keskiviikko 29. helmikuuta 2012

30 päivää haaste. Päivä 19: täällä minä asun (kolmena päivänä viikossa).

Koska läppärimme koki ihmeparantumisen ilman korjaustoimenpiteitä ja käynnistyi yksi kaunis päivä iloisesti ja ongelmitta, pääsin vihdoin käsiksi valokuviini. Ne on nyt siis pelastettu, HUH! Kuvat on kopioitu ulkoiselle kovalevylle, josta pitäisi polttaa ne ensitilassa viedä levyille ja laittaa jonnekin arkistoon. Ja tästä eteenpäin kuvien polttaminen levyille saa tapahtua kuukausittain...

...ja nyt voin vihdoin jatkaa haastetta! 

Päivä 19: Täällä minä asun.

Kuviksi valitsin kuvia kakkosasunnostani eli opiskelijakämpästä, jossa joudun virumaan pari yötä viikossa. Korostan sanaa yötä, koska olen kaikin keinoin pyrkinyt minimoimaan kämpässä vietetyn ajan. Tämä on varsin helppoa, koska motellihuonetta muistuttava kämppäni on maailmankaikkeuden tylsin paikka. Siellä voi syödä, nukkua, katsoa telkkaria (paitsi Ylen kanavia, jotka eivät suostu näkymään) ja olla netissä. Täällä ei voi tehdä edes kotihommia! Ihan tulee ikävä pyykinpesua, leivinuunin lämmitystä ja imurointia. Näistä syistä pyrinkin viettämään kaiken opiskelun ulkopuolisen ajan jossain muualla. Asunto on valmiiksi kalustettu, enkä ole viitsinyt raahata tänne kuin välttämättömimmät omat asiat = astioita, peitto ja tyyny. 
Mutta jotain positiivista: asuminen tässä loukossa on varsin edullista. :)


Kaapit ovat tyhjiä. Kuvissa omaa on vain muumimuki.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva, jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

tiistai 28. helmikuuta 2012

Pakastinhavaintoja ja vadelma-mustikkakiisseliä.

Tein havainnon tutkiessani pakastimen sisältöä: kaikki kesän mansikat on nyt syöty! Jotkut pitivät hulluina, kun ostimme kesällä kahden hengen talouteen 30 kiloa mansikoita. Tässä sitä kuitenkin ollaan, eikä yhtään rasiaa ole jäljellä. 30 kiloa on hävinnyt mansikkarahkaksi, puuron kaveriksi, smoothieiksi, täytekakkujen väliin (okei, olen leiponut ehkä yhden kakun), jogurtin sekaan... Hupsista. Samalla tein myös havainnon, että pakastimessa on järkyttävän paljon jäljellä mustikoita, vattuja ja kantarelleja! Jotta pakastin tyhjentyisi kesään mennessä, pitänee ottaa ryhtiliike marjojen ja sienien käytössä...

Aamupalaksi tänään siis vadelma-mustikkakiisseliä. Vadelma tuo perinteiseen mustikkakiisseliin makeutta ja kivaa vaihtelevuutta. Kiisseli myös näyttää hauskemmalle, kun siellä lilluu kokonaisia vattuja. :) Minun vatut on metsästä poimittuja, mutta kai se kiisseli tulee yhtä hyvin puutarhavatuistakin. Ehkä vähän erimakuista vain...

Kiisselin keittelet näin:

1. Sekoita kattilassa litra kylmää marjamehua tai vettä ja kaksi ruokalusikallista perunajauhoja.
2. Keittele sakeaksi koko ajan sekoitellen.
3. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon marjat ja muutama ruokalusikallinen sokeria. Itse laitoin kaksi rasiaa vattuja ja kaksi suurta rasiaa mustikoita, yhteensä n.800 g marjoja.


Jälkkärikiisselin kanssa pitäisi tietenkin tarjota kermavaahtoa, mutta näin aamupalaksi en viitsinyt vaivautua... Hyvin maistui ilmankin! :)

tiistai 21. helmikuuta 2012

Pähkinäpalloja herkkusuille.

