain varjon puolella, kun taas aurinkoisempi puoli talosta on pysynyt äärimmäisen siistinä.


Suurimmat sammalpaakut on helppo poistaa itse käsin keräämällä, koska ne eivät ainakaan meillä olleet tiukasti katossa kiinni. Tiilien reunojen putsaamiseen sen sijaan tarvitsee jo jonkinlaista apuvälinettä. Jäkälä lähtee pois oikeastaan vain raaputtamalla. Tiilikattojen putsauksia tekevät monet yritykset ja ehkä itsekin voisimme pyytää joltakin yritykseltä tällaista tarjousta, koska hommaa on melko paljon....

5. Tarkista kattoturvatuotteet

Meillä ei katolle sen kummoisempia turvatuotteita ole. Lumi sieltä ei juurikaan tule alas, koska tiili jo materiaalina jumittaa sen katolle ja lisäksi kattomme on melko loiva. Tikapuut toki löytyy talon päästä ja ne ovat pienestä ruosteesta huolimatta ehjät ja tukevasti seinässä kiinni. Silti joka kerta hirvittää nousta noita tikkaita ylös... Näiden tikapuiden lisäksi löytyy edellisten asukkaiden nikkaroimat puiset tikapuut, jotka ovat kyllä toimivat, mutta ehkä hieman kyseenalaiset. Niillä pääsee kuitenkin hyvin putsaamaan rännejä. Alumiinitikkaat voisi laittaa meidän huushollin hankintalistalle!


Sen verran epävarma olo minulla jäi kattomme kunnosta, että taidamme turvautua ammattilaisten apuun. Tässä kun ei kuitenkaan olla talonrakentajia kumpikaan. Katto on myös aika tärkeä osa taloa ja huonolla huolenpidolla voi saada paljon harmia aikaiseksi. Monierin sivuilta löytyykin kätevästi kattava lista kattoalan asiantuntijoita - jopa yksi yritys meidänkin pikkukaupungista. :)

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesälomalla, vielä hetken.

Miehen teoria menee niin, että jos lomalla tekee paljon asioita ja on poissa kotoa, tuntuu lomakin pidemmältä ja enemmän lomalta arjen sijaan. Ehkäpä. Arkea olemmekin pakoilleet viime viikkoina ahkerasti niin pohjoisessakin kuin itäisessäkin Suomessa. Pohjoisessa suuntasimme Ouluun miehen serkun luokse kyläilemään. Miehet kalastelivat lapsena paljon yhdessä, joten iltaohjelma oli selvä...


Joesta noussut pikkutaimen sai jatkaa vielä uiskentelua poseerauksen jälkeen...


Rannassa kukkivat kauniisti rantakukat. Minä taisinkin keskittyä enemmän kasvilajiston tutkimiseen kuin kalojen narraamisen. Rannasta löytyikin monta uutta lajia kasvioon. Pitäisi enää vain tunnistaa lajit luokattoman huonoista kuvista... :/



Vasemmanpuoleinen oli suurin saaliini ja pitkään myös ainokainen. Ihan hävetti, kun jumitin lainauistimen vähintään kymmenesti pohjaan - onneksi kaikki irtosivat lopulta. Olen kai tottunut hieman syvempiin vesiin, tai sitten kyseessä on todellakin tekniikkalaji, joka ei ole mun juttu. Onneksi loppumatkalla sain yhden pienen ahvenen kissalle vietäväksi. Kalakisassa jäin auttamattomasti tosin viimeiselle sijalle, sillä miehet nappasivat kaloja tiuhaan tahtiin...


Itäisessä Suomessa kesälomareissumme kulki Kuopion, Joensuun ja Savonlinnan kautta. Joensuussa (tai tarkemmin sanottuna Kontiolahdella) kiersimme pari kierrosta Karelia Golfin maisemissa. Kenttä on hyvässä kunnossa ja säätkin suosivat, joten saimme rahoille vastinetta. Illallaksikin riitti ohjelmaa mm. pesäpallon paikallisottelun merkeissä - joka ei ollut kyllä kovin kummoinen...



