torstai 23. elokuuta 2012

Löytöjä. Ja lisää löytöjä.

Tähän kesään on todellakin kuulunut monta monituista kirpparia, kun on ollut kerrankin aikaa kierrellä. Omaa pöytääkin tuli pidettyä kuukauden verran ja tuottoa tuli todella kivasti. Kun ei laita paljon hintaa, vaihtuu tavaran omistaja sukkelaan. Kokonaistuotto oli kuitenkin hui-kea-a! Tavaraa on siis tullut ja mennyt, mutta ehkä sitten enemmän mennyt. Ainakin niin haluan uskotella itselleni. :)

Kesään kuului myös se aiemmin mainittu lakkautetun koulun huutokauppa, josta meille kotiutui ruokalan jakkaroita. Mukaan sieltä lähti myös mm. tämä punainen matkalaukku - kuinka söpö! Taisin maksaa siitä kaksi euroa. Oikeastihan se taitaa olla ompelukoneen suojalaukku ja siitä syystä siitä tulikin jämälankakerien säilytysloota. Kunhan valmistun, tulee näistä mun luokkaan lankavarasto. Oon ite niin surkea tekemään tällaista jämälangoista mitään...


kuva täältä.

Koululla oli myynnissä myös Sarviksen punaisia ja ruskeita astioita, jotka on monelle tuttuja kouluruokailusta. Niitä myytiin läjissä, esim. 40 lautasta ja 40 mukia. Ajattelin, että ne olis kivoja leikkimökissä (jota meillä ei muuten ole - eikä meillä ole lapsiakaan.) Kun ei muutamaa voinut ostaa, niin ostin sitten muutamalla eurolla koko läjän. Ja nyt niitä on paljon! Näiden astioiden käyttötarkoituksen kirkastumista odottelen. :D


Ja sitten se oudoin ostos. Ostin näitä Jeesus-aiheisia tauluja läjän. Tämä oli puhdas sijoitusostos, koska ajattelin niillä sentään olevan enemmän arvoa kuin mitä itse maksoin. Taisivat olla parin euron luokkaa kappaleelta. Mutta enpähän tiedä, mihin joudun näiden taulujen kanssa. En aikonut seinällekään laittaa, vaikka tässä taulussa onkin ihan kivat värit. Pitänee piilottaa nämä autotalliin. :)


Tämä Turun linna -taulu sen sijaan oli sellainen, jonka kuvittelin oikeasti laittavani seinälle. Nyt tämä ajatus on kuitenkin jäissä, koska kehystin pitkään jemmassa olleet eläintaulut. Tälle pitäisi siis ostaa kehykset ja keksiä paikka. Kyllähän meillä tätä seinätilaa riittää ja tälle sopiva paikka saattaisi löytyä niin sanotusta vierashuoneesta, joka tällä hetkellä on lähinnä varastona. Tämäkin taulu lähti muutamalla eurolla matkaani.


Ja kun koulutauluostoksissa vauhtiin pääsin, ostin niitä vielä muutaman lisää. En todellakaan tiedä, minne nämä päätyvät. En vain malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi. Kaikki taulut olivat korkeintaan 5e/kpl eli todella edullisia. Eikä se hinta edes ollut ratkaisevin tekijä - näissä tauluissa on vain jotain todella viehättävää!


Ja jossain järjen menetyksen rajoilla tuli ostettua myös tämä kamala taulu, Musta surma. En osaa selittää, mikä ajatuspolku sai tekemään tämän ostoksen. Nyt jälkikäteen ajateltuna tämä euron ostos ei ollu kuitenkaan pöllömpi, sillä huomasin taulun olevan kuva Hugo Simbergin maalauksesta. Ihan kelpoa opetusmateriaalia siis! Keksin tästä synkästä kuvasta jo monta kivaa aihetta kuvistunneille! :)


Ja toki muutakin ostin, mm. steppilaudan ja pyörilykypärän. Tältä opettajanalulta on nimittäin puuttunut pyöräilykypärä, mistä syystä en ole pyörällä täällä kylillä vielä ajanut kertaakaan - pitäähän oppilaille näyttää mallia. Nyt on sitten kypärä, joten enää en voi perustella auton käyttöä kypärän puutteella! Huutokaupasta lähti matkaan myös tämä seepraksi naamioitu puupenkki. Sille on jo paikkakin valmiina, pientä pintakäsittelyä vailla vain!