Linturavintolamme pääkokki tehtaili jälleen uusia herkkuja entisten huvettua vähiin. Koska asiakkaiden kaksi kovaa suosikkia tuntuvat olevan munkinpaistorasva ja pähkinät, tehtiin niistä yhdistelmä. Sulatin munkinpaistorasvan, sekoitin joukkoon pähkinät ja laitoin seoksen jähmettymään ulos hetkiseksi. Hieman jähmettyneestä massasta muotoilin palloja, joiden keskelle sujautin ripustuslangan. Laitoin palloset vielä hetkiseksi jähmettymään jääkaappiin, jotta ripustuslanka ei irtoaisi.



 

Pallot näyttää tekevän hyvin kauppansa erityisesti nyt lauhemmilla keleillä, kun rasvapallot pysyvät ulkonakin riittävän pehmeinä. Kovilla pakkasilla ne ovat niin kivikovia, ettei niistä saa nokittua mitään irti. 
Silloin kuhina käykin pähkinä- ja siemenautomaattien ympärillä. 

Tein muuten sen havainnon, että kauranjyvät, auringonkukansiemenet ja pähkinät ovat hyvä tarjota kaikki erillään eri automaateissa. Jos samassa automaatissa on esimerkiksi auringonkukansiemeniä ja kauranjyviä, heittelee ronkelit tintit jyvät maahan popsiakseen herkullisemmat auringonkukansiemenet. Jyviä toki syövät maasta mm. keltasirkut ja punatulkut, mutta ne jäävät aika nopeasti lumen alle, jolloin jyvien kulutus nousee melko korkeaksi. Sama tapahtuu myös tällöin, jos joukossa on pähkinöitä. 

Mukavaa laskiaistiistaita! Tästä alkaa kevään odotus! :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Karjalanpiirakat.

Perinneruuilla jatketaan! Pitkästä aikaa innostuin tekemään myös karjalanpiirakoita. Kunnon piirakoita saa nykyisin todella harvoin, kun oma mummommekaan ei niitä enää jaksa tehdä. Kaupassa hyvät käsintehdyt piirakat maksavat lähemmäs euron kappale, joten sillä hinnalla niitä ei kyllä raaski ostaa kukaan. MUTTA se on harhaluulo, sillä kyseiset piirakat myydään joka päivä loppuun jokaisessa paikallisessa marketissa...



Vaikka karjalanpiirakat ovat varsin yksinkertaisia tehdä, vie niiden tekeminen kuitenkin monen työvaiheen vuoksi paljon aikaa. Ainakin siis silloin, kun piirakkakuorien pyörittely ja rypytys eivät tapahdu tekijällä nanosekunneissa. Paras olisikin pystyttää piirakkatalkoot ja tehdä kerralla pakkanen täyteen piirakoita porukalla. Yksin jo parinkymmenenkin piirakan teko tuntuu ylivoimaisen työläältä. Kerran vuodessa on kuitenkin ryhdistäydyttävä!

YouTubesta löytyy mielenkiintoinen dokumentaarinen lyhytlokuva karjalanpiirakoiden teosta. Videolla esiintyvältä mummolta voi ottaa mallia piirakoiden rypytykseen, 6. minuutin kohdalla. Juuri tuolla tavalla meidänkin mummo on meille opettanut rypytyksen. Vaikka rypytys ei millään tavalla vaikuta piirakoiden makuun, on tuo rypytystapa minulle se ainoa ja oikea. Karjalanpiirakka ei ole karjalanpiirakka, ellei se ole rypytetty just noin. :D


No, turha tässä on ketään arvostella, koska omat taitonikin ovat jo pahasti ruosteessa! Pitäis treenata enemmän, ettei pääse hyvä perinnetaito ja -tieto katoamaan. Selvää ruostetta oli havaittavissa myös piirakkakuorien ajelussa, koska ne jäivät aivan liian paksuiksi. Ensi kerralla pitää muistaa, että vasta hengenohut on riittävän ohut! Ja vielä sittenkin voisi tehdä hieman ohuempaa jälkeä...

