lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kesän paras grilliherkku.



Meidän grillailuvakioiksi ovat muodostuneet kasvisnyytit. Nyytteihin voi laittaa lähes mitä vain ja aina lopputulos on hyvä. Nams nam! Nyytit voi tehdä folion sisään käärittynä ja valmistaa grillissä, mutta jos uuni on käytettävissä, tulee kasviksista aivan yhtä hyviä myös uunissa isommassa astiassa.

Meidän suosikkiyhdistelmä on: bataatti, kesäkurpitsa, paprika, punasipuli ja taco-tuorejuusto. Kaikki kasvikset silputaan pieneksi ja sekoitetaan keskenään. Joukkoon loraus öljyä ja mausteita. Sitten nyyteiksi tai uunivuokaan, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Ja lopuksi päälle tuorejuustonokareita. Folionyytteihin tuorejuuston voi laittaa tosin vaikka saman tien. Suosittelen! :)







perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sataa sataa ropisee - silloin remonttikin etenee. Vai eteneekö sittenkään?

Meillä remontoidaan edelleen. Voisin tehdä tänne valtaisan kuvasarjan niistä kymmenistä asioista, jotka ovat olleet jumissa nyt melkein vuoden! Ehkä ei olla kuitenkaan ainoita tässä maassa, joiden remontti venähti, kun voimat ja rahat loppuivat. Tuli se totaalinen kyllästyminen ja remonttiähky. Miksi piti ostaa talo? Eikö kaksio olisi riittänyt? Miksi piti aloittaa koko talon remontointi? Eikö olisi ollut helpompi ostaa valmiiksi kiva kämppä? Miksi ihmeessä piti ylipäätään ostaa Mummola, joka oli jo lähtökohtaisesti (pihaa lukuunottamatta) kaikkea muuta, mistä olimme vuosia haaveilleet?
 
Hiljalleen, hiljalleen, ahdistavan hiljalleen asioita kuitenkin tapahtuu. Kun sataa, ei voi mennä edes golfkentälle, joten on pakko tehdä jotain kotona... eli remontoida. Viimeisenä huoneena (vaikka eivät ne muutkaan aivan valmiita ole!) työn alle otettiin minun työhuone - viimeisenä siitä sattuneesta syystä, ettei sille ole ollut varsinaista tarvetta, koska olen tällä hetkellä jokseenkin työtön ikuisuusopiskelija. Huone valmistunee ennen minua, mutta toivottavasti omassa kammiossa lymyillessä saisin vauhtia myös gradun naputteluun...
 
Työhuoneessa tapettia tuli vain yhdelle seinälle, kahdesta syystä. Kuvio on aika levoton, joten huonekin voisi olla, jos tapettia olisi joka puolella. Ehkä tärkein syy oli kuitenkin hinta - ei noilla Eijffingerin tapeteilla vaan kovin montaa metriä raaski laitella. Varsinkin jos kyllästyn tapettiin joskus, niin ärsyttäisipä noin kallista tapettia repiä alas...



Katon maalasin samalla Tikkurilan paneelikattomaalilla kuin muutkin oranssit mäntypaneelit talossamme. Maalauskertoja taisi tulla taaskin neljä, koska en laittanut mitään pohjamaaleja. Varmaan jollain pohjamaalilla olisi riittänyt vähempikin, mutta viimeinen kerta kun oli, joten vanhasta tottumuksesta... :) Seinät maalasin valkoisella, joka on samaa sävyä kuin listat. Eivät näytä listat sitten aivan keltaisilta valkoisen seinän rinnalla. Katto on vitivalkoinen, koska paneelikattomaalia ei voinut sävyttää. Saapa nähdä, miten yhdistelmä toimii! :/

 
Tapetti jakaa jo nyt mielipiteitä, toiset ihastuvat, toiset kauhistuvat. Mutta me tykätään! Tapetti on tällä hetkellä parasta meidän talossa, ihana ja piristävä väriläiskä! Väriä on tiedossa myös lisää, koska ostin Ikeasta vihreän Hampen maton. Hahah, saan oman nurmikon! :)

Verhoissa lentelevät linnut, tai oksillahan nuo taitavat istuskella. Verhoista en ole kuitenkaan vielä aivan varma, ostin nuo tipuverhot vuosi sitten päähänpistona. Yksi vaihtoehto on vihreät Vallilan verhot, jotka olivat edellisen kämpän keittiössä. Nyt ne ihanuudet ovat olleet vuoden vailla paikkaa. Mutta en tiedä, onko sitten jo liian vihreää...