Ja mitä tapahtui tänään? Lehdessä ilmoitus kuolinpesän kirpputorista ja huutokaupasta. Sinne siis! Paikka oli jo täynnä kiiluvasilmäisiä haukkoja paikalle ehtiessämme, joten täytyi tehdä nopeita päätöksiä ennen kuin tavarat lähtee käsistä. Minulle kaksi valkoista pinnatuolia, siskolle toiset kaksi. Edullisesti lähti ja kunto on hyvä! :) Kuvaan pääsi poseeraamaan siskon minulle synttärilahjaksi ompelu PaaPii Designin Raksu Koira. Kerrassaan valloittava otus! :)



Astioita oli monenmoisia, mutta uskoisin parhaiden palojen olevan myynnissä vasta lauantain huutokaupassa. Mukaan lähti kuitenkin tämä pieni Finelin emalikulho (aika pilkkahintaan), joka oli juuri sopiva mustikkakupiksi. Pensasmustikkamme tekevät tänä vuonna todella paljon mustikoita!


Ja sitten tämä teepannu! En usko, että tämä on mitään merkkiä, mutta kiva se on silti! Olen tällaista pannua ollut vailla ja harkinnut jopa ostavani Marimekon Oiva -teekannun. Tällä kertaa selvisin edullisemmin, tällä taisi olla hintaa pari euroa. :) (Edit. Pannu olikin Kaj Franckin suunnittelemaan Kilta -sarjaa. Kiitos tiedosta Meän Satulle! :) Ja pannun arvostushan nousi heti...)


Lisäksi matkaan tarttui muutama punainen retrojakkara, rautalapio ja valtava määrä työkaluja (sen oman verstaan toivossa!), äitille pari talikkoa ja muita puutarhatyökaluja, miekkoselle kahluusaappaat, iskälle ladattava lamppu, pikkuveljelle kattila. Melkein jokaiselle siis jotain. Onneksi en pääse sinne huutokauppaan lauantaina. Vois lähteä tää homma taas lapasesta... :D

Tavallaan oli hieman kummallinen olo olla siellä paikassa, penkomassa kuolleen ihmisen tavaroita. Omaisilla varmasti murhetta muutenkin, ja vielä pitäisi jaksaa kirppistä pitää pystyssä ja sietää ahneita ja viimeiseen asti tinkiviä tavarahaukkoja. Osa siellä yritti aivan huijarihinnoilla saada tavaraa itselleen. Muun muassa kohtalaisen nimekkään henkilön maalaamia tauluja yrittivät jotkut ostaa muutamalla eurolla... Pitäisi olla itsellä aika paljon tietämystä ja aikaa selvittää tavaran oikeaa arvoa, jotta voisi rauhallisin mielin tuollaista kirpparia pitää. Toisaalta tietämystä pitäisi myös olla ostajalla, sillä itse menin ainakin tänään maksamaan pistosahasta AIVAN LIIKAA - lähes saman hinnan, mitä uudesta. No, näitä sattuu, kun ei satu olemaan jokaisen maailman tavaran hinnastoa saatavilla. Onneksi se saha toimii ja näyttää melkein uudelta. Innolla odotan, että pääsen sahan kanssa hommiin! :)

Purnausta. Ja vähän iloisiakin asioita.

Koska en halua kirjoittaa valituspostausta, tiivistän tällä hetkellä ärsytystä aiheuttavat asiat muutamaan lauseeseen. Niin!

1. Olen ilmeisesti allerginen pujolle, niin ainakin lääkäritäti väittää. Olen nyt kohta kolme viikkoa ollut järkyttävässä nuhassa, johon liitetään vielä aivastelu, silmien ja kitalaen kutina, ihottuma ja uskomattoman huono ja vetämätön olo. Ja ne sikakalliit lääkkeet ei mun mielestä edes auta...

2. Hajotin järkkärini potkaisemalla sen näppärästi sängyn päältä kohti kirjahyllyä. Objektiivi meni lyttyyn ja rungonkin sisällä saattaa olla jotain pielessä. Kamera on niin vanha, ettei sen korjaamisessa ole mitään järkeä. Kotivakuutukseen siis ja uusi kamera hankintalistalle...