Tässäpä alla perusohje yksinkertaisuudessaan.

Kuoritaikina                        Puurotäyte          Voiteluun                             
2 dl vettä                                            5 dl vettä                     2 dl kuumaa vettä tai maitoa
1 tl suolaa                                           3 dl riisiä                     50 g voita
5 ½ dl ruissihtijauhoja                 1 l maitoa          
TAI 1 ½ dl vehnäjauhoja            1 ½ tl suolaa
ja 4 dl ruisjauhoja

Perinneruokatestissä helmivelli.

Eilistä Paistoa -blogin Johannan innoittamana tein eilen iltapalaksi helmivelliä. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olisin syönyt joskus ala-asteella kaverini luona helmipuuroa, mutta sen jälkeen en muista kyseistä ruokaa maistelleeni. Edullista, nopeaa, helppoa ja jopa maistuvaa puuroa. :)


Helmipuuroon  tai -velliin tarvitset maitoa, Helmi perunasuurimoita, suolaa ja voita. Tarkempi ohje löytyykin suoraan suurimopaketin kyljestä. Tuo voisilmä on minusta ehdoton puurossa, koska muuten puuro maistuu ehkä hieman liikaa pelkille perunajauhoille. Onhan näistä suurimoista muuhunkin kuin puuroon ja velliin. Pitää joskus kokeilla noita pakkauksen reseptejä...

perjantai 17. helmikuuta 2012

tunnustuksia ja haasteita.

Sain Pientä kotoilua -blogin Niinalta tunnustuksen jo aikaa sitten, mutta nyt vihdoin palaan sen pariin. Käykääpä kurkkaamassa blogiin, josta löytyy mm. kauniita koruja, kivoja käsitöitä ja mielenkiintoisia kosmetiikkavinkkejä kokeiltavaksi kotona.


Tunnustuksen mukana oli haasteena vastata seuraaviin haasteellisiin kysymyksiin...

1. Lempiväri
Lapsuudessa vastasin tähän aina keltainen ja vihreä. Tuolloin kaikki kiva (vaatteet ym.) olikin usein keltaisia. Meiltä kotoa ei löydy mitään keltaista, mutta edelleenkin keltainen houkuttelee jollain ihmeellisellä tavalla - ja sitä onkin viime aikoina päässyt vaatekaappiin pieninä kappaleina. Sisustuksessa lemppareita ovat kuitenkin valkoinen ja harmaa. Vaatteissa vallalla ovat tällä hetkellä musta, ruskea ja pinkki.

2. Lempieläin
Tähän vastasin lapsena aina apina! Oma Herra Tossavainen olikin jossain vaiheessa suuri haaveeni. :) Edelleen apinoissa on jotain viehättävää, mutta jos jonkun eläimen joskus hankkisin, olisi se kuitenkin koira. Tällä hetkellä miekkosen kanssa meidän suosikkieläimiä ovat myös lintulaudallamme vierailevat pikkulinnut. :)

3. Lempinumero
Vanhat pelinumeroni lentopallossa olivat 6 ja 8. Onnennumeroni on aina kuitenkin ollut 28. Kaikki nämä löytyvät aina lottorivistä, silloin harvoin kun lottoan.

4. Paras alkoholiton juoma
Lyhyesti totean sen olevan vesi.

5. Facebook vai Twitter?
En käytä Twitteriä, joten tähän on helppo vastata Facebook. Facebookin käyttö on tosin vähentynyt todella paljon. Opiskelun alkuvuosina käytin sitä enemmän yhteydenpitoon vapaa-ajalla, mutta enää ei tule käytyä edes joka päivä. Ennen kun tuli tarkisteltua päivityksiä ym. monta kertaa päivässä...