Joensuusta tie vei Savonlinnaan. Siellä vietimme viikonlopun koko suvun kesken, mutta aikaa riitti myös pyörähtää kaupungilla ihan turistina. Savonlinnassa voin suositella sisävesiristeilyjä ja Kalastajan kojun muikkuja torilla - ne on nimittäin kaupungin parhaat, ainakin toisten mielestä. :)




ps. Huomenna viimeinen lomapäivä! Sitten alkaa hiljalleen paluu arkeen ja kohti uusia haasteita...


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Meidän onneton sauna.

Taloa remontoidessamme sauna oli ainoa paikka, jonne emme koskeneet millään tavoin. Se onkin lähes alkuperäisessä kunnossa. Lattialaatat on vaihdettu kylppäriremontissa kymmenisen (?) vuotta sitten. Laatat ovat siniset kuten kylppärissäkin. Sinisen rinnalla seinät on oranssiksi muuttunutta pihkaista paneelia ja kiukaan ympärys punaisen ruskeaa tiiltä. Meidän sauna on ihan kelpo perussauna, mutta se on suoraan sanottuna melko ruma. Ja mikä tuo ovi on?! Rämisevä oranssi ovi, jossa on kahva kuin ulko-ovessa. En tykkää, en sitten yhtään.


Sauna on myös onnettoman pieni ottaen huomioon, että kyseessä on omakotitalo. Se sijaitsee keskellä taloa, koska hormi on yhteydessä talon keskellä oleviin leivinuuniin, puuhellaan ja takkaan. Saunassa ei siis ole ikkunaa. En ole mikään supersaunoja, mutta toisinaan on mukava istuskella saunassa hyvässä seurassa pidempäänkin - kunhan siellä on ikkuna. Jos vain saa hieman raikasta ilmaa, niin ei lopu happi ja tule huono olo. No, meidän saunassa ei tästä syystä pitkään kukaan viihdy.


Saunasta löytyy edellisten asukkien kiulu ja löylykauha, jotka ovat ihan peruskivat. Jälkimmäinen on tosin rikki. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä teknisen työn opettajalla ehjää löylykauhaa. Ehkäpä siis voisin koulujen alkaessa sorvata tuohon kauhaan uuden varren, kun kauhaosa on kuitenkin aivan ehjä. Saunassa on myös ehkä se kaikkein perinteisin saunavalaisin, joka juuri ja juuri pysyy kasassa. Mieleen juolahtikin, että tuohon voisi nikkaroida uuden kehikon, mutta säilyttää tuon valaisimen, kun sekin kuitenkin ehjä on. Tässäpä siis kaksi pientä käsityöprojektia tälle syksylle!


Itse saunalle tarttis kuitenkin nyt jotain tehdä, koska tuo oranssi väri ei oikein nappaa. Eniten miellyttäisi ehkä aivan vaalea väri tai sitten joku harmahtava sävy. Vaaleaan ei pääse kuin isolla remontilla, harmaaseen päin helpommin. Supia ja muita tuotteita toki on tarjolla, mutta ainakin joskus niistä tuppaa tulemaan sellainen hieman muovisen oloinen pinta ja sellaista en haluaisi. Pitäisi selvitellä, olisiko toisia vaihtoehtoja. Ongelma toki on se, miltä joku väri näyttää tuossa pihkaisessa oranssissa paneelissa - tai tarttuuko siihen edes mikään. Ehkä ensimmäisenä laitetaan piiloon tuo punatiili, jos se suinkin on mahdollista....

Yksi asia meidän saunassa sentään on, mistä minäkin tykkään. Keväällä omista käsistä syntyi tällainen puunkantoteline entisen rumiluksen tilalle. Se on juuri sopivan kokoinen saunapuille ja silmäkin kestää tuota katsella. Entisestä telineestä en kehtaa edes laittaa kuvaa. :)


Ja täälläpä on enemmän siitä, miten tuo teline syntyi...


Tästäpä sitten saunaa suunnittelemaan, eipähän lopu tekeminen....
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...