3. Hajotin myös toisen kamerani (ihan tavallinen pokkarikamera) jo aiemmin keväällä, mutta sekin ärsyttää nyt, kun minulla ei ole yhtäkään toimivaa kameraa ja monet kivat kuvat on jääneet ottamatta! Tämä toinen kamera hajosi mitä ilmeisemmin siitä syystä, että se altistui lähes päivittäin sahanpurulle ja pölylle, vaikka se suojapussissa olikin. Siispä toinenkin kamera ostoslistalle. Blaaaaah.

4. Kesä loppuu - kuinka tässä taas näin kävi? Kesään lataa aina hirveästi odotuksia ja suunnitelmia ja sitten se vain hurahtaa ohi. Nyt pitää vain nauttia kesän viimeisistä rippeistä ja alkavasta syksystä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja sitten siirrytään positiivisiin asioihin. :)

Kävimme joku aika sitten kulttuurimatkalla Mäntyharjulla. Pääkohteena oli Taidekeskus Salmela, mutta kuten aina meidän äitin ollessa kuskina, matkaan tulee monta monenlaista mutkaa. Kävimme mm. kahdella mielenkiintoisella kirppiksellä, jotka osuivat matkan varrelle. Toiselta kirpparilta löytyi tämä hauska puhelin vitosella. Puhelin löysi paikkansa eteisestä, joka onkin tähän asti ollut tyhjääkin tyhjempi Ikean kenkäkaappia lukuunottamatta. Toiselta kirpparilta otin matkaan pesulahenkareita. En tiedä, mitä niillä teen, mutta muistan joku aika sitten niitä kaipailleeni johonkin projektiin. Eurolla kun sai ison nipun, niin saavat jäädä vaikka hetken odottelemaankin inspiraation syttymistä... 
Muistaako kukaan askarteluideoita pesulahenkareista?


Pitäisi tehdä joku kesä sellainen kirppis-teemaan keskittyvä kesälomareissu (ei se kyllä kesällä tarvitse tapahtua, mutta usein ne hauskimmat kirpparit on vain kesäisin auki). Kiertäisi vain ympäri Suomea ja vierailisi kaikilla mielenkiintoisilla ja omituisilla kyläkirppiksillä. Sellaiset on paljon viehättävämpiä kuin ne isot hallikirppikset. Pikkukirppareilta saattaa tehdä myös aivan erilaisia löytöjä kuin noilta isoilta - ja siis nimenomaan oikeita LÖYTÖJÄ!

(Välihuomatus: Oikeasti multa pitäisi kieltää kirpparit, huutokaupat ja kuolinpesät. Menen niistä aivan sekaisin ja hilaan meille kotiin mitä ihmeellisimpiä esineitä. Tänään kävi taas niin. Pakko esitellä teillekin niitä löytöjä. Hyviä löytöjä, tarpeellisia esineitä ja edullisesti. Ja tavara on kuitenkin toisen vanhaa, joten niiden valmistus ei siten rasita enää ympäristöäkään. Mutta silti...)

Matkan varrelle osui myös Pirtin kehräämö, josta mukaan tarttui tietenkin lankaa. Tästä ihanan kirjavasta (tuota väriä oli todella vaikea kuvata, kun ei ole nyt kuin puhelimen kamera!) langasta olisi tarkoitus tehdä sukat - mun toiset sukat. Vartta on jo aloitettu perinteiseen malliin, mutta hieman suunnittelin, että voisin kokeilla jotain erilaista tuohon kärkiosaan. 
Niin mahdottoman nättejä sukkia toiset tekee, että minäkin haluaisin! :)



 
Netta Tiitinen: Uusi sukupolvi ja uusi ilme.
Taidekeskus Salmela yllätti erittäin positiivisesti! Jos olisin rikas, olisi näyttelystä lähtenyt taulu tai parikin matkaan. Esille oli erittäin kauniita, mielenkiintoisia ja hauskoja töitä suomalaisilta nuorilta taiteilijoilta. Oli siellä tosin myös kummallisia, tylsiä ja rumia töitä - minun mielestä. Mutta hauska oli huomata, että niitä outojakin töitä oli mennyt kaupaksi. Ehkä sitten joku päivä, kun olen rikas, kiertelen taidenäyttelyitä ja teen taideostoksia. Hih! Siihen asti on tyytyminen näihin taidejulisteisiin...