6. Intohimoni
Tällä hetkellä suuri intohimo taitaa olla toisten blogien lueskelu ja uusien blogien etsintä. Netti on täynnä toinen toistaan ihanampia blogeja, jotka ovat täynnä uusia kivoja ideoita toteutettavaksi. Voisinpa tehdä työkseni vain blogien lukua ja kommentointia! :) Voin nimittäin helposti viettää vaikka koko päivän blogien parissa. :)

7. Lahjojen antaminen vai saaminen
Viime aikoina olemme pyrkineet karsimaan lahjojen antamista lähipiirissä. Joululahjat on karsittu minimiin ja miehenkin kanssa ei juuri lahjoja anneta keskenämme, koska kuluja tuntuu olevan muutenkin. Mutta onhan silti aivan ihanaa saada joskus jokin lahja! Oli se sitten vaikka kukkakimppu, niin kivaltahan se tuntuu! :) Toisille lahjojen antaminen on kivaa, mutta viime aikoina on ollut kyllä ilmassa suurta mielikuvituksen puutetta... :/

8. Mieleisin kuvio tai muoto

Tässä olohuonettamme katsellessa mieleen tuli ensimmäisenä suorakulmio. :D Ei siinä muodossa kyllä mitään erityisen kaunista ole, mutta silti sitä löytyy meiltä joka puolelta. Ehkä se kuvastaa jonkinlaista yksinkertaisten j selkeiden linjojen tavoittelua sisustuksessa.

9. Paras päivä viikossa

Ehdottomasti perjantai! Silloin ohjelmaan kuuluu vain muutama aamutunti opiskelua, jonka jälkeen pääsen köröttelemään takaisin kotiin. Kotoa on tiedossa leivinuunin lämmitystä, puiden hakua, siivoilua, pyykinpesua... Nautin kotihommien tekemisestä perjantaisin, koska opiskelijakämpässäni en pahemmin joudu mitään tekemään! :) Iltaisin tulee myös Voice of Finland. Eilinen jakso aivan mieletön - niin paljon hienoja laulajia! Nykyisin ei edes enää kiinnosta katsoa Idolsia...

10. Lempikukka 

Gerbera on ollut monta vuotta yksi suosikeistani. Kaunis, yksinkertainen muoto kukassa. Monia ihanan hehkuvia ja kesäisiä värejä! Orkideat ovat myös todella kauniita kukkia, mutta en onnistu pitämään niitä koskaan hengissä. :/

Tämä haaste on kiertänyt jo monet blogit useaankin kertaan, mutta kaivelin esiin muutaman blogin, joissa tämä ei ehkä vielä ole vieraillut! Perusteeksi valitsin sen, että meitä yhdistää jokin asia. :) Ja tässäpä ne: Reetan Projektiblogi, onhan meidän blogitkin nimeltään melkein kaimoja. Baskeri kallellaan - meitä yhdistää opiskelu ja entinen pääaineeni yliopistossa. Joulureki - rakkaus jouluun, mikäs muukaan. Samalla annan haasteen saajille valtuuden vaihtaa nuo 10 kysymystä mielenkiintoisemmiksi, jos haluavat haasteen ottaa vastaan... :D

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tarinoita talosta -blogin Tildalta sain myös kauniin tunnustuksen. Käykää ihmeessä tutustumassa Tildan blogiin, jos ette ole siellä jo vierailleet. Blogissa on mm. kauniita sisustusideoita kotiin! :) Tutustukaa ihmeessä myös Tildan verkkokauppaan, Grey&White.


Tunnustuksen jakamiselle kriteerinä oli: viidelle inspiroivalle blogille, joissa on alle 200 kirjautunutta lukijaa. Inspiroivia blogeja on netti pullollaan, mutta itse jaan tunnustuksen tällä kertaa seuraaville blogeille: Irmeli innostuu, Kaarisillan käsityö, Mansardikaton alla, Mun tekemä! ja Omasta (p)ajasta. Kaikkien blogien lukijamääriä en tiedä, mutta tässä tapauksessa riitti vain kriteeri "inspiroiva blogi". :)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Vielä jää yksi haaste purkamatta... jätän sen toistaiseksi jemmaan. :) Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän tunnelmia.

Ja niin päätti läppärimme päivänsä.

