maanantai 30. huhtikuuta 2012

Lainattua muotokieltä.

Palanen koivusta tehtyä liimalevyä. Mitäpä siitä tekisi? Ensimmäinen suunnitelmalma oli tehdä levystä leikkuulauta, mutta palanen oli kuitenkin vähän turhan pieni. Teinpä sitten pannunaluset, joihin lainasin muodon tutusta maljakosta.

Muokkasin muotoa hieman ja suurentelin sitä, jotta levystä jäi mahdollisimman vähän hukkaa. Sahasin pannunaluset vannesahalla, hioin nauhahiomakoneella ja pylväsporakoneessa hiomalaikalla ja vielä lopuksi hinkkasin tiukimmat kurvit käsin. Koivua saikin tovin hioa, koska se on niin kovaa puuta.

Lopuksi käsittelin aluset puuöljyllä, jota oli jäänyt vuosia sitten olohuoneen pöydän käsittelystä yli. En tiedä, vanheneeko nuo öljyt, sillä rakenne tuntui olevan jotenkin rakeista. Alusten pinnasta tuli kuitenkin ihan siisti!

Alusista ja aluksista oli muuten tällä viikolla Aristoteleen kantapäässä (ah, vallan nerokas ohjelma!) sitaattivihje. :)


Kokeilin alusen tekemistä myös mäntyliimalevystä (Rautiasta saa valmiina, maksoi 2,50e) käsityökaluin. Pistosaha teki melko rouheaa jälkeä, mutta koska mänty on niin pehmeää puuta, sai jäljet suurimmalta osin hiottua pois akkuporakoneeseen kiinnitetyllä hiomalaikalla. Loput sitten hioin käsin. Männystä ei tullut ainakaan vielä ystävääni, sillä se oli jopa ärsyttävän pehmeää. Pinnassa näkyy heti kaikki kolhut. :/ Mutta näin käsikäyttöisin menetelmin puuhaillessa, mänty on kyllä ihan näppärää puuta!




Miehissä ja naisissa on eroja. Naiselle ei tarvitse selittää, mistä pannunalunen on muotonsa saanut. 
Kolme miestä näkivät näissä kuitenkin Ressun naaman, pilven ja lammikon.




Oikein ihanaa, aurinkoista ja hauskaa vappua! :) 

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Legotaulu.

Viikonloppuna kiepautimme Helsingissä piipahtaessa myös Ikean kautta ja sain vihdoin pitkään kaipaamani Ribba -kehyksen. Laitoin kotona asiat tärkeysjärjestykseen ja remppa- ja kouluhommien sijaan tekaisin sunnuntaipuhteena yhden pienen legotaulun Tylypahkan hahmoista. Ideahan tauluun oli täältä.

Jotta itse legofiguurit (jotka on yllättävän arvokkaita) eivät tuhoutuisi, laitoin ne tauluun seisomaan legopalikoiden päällä. Pikkuveljen varastoista löytyi 2 x 2 palikoita vain valkoisena ja perusväreissä, joten valkoinen oli selvä valinta. Valkoise palikat vain olivat menettäneet valkoisuutensa jo kauan sitten! Palikoissa myös näkyi leikkimisen jälkiä viimeiseltä 30 vuodelta sen verran, että niiden pinta tarvitsi uuden käsittelyn. Kulunut ja likainen pinta peittyi hyvin valkoisen spraymaalikerroksen alle. En suosittele maalaamaan legoja, jos niillä leikitään, mutta tällaiseen tarkoitukseen maalaus ajoi asiansa!

Päällystin kehyksen pohjan hopeisella tapetilla ja liimasin legopalikat siihen kuumaliimalla. Hahmojen alle tulostin vielä nimikyltit. Kylttimalli on suoraan Wordin kuviovalikoimista. Mielestäni tästä tuli aika kiva! :) Jopa projektia suuresti epäillyt mieskin oli sitä mieltä, että taulusta tuli hienompi kuin hän alunperin luuli. Saa kuulemma laittaa jopa olkkariin esille! Mutta saa nyt nähdä, mihin tämä meillä tiensä löytää. Tyylillisesti tämäkin taulu sopisi varmaan parhaiten meidän huumorivessaan. :D


Joku tarkkasilmäinen voi huomata kuvassa, että Kalkarokselle pää on otettu toiselta legohahmolta. Voldemort on kasattu lainaamalla Kalkarokselle kuuluvaa päätä ja muiden legohahmojen osia. Ihan uskottava mun mielestä. :)

Vähemmän huumoria on viime aikoina ollut meidän kodin elektroniikan kanssa. Läppäri, joka on tehnyt kuolemaa jo viimeisen vuoden ajan, on nyt siinä pisteessä, että sen näyttö on teipattuna ilmastointiteipillä runkoon kiinni. Näyttö ei pysy pystyssä, se on puoliksi irti koneesta ja itse näyttökin on halkeamassa kahtia... Näppäimiäkin tästä puuttuu ja monenlaista muutakin pienempää vikaa löytyy. Pitäisi laittaa kuva!