Oli liian vihreää tai ei, seuraavan vuoden ajan ajatukseni tulevat liikkumaan työhuoneessa vihreiden asioiden parissa jo graduni aiheenkin vuoksi. Toivottavasti en saa viherähkyä.







keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lurjusmainen lupiini ja pirun palsami.

 Luulin, että meidän piha on välttynyt suhteellisen hyvin vieraslajeilta. Lupiinintuhoamiskierros pihan laitamilla osoitti kuitenkin sen, että olemme saaneet uuden tulokkaan, sen pirun jättipalsamin. Palsami on vallannut täällä seudulla jo suuriakin aloja, kokonaisia metsiä! Silti tuntuu, ettei ketään asia kiinnosta, vaikka meillä ei kohta muita kasveja luonnossa olisikaan. En ole nimittäin nähnyt esimerkiksi paikallisessa lehdessä yhtäkään juttua kyseiseen kasviin liittyen. Ei liioin myöskään LUPIINISTA tai muistakaan luonnon monimuotoisuutta tuhoavista vieraista...

Ja onhan lupiini kaunis kasvi, monikaan ei edes halua siitä eroon. Tienvarsia isoilla koneillaan niittävät miehetkin jättävät lupiinin kasvamaan, kun se on niin nättiä. Moni hankkii lupiinia pihaansa ja levittää sitä tarkoituksella pitkin mökin pihamaata... 
Mutta ehkä joskus tulee se päivä, kun muutkin saavat tarpeekseen tästä rikkaruohosta.


Olen sitkeästi sotinut tämänkin kesän lupiineja vastaan. Olen niittänyt, kitkenyt, katkonut kukintoja ja kitkenyt vähän lisää. Tuntuupa vaan silti siltä, että lupiinit vain innostuvat tuhotoimista ja leviävät vielä enemmän. Vaikka viime vuonnakin sodin niitä vastaan, on vastapuolen armeija tänä vuonna suurempi - tai sitten kuvittelen, niin epätoivoiselta tilanne tuntuu. Ja meillähän ei oikeasti kasva edes kovin paljon lupiinia. Ylläoleva kuva on laajimmasta kasvustosta, jossa kukat nostavat hiljalleen päätään siimaleikkurin jäljiltä. On se vaan lurjusmainen kasvi, mutta aion silti voittaa! Kunpa naapurit vain toimisivat samoin, niin ei tarvitsisi käydä yhden ihmisen voimin sotaa ylivoimaisen vastustajan kanssa. Jospa kunnan taholta joku puuttuisi joskus asiaan...

Nämä yksilöt löytyvät meidän kasvimaan vierestä ja näiden kohdalla sotasuunnitelmaksi ajattelin lapiota. Jos saisi edes osan kaivettua maasta ylös, niin olispa kiva juttu. Jos ei, niin ainakin nuo kukinnot lähtee ennen kuin alkavat siementää. Ja todettakoon tässä, että nämä ovat samasta paikasta jo kolmannet tai neljännet kukinnot, eli monta niittoa on jo takana. 


Vaan eipä malta tämäkään taistelija olla laittamatta näitä kaunokaisia hetkeksi maljakkoon...


 
Jos huomenna keli sallii, aloitan lupiinisodan ohella palsamin kitkennän. Onneksi kasvi on yksivuotinen ja onneksi se on suhteellisen helppo kitkeä - lähinnä kitkentä tuntuu nyppimiseltä, koska kasvin juuret eivät ulotu syvälle maahan. Jätettä tulee valtava määrä, vaikka kasvusto ei vielä laaja olekaan. Pitääkin siis tarkasti miettiä, miten jätteen hävitän, jotta operaation lopputulos ei ole vielä laajempi kasvi levittäytyminen... Olisipa pihalla oma jätteiden polttolaitos - sopisi tähän tarkoitukseen mainiosti. :)


Jos joku painii samojen ongelmien kanssa ja välittää edes hitusen verran luontomme monimuotoisuudesta...

Tietoa vieraslajeista, täällä.
Jättipalsamin torjuntaohje, täällä.

 APUA! Kuinka nopeasti kesä menee ohi? Juuri niin nopeasti, ettei netissä ainakaan ehdi notkua ja senpä vuoksi tässäkin blogissakin on eletty hyvin hiljaisesti. Teidän muidenkaan blogien kesäjuttuja en ole ollenkaan ehtinyt lueskelemaan. Höh. Ehkäpä joku muukin on kesälaitumilla ja lomailemassa poissa tietokoneen äärestä. Mutta oottakaas vaan, kun illat alkaa yhtään tästä pimenemään, niin aika moni blogihiiri hiipii koloistaan... ja juttua riittää taas joka päivälle ja vaikka moneen kertaan! :) 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...