Samaiselta pitäjältä bongattiin muuten parturi-kampaamo nimeltä Studio Fööni & Jakaus. :D En mahda sille mitään, että tästä tulee mieleen vain pesulat ja wash & go...

Paluumatkalla kiepsautettiin vielä Mikkelin Kenkäveron kautta, mutta kuviahan ei nyt ole, kun ei ole kameraakaan. Kenkäverossa oli monenlaisia kivoja pikkuputiikkeja auki ja niissä kannattaa ehdottomasti joskus vierailla, jos niille kulmille sattuu. Päärakennus on myös hieno nähtävyys itsessään. Kahvilan herkut olivat kuitenkin pettymys, sillä valitsemani mustikkapiirakka osoittautuikin mustaherukkapiirakaksi. Oli niin ärjyä, että ihan irvistytti! Hyi sentään. Muut pöperöt olisivat varmaan olleet kuitenkin ihan hyviä, mutta sitä piirakkaa en kenellekään suosittele! :)

Viimeinen reissun etappi oli Mikkelipuisto, jossa en ollutkaan koskaan käynyt. Puistossa on lukuisia erilaisia mallipuutarhoja, joista saa kivoja vinkkejä puutarharakentamiseen. Puistossa sijaitsee myös taimimyymälä ja kahvila. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Puistoon myös ilmeisesti rakennetaan koko ajan lisää mallipuutarhoja. Paras aika puistovierailulle olisi tosin ehkä aiemmin kesällä, jolloin suurin osa kukkivista kasveista kukkii. Pitääkin ottaa tämä ensi kesän ohjelmaan...

torstai 16. elokuuta 2012

Ruokalan jakkaroiden uusi elämä.

Kävin kesällä huutokaupassa, ihan ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli lakkautettu koulu ja kaupan oli kaikenlaista pöytää ja tuolia, koulutauluja, elektroniikkaa, viherkasveja, astioita, pianoita, vanhoja karttoja ja ihan vaikka mitä. Tuli ostettua ihan vaikka mitä ja mm. nämä ruokalan jakkarat. Hinta taisi olla 5 euroa neljästä yksilöstä. Pitää myöhemmin esitellä ne muut vaikka mitä -ostokset...


Ensin ajattelin, että paklaan tuon puupinnan jotenkin, hion ja maalaan päälle. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, kun tuo pinta on kuitenkin jotain tuommoista viilua. Hirmuinen työ ja sutta olis kuitenkin tullut, ei siis hyvä idea. Jakkarat saivatkin pitkään odottaa autotallissa ajatuksien kirkastumista... Ja lopulta se ajatus myös kirkastui. Tarvittiin vain reissu Ikeaan ja sit hommiin!

Päätin laittaa jakkaroihin pehmusteet ja päällystää ne kankaalla. Pehmusteena käytin vaahtomuovilevyjä, joita tuli meidän uuden sohvan mukana. Kannatti nämäkin pakkausmateriaalit taas säästää! :) 
Leikkelin levyistä sopivat palaset kahdeksi kerrokseksi, jotta pehmustetta olisi enemmän.


Kankaan nidoin kiinni niittipyssyllä. Jälki ei ole kaunista nähnytkään(!!), mutta tuskin vieraat katselevat kovin usein jakkaroiden pohjia. En anna katsella. Kai tuon voisi tehdä siistimminkin, mutta eipä ehtinyt ottaa selvää, kun inspiraatio iski. Pääasia, että näyttää päältäpäin siistiltä. :)


Ikean kangas maksoi 8e, mutta ostin sitä aivan liikaa. Puolet olis riittänyt. Mutta ehkä tuosta lopusta saa vaikka yhden tyynyliinan ommeltua, jotain sitä aina keksii. Laskennallisesti voisi ajatella siis kankaaseen menneen 4 euroa, joten kokonaishinta tuoleille olis siis alle KYMPPI! Ei pöllömpää. :)





Nyt on vihdoin vieraille varajakkaroita! Aiemmin kun meidän huushollista löytyi tasan kuusi tuolia, eikä yhtään ylimääräistä (tai no, onhan meillä kerrosjakkara, joka sekin valitettavasti on joutunut toisinaan vieraiden istuimeksi). Enää ei tartte istuskella lattialla tai epämukavasti, vaikka olis suuremmatkin kemut! :D

Mutta Mamma Mia! Mua lykästi taas arvonnassa. En voi käsittää, että oon ollut niin onnekas! Osuisipa lottovoittokin samalla prosentilla mun kohdalle, mitä näitä arpajaisvoittoja. Pieniä juttuja, mutta silti ne ilahduttaa mahdottoman paljon! :) Pitää varmaan laittaa vastavuoroisesti oma arvonta pystyyn tässä joku päivä. Reilu peli se olla pitää!