On kuitenkin se ongelma, ettei kuvia enää paljon oteta ja lisäillä. Samassa rytäkässä hajosi nimittäin myös kamera. Yksi päivä objektiivi ei enää vain auennut. Jotain sinne väliin on ilmeisesti joutunut, mikä ei sinänsä olisi ihme, koska kamera on ollut minulla monet kerrat puupajalla taskussa...

Ja kolmanneksi digiboxi meni tänään korjaukseen, rikki sekin.

Tästäkin huolimatta, oikein mukavaa alkavaa viikkoa! :)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ollaan vaan.

Pääsiäislomalla on tullut touhuttua paljon kaikenlaista. Jopa remontti on edistynyt taas sysäyksen! Silti tuntuu, että on saanut rentoutua ja vain olla olemisen ilosta. On voinut tehdä kivoja juttuja - sellaisia asioita, joille ei yleensä ole arkena aikaa. Tai sitten ei ole tarvinnut tehdä oikein yhtään mitään, on vain voinut nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Kyllä loma vaan on parasta aikaa! Mutta ei lomaakaan jaksaisi ikuisesti ja jotta loma tuntuisi lomalta, on ihan mukavaa palata myös arkisten asioiden pariin... mutta vasta torstaina!

Viikko sitten yllätin itseni lainaamalla kirjastosta kirjan, rikosromaanin. En ollut nimittäin lainannut yhtään kunnon kirjaa (kunnon kirjoiksi en tässä tapauksessa laske mm. sähköopin ja metalliteknologian tenttikirjoja) pitkään aikaan. Tähän lainaamispäätökseen minut ajoi se, että kävimme oppilaiden kanssa kirjastokäynnillä. Siinä oppilaita lukuharrastuksen pariin patistaessa tunsin omatunnon kolkuttavan ja lainasin sitten itsellenikin kirjan. Kai se opekin voisi joskus lukea kunnon kirjoja - tehdä itse niin, kuten opettaa.

Kesällä tutustuin ensimmäistä kertaa ruotsalaisen Anna Janssonin tuotantoon. Silloin remonttia tehdessä ahmin parissa päivässä Haudankaivajan - äänikirjana tietenkin. Siitä asti mielessä on pyörinyt, että pitäisi tarttua toiseenkin kirjailijan rikosromaaniin. Ensimmäisenä työn alle pääsi Kalpeat ja kuolleet. Täydellistä lomalukemista!


Kirjan lisäksi olen ehtinyt katsoa monia elokuvia ja telkkariakin poikkeuksellisen paljon. Elokuvatarjonta tosin oli aika surkeaa. Tuntuu siltä, että olemme katsoneet Film townin valikoiman läpikotaisin. Löytyi sieltä onneksi yksi elokuva, joka oli jäänyt syystä tai toisesta katsomatta, vaikka monta kertaa se oli pitänyt vuokrata. Facebookin synnystä kertova Social network oli varsin viihdyttävä.

Elokuvia ja telkkaria katsellessa pitää tietenkin olla jotain näperrettävää - pyrin tehokkuuteen kaikissa olosuhteissa. Niinpä päätin aloittaa ikuisuusprojektin isoäidinneliöistä. Näistä tulee jotain, katsotaan sitten, kun tilkkuja alkaa olla riittävä määrä johonkiin tuotokseen. Inspiraatio meinasi tyssätä siihen, ettei kaapeista löytynyt sopivia lankoja. Onneksi ABC oli auki ja sain sieltä harmaata luonnonvalkoisen kaveriksi. Vannoin, etten mene pääsiäisruuhkiin, mutta minkäs teet himon iskiessä...


Yhden lapun tekemiseen minulta menee n.45 minuuttia. Se tuntuu aika paljolta, vaikka tehdessä ajantaju katoaakin. Luulenpa silti, että siskoltani lappu valmistuisi murto-osassa ajasta. Jatkan siis harjoittelua, onhan tässä vielä jokunen sata lappua jäljellä. :) Ohjeena käytin Novitan ohjetta, joka löytyy täältä. En jostain syystä oikein hahmottanut noita kirjallisia ohjeita - taitaa johtua ihan kokemuksen puutteesta. Kuvasta neliön rakenne kuitenkin selveni ja parin lappusen jälkeen ohjetta ei enää ole tarvinnutkaan... 
Huomenna pitää käydä etsiskelemässä kaupoista jotain väriä noiden rinnalle!

Meillä tuoksuu tällä hetkellä sisällä kesältä, tarkalleen ottaen viime kesältä. Syy on se, että täällä tuoksuu pitkästä aikaa Tikkurilan paneelikattomaali. :) Aloitin tänään vihdoin maalaamaan viimeisen makuuhuoneen kattoa. Huone on ollut koko remontin ajan varastona, mutta nyt on vihdoin MINUN TYÖHUONEEN vuoro. Ja taas maalaamme kattoa väärään aikaan - ensi talvena paikataan siis taas rakoja paneelissa.