No niin, siis senpä vuoksi meillä vietetään tänään iltaa musikaalin parissa. Kiitokset Pepille! Ja jos ette ole vielä käyneet, niin nyt ihmeessä heti ihastelemaan ja huokailemaan Mummun huushollin ihanuutta! :)

maanantai 6. elokuuta 2012

Lähiruokaa.

Kyllä lähiruoka vaan maistuu jotenkin erilaiselta! :) Tai ehkä se on siinä, kun on itse hankkinut sen ruuan (no, osan ainakin) omin kätösin. Lähiruokaa suosimalla saa myös hyvän mielen siitä, että voi tukea paikallisia pienyrittäjiä - ei ne tosin kaikki niin pieniä yrittäjiä ole, tänä päivänä sekin kun on tehty niin vaikeaksi. En tiedä, onko sen tehnyt EU vai mikä, mutta pienimuotoinen yritystoiminta ei oikein enää kannata tai ainakin siitä on tehty äärettömän hankalaa. Onneksi jotkut jaksavat sinnikkäästi pysytellä mukana muutoksissa ja tuottaa meille suomalaista ruokaa, vaikka se ei niin kannattavaa enää olisikaan. Pitäisi yrittää syödä lähiruokaa useammin!

Ruokalistalla siis miehen kalastamaa kuhaa ja mun keräämiä kantarelleja kastikkeeksi. Jälkkäriksi oman metsän marjoista tehtyä mustikkavadelma -kiisseliä, nam nam. Ainut pahe lisäaineineen lumpsahti ruokaan kermapurkista - kantarellikastike vain tarvitsee kerman kumppaniksi.



Ensimmäistä kertaa laitoin muuten kuhan (tai ylipäätään kalan) fileiksi. Yllättävän helppoa se oli, vaikka apua pitikin hakea YouTuben opetusvideoista. Nuo fileet on muuten melko arvokasta tavaraa, sillä esim. Kuopion kauppahallissa näytti hinta olevan 25e/kg. Pitääpä siis kannustaa miestä käymään kalassa ahkerammin! :) Toki kalastusluvatkin maksaa, mutta äkkiähän ne maksavat itsensä takaisin...

Huomiseksi on luvannut TAAS sadetta. :/ Äkkiä siis pihahommiin! 
Vielä ehtii ainakin nurmikon leikata ja kasvimaata kuopsuttaa....

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Opetustauluja ja muita tauluja.

Eräs kaunis kesäpäivä löysin muutaman aarteen tuppukylän kesäkirppikseltä. Tästä päivästä on kyllä jo useampi vuosi aikaa ja aarteet ovat saaneet odotella sopivaa hetkeä hyvässä säilössä. Mutta nyt vihdoin, saadaan aarteet esiin! :) 

Kaksi saman "sarjan" talvista koulutaulua, 20e/kpl. Mielestäni kohtuullinen hinta - taulut ovat kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa ja vieläpä ihan nättejä. Kuvat ovat Akseli Einolan v.1928 maalaamia.

Kyselin taulujen kehystystä aikanaan kehystämöstä, mutta hinta oli sen verran pyörryttävä (ainakin satasen kappale), että luovuin kehystyshaaveesta saman tien. Vasta nyt oivalsin, että myydäänhän sitä näin isoja kehyksiä kaupassakin! :) Niinpä Ikealta lähti matkaan isoimmat Ribba -kehykset, 25e/kpl.

Vaikka menisiväthän nuo taulut ilman kehyksiäkin tuollaisella tauluhyllyllä...




Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että tauluille on saatava kehykset, joten kehyksen hankittiin. Onhan ne myös paremmassa suojassa, kun ovat kehyksissä. Minulle tuli tosin yllätyksenä, että tuon suurimman Ribba -kehyksen "lasi" ei ollutkaan lasia, vaan muovia. No, onpahan ainakin kevyempi ja ei mene rikkikään, jos joskus taulu jysähtää seinältä alas... Kai se muovi suojaa aika samalla tavalla.

Paspiksen kanssa kuvasta rajautuu aika paljon pois, mutta tykkään silti! :) Vielä kun jaksaisi laittaa tuon jänön kehyksiin, niin pääsisivät seinälle asti. Uusi koti olisi tarkoitus löytyä makkarista, jossa tyhjää seinätilaa on juuri sopivasti näille jättiläistauluille (73 x 103).

Olkkarin tauluhyllyiltä löytyy jo ennestään muita tauluja. Nuo tauluhyllyt on muuten hirmuisen näppäriä! Tauluhyllyt on Ikeasta, ylläri ylläri. Sen kerran kun näkee vaivan ja asentaa hyllyt sopiville paikoille, saa seinän ilmettä vaihdeltua vaikka joka päivä ilman turhia reikiä ja ripustamisia. 
Taulut on myös aina suorassa ja samassa linjassa. :) Itse hyllyjen suoraan asentamisessa auttaa muuten kummasti, jos sattuu omistamaan sellaisen ristilinjalaserin. Näppärä vekotin sekin!




Lempparitauluni on kehystetty Bambi -juliste PaaPii Designilta. Voitin keväällä PaaPiin arvonnassa lahjakortin, jolla sain vihdoin haaveilemani bambin meidän seinälle. Samalla tuli tilattua myös bambikortti ja bambikassi. Pitääkin esitellä ne täällä joku kerta. Niin supersöpö se vain on!

Muumigrafiikat on ostettu monia vuosia sitten Pietarista jostakin myymälästä. Voipi hyvinkin olla, että ne on jotain printattuja kopioita tms, mutta en ole ainakaan vielä vastaaviin missään törmännyt. 
Hauskat ne on ainakin, eikä varmasti olleet kalliit.

Samalta seinältä löytyy pitkäkin tauluhylly tauluineen, mutta kamerasta loppui akku... Hyllyltä löytyy mm. legotaulu - ei se oikein kuulu joukkoon, mutta onpahan arvoisellaan paikalla. :)

lauantai 4. elokuuta 2012

Hämäyksiä.

Koska remonttilaina on käytetty loppuun ajat päivät sitten, tehdään remontti loppuun sillä rahalla, mitä silloin tällöin jostain irtoaa. Uutena remonttisuuntauksena olenkin keksinyt hämäämisen. Itseään (ja muita) voi siis hämätä luulemaan, että muutokset ovat todellisia muutoksia suurempia. Vanhan voi hämätä näyttämään uudelta, rikkinäisen voi hämätä näyttämään ehjältä, virheet saa peitettyä...
Tässäpä tämän päiväinen pieni hämäys työhuoneesta.


Nämä kaapit ovat sellaiset perinteiset (kamalat) lastulevykomerot, joita Suomesta löytyy monestakin asunnosta. Vaikka se ei kuvasta näy, ovat kaapit hieman kehnossa kunnossa, kuluneet ja rapistuneet, sekä hieman vinksottavat. Vetimet ovat "valkoiset" (eli keltaiset) muoviset, monella tuttua mallia uskoisin. :) Olin vannonut, että nämä kaapit saavat lähteä! Mutta eipäs sittenkään, on näistä vielä paremman puutteessa johonkin. Ja eihän näitä oikeasti mun työhuoneessa kukaan muu kattele kuin minä! Mutta pieni hämäys piti tehdä edes itseä varten, jotta näyttäis vähän kivemmalta!

Ikean vetimet 3,95e/2 vedintä - melkein ilmaista siis, sanoisin.



Ja siinä, mun melkein uudet kaapit! :)

(Huomenna voisin kiinnittää tuohon oveen kahvan. :D)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kivoja ja ei-niin-kivoja kukkia.

Niin kuin kasvimaalla ja kukkapenkeissä ei riittävästi kitkemistä olisi......


Jättipalsamia on myös MEIDÄN PIHASSA. Luulin, että se olisi todellakin levinnyt vain meidän tien päähän, jossa sijaitsee "lumikaatopaikka" (voisiko näillä asioilla olla yhteys?) ja läheisen metsän ojanvarteen, mutta pihan perältä sitä löytyikin kunnon puska. Ei auta muu, pakko kitkeä pois! Muuten tätä on kohta koko meidän piha täynnä - meillä kun puoli pihaa on enemmän tai vähemmän luonnontilaisena. Inhottaa vain se, että samalla palsami pitäisi kitkeä pois myös tuolta kaupungin omistaman metsäläntin puolelta. Blaah. Kyllähän minä sen kitken, mutta tuntuisi silti siltä, että se olis jonkun toisen homma. Pitänee ottaa yhteyttä jonnekin ja ilmoittaa, että mulle riittäis nyt...