 
Tämän projektin parissa meneekin tiiviisti seuraavat päivät. Huomenna lisää maalia kattoon, seinien tasoittelua ja mahdollisesti myös ikkunan sisäpuitteiden maalaamista!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

talvisissa tunnelmissa.

Meillä ei ole ollut keväästä tietoakaan pitkään aikaan. Ulkona sataa lunta, eilen satoi rakeita ja toissapäivänä oli ihan kunnon lumimyräkkä. Lunta on takapihalla vielä metrin verran. Narsissitkin piti ottaa sisälle, kun yöllä pakkasta oli vielä 15 astetta. Samanlaiset yöpakkaset näyttävät jatkuvan koko viikon...

Pyrstötiainen. Kuva täältä.

Lintulaudalla käy edelleen kova vilinä, vaikka hetken jo luulin, että ruokinnan voisi pian lopettaa. Viime aikoina laudalla on vilissyt myös yllättävän moninainen lajimäärä: tietenkin vakioasikkaita talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, keltasirkkuja ja variksia, mutta myös viherpeippoja, punatulkkuja, urpiaisia ja kävipä lintulaudalla yksi pyrstötiainen, joka lennähti meille kylään ohi lentäneestä parvesta. Hauska lintu, joka ei kuitenkaan suostunut näyttämään minulle kuin selkänsä. Kuva onkin Wikipediasta.

Ja oravia veitikoita, niitä riittää...
 



Monenlaisia akrobatian taidonnäytteitä onkin oravilta nähty yrityksinä päästä ruuan kimppuun. Tällä hetkellä oravat ovat vieneet voiton 100-0, sillä vaikka miten ovelaan ja hankalaan paikkaan sijoittaisin ruokinta-automaatit, aina ne jotenkin onnistuvat itsensä punnertamaan niiden ääreen...

Tervetuloa joukkoon uudet lukijat! Teitä on taas tänne tupsahdellut! :)
Ja oikein rauhaisaa pitkäperjantaita kaikille! Kohta muuten alkaa subilla Simpsonien maratoni niille, jotka eivät halua viettää päivää aivan yhtä hartaassa tunnelmassa. :D

torstai 5. huhtikuuta 2012

Mainostusta.

Rakastan hyviä mainoksia - hauskoja, oivaltavia, katsojaa haastavia ja ajatuksia herättäviä. Kopioin usein koneelle talteen hyviä mainoskuvia ja leikkelen niitä toisinaan myös lehdistä talteen.
Tänään nämä kuvat saivat minut hymyilemään. :)








Yksinkertaisen oivaltavaa.
Kuvat täältä.
Kuvien takana oleva mainostoimisto täällä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

sorvatut kynttilänjalat.

Toiset projektit ovat ikuisuusprojekteja ja nämä kynttilänlajat ovat olleet taas yksi sellainen. Ideahan näistä syntyi joskus joulun aikaan, kun ajattelin, että olisi kiva olla puiset kynttilänlajat. Lähinnä ajattelin sellaisia adventtikynttilänjalkoja, neljä erikorkuista. Nyt vihdoin neljä kuukautta myöhemmin ne ovat valmiit. Jei!

Malli on maailman yksinkertaisin, minkä vuoksi näihin ei tarvitse kovinkaan paljon taitoja, eikä sitä aikaakaan kulu mahdottoman paljon. Ainut ongelmakohta on se, että sorvi ei yleensä kuulu kotien perusvarustukseen... Tässäpä yksi asia haavelistalle: oma sorvi.




Pölkyisissä ei ole muuten mitään erikoista, mutta niiden pohjat on sorvattu koveriksi. Tällöin ne eivät keiku ja kaatuile niin helposti, sillä vain pohjan reuna on pöydän pintaa vasten. Kotoa löytyi kesältä remppajäminä valkoista Osmoa (kuusi), joten se sai kelvata kynttilänjalkojen pintakäsittelyksi.


Kynttilänjaloista tuli kuitenkin melko tylsät, liian yksinkertaiset pölkyt. Päätinkin ommella niiden ympärille suikaleet leveää pitsinauhaa. Inspiraatio meinasi tyssätä siihen, kun huomasin vähäisten ompelutarvikkeideni olevan väärässä kaupungissa. Onneksi tilanteen pelasti hotellin ompelupakkaus! :) 
Valkoinen lanka riitti juuri ja juuri neljän nauhan ompeluun.


Ja lopputulos oli heti parempi...




Näissä kovin jouluisissa tunnelmissa: Ihanaa ja aurinkoista Palmusunnuntaita! :D
...muistattehan, että tänään on myös Aprillipäivä! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...