Sinne meni palsamit! Aika helpostihan palsami on kitkettävissä, koska se tekee juuret vain pintamaahan ja siitä syystä sen saa helposti napattua maasta irti, ihan vain varresta vetämällä. Harvemmin varsi edes katkeaa, vaan kasvi lähtee ihan nätisti juurineen ylös. On noilla juurilla silti kokoa! Ja niin on itse kasveillakin, sillä suurimmat jättipalsamit olivat yli parimetrisiä...


Nyt olis sitten kolme jätesäkkiä kasvijätettä - ongelmallista kasvijätettä. Mihin ihmeeseen minä ne tungen?! Ei voi laittaa kompostiin, ei voi jättää maahan lojumaan. Meidän sekajäte tyhjennetään kerran kolmessa viikossa, joten sekään ei ole ratkaisu. Pitääpä selvittää tämäkin...

Mutta onneksi meidän pihalla kasvaa jotain muutakin.


Näihin kärhöihin olen ihastunut! Näyttäviä isoja kukkia - ja paljon! Näitä laitan ainakin yhden lisää ensi kesänä, ehkä parikin. Siltä myös tuntuu, etteivät nämä ole kovin vaativia kasveja. Tai sitten olen vain ollut onnekas, että kärhöt kukkivat jo toista kesää komeasti ilman minkäänlaista hoitoa... :)


Tähän kukkapenkkiin olen myös tykästynyt. Se on ihana väriläiskä keskellä pihaa! Lajeista ei ole mitään hajua - tunnistaako joku? Suurin osa meidän pihan lajeista on todellakin suuria mysteereitä, koska en ole niitä itse istuttanut, vaan ne on olleet täällä iät ajat. Ensi kesänä ajattelin myllätä pihaa enemmänkin, mutta tämä penkki saa kyllä jäädä. Se on ollut siistin näköinen koko kesän (mikä vaatii tosin säännöllistä juolavehnän nypintää) ja kukkii nyt kauniisti! Penkki on myös täynnä narsisseja, jotka kukkivat nätistä keväällä keskellä karua, talvesta toipuvaa pihaa.

Kauniin kukkapenkin vieressä sijaitsee kukkapenkki, joka on täysin villiintynyt. Se on täynnä juolavehnää ja tätä riivattua kukkaa. MIKÄ TÄMÄ ON? Nuo vihreät lehdet leviävät joka paikkaan ja sitä kasvaakin meidän pihassa joka paikassa, joka penkissä. Onhan tuo kukkivana ihan nätti, mutta sangen ärsyttävä levittäytyjä. Tämän kukkapenkin aion tuhota vielä tänä syksynä, jos vain ehdin. Ainut ongelma on samassa penkissä kasvava vanha pioni, joka on peräisin miehen mummon lapsuudenkodista. Sitä en taida raaskia hävittää! Pitää kehitellä pelastussuunnitelma ja suunnitella uusi koti! Harmi vain, että tuo ärsyttävä kellokasvi siirtyy varmaan sitten sen pionin mukana... :/



Viime keväänä sain synttärilahjaksi ruusuja. Nämä Queen Elisabeth -lajin ruusut ovatkin ainoat, joiden laji on nyt tiedossa. Ihania, eikö? :) Muut ruusut ovat mysteerejä, tunnistaako joku?








Voi olla, että ruusujakin laittelen ensi kesänä lisää. On ne niin nättejä! :) Pitäisi keksiä myös joku hyvä maanpeittokasvi ruusujen ympärille kasvamaan. Jostain nimittäin luin, että ruusut säilyvät terveempinä ja kasvavat paremmin, jos niiden ympärillä kasvaa jotain muuta kasvia. Nyt kasvaakin, jotain hyvin leviäväistä maanpeittokasvia, mutta se on vähän turhankin voimakaskasvuista ja osa ruusuista meinaa peittyä kasvin alle. Tuumitaan, tuumitaan...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...