Se sama tuttu tarina: koko elämäni sijaitsee yhdellä tietokoneella - kaikki valokuvat, tärkeät koulujutut ja muut tekstitiedostot ja niin edelleen. Onneksi ei aivan koko elämä mennyt, sillä olen toki aika ajoin tehnyt varmuuskopioita ja suurin osa valokuvista löytyy (kai) ulkoiselta kovalevyltä - mutta ei viimeisen puolen vuoden osalta. Puoli vuotta elämää on siis nyt vaakalaudalla. Saadaanko sitä talteen vai ei? Se selviää toivottavasti pian, kun saan koneemme takaisin tohtorilta. Siihen asti pitää tyytyä tähän lainakoneeseen. Kuvien määrä on siksi vähäinen. :/

Eilinen ystävänpäivä meni paljolti opintojen parissa, mm. piirilevyä rakennellessa. Illalla onneksi päästiin osallistumaan mitä hienoimpaan ystävänpäiväjuhlaan! Hienoa ohjelmaa ja paikalla (melkein) pelkästään naisia. Tilaisuudessa olisi voitu juhlistaa siis myös ensi kuussa olevaa naistenpäivää.

Ystävänpäivää vietetään Suomessa nimenomaan ystävien muistamista varten, kun taas esimerkiksi Amerikassa päivä on enemmän pariskuntien välistä, romanttista rakkauden juhlimista. 
Itsekin yritin hieman yllättää... ja onnistuinkin! :)


A-kirjaimet loppuivat kesken, mutta tuskinpa mies edes huomasi. :) Unelmatortusta tuli muuten todella hyvää. Tein tuon täytteen Kotiruoka -keittokirjan reseptillä. Pitääpä laittaa se joku päivä tänne muistiin...

Tervetuloa kaikki uudet lukijat! Viime aikoina (suhteellinen käsite tässä tapauksessa) projekteja seuraamaan ovat liittyneet ainakin Minna Enttirinteeltä, Pinkin työhuoneen Maria, Sara Villaruususta, Kanaemo, Susanna, a_millia, Miia Oma koti valkoisesta, Kristallinkirkkaiden ideoiden Nipsu, Nelsson, Nonnukka, Carola, Niina, Hattaralandian Jaana, Kati, Mari, Tuulenpesän Sirutuuli, Tuuletar, Marru Matkanvarrelta, Markku, Riitta, Neulisti, Teija, Johanna ja Viivi. Kaikkien omat blogit eivät näy profiilissa, joten osoitteet ovat hieman hukassa - ja eihän kaikilla toki omaa blogia edes ole. Vinkatkaa, jos linkki blogiinne puuttuu!  

Edit. Aika monta hukkunutta blogia yhdistyi jo oikeaan omistajaansa. :) Kummallinen tuo Lukijat -gadget, kun hävittää omistajiensa blogit.. :/ Ja tuttuja blogejahan nämä hukassa olleetkin olivat, ei vain osaa yhdistää, kun tuossa Lukijat -valikossa näkyvä profiilikuva ei ole välttämättä sama, mikä niissä blogeissa.. :D

lauantai 4. helmikuuta 2012

-36°C

Pakkanen alkaa olla täällä jo vähän turhankin kylmissä lukemissa. 
Aamulla herätessä ulkona lukemat näyttivät -36°C - tämän talven ennätys meidän pihassa. Ikävin yllätys aamulla oli kuitenkin se, ettei hanasta tullut vettä, ei sitten tipan tippaa. Vesilaitoksen mies kävi toteamassa putkien olevan jäässä ja kehotti hommaamaan paikalle putkimiehen...


 Mutta eipä ole putkimiehiä pahemmin töissä lauantaisin ja ne vähäisetkin oli työllistetty! Onneksi eräs tuttu putkimies osasi kuitenkin neuvoa muutamat kotikonstit, joilla yrittää saada vettä liikkeelle. Hän kehotti lämmittämään vesiputkea, joka menee vesimittarista maahan. Vaikka kyseinen putki on meillä lämpimässä varastotilassa, voi se kuulemma silti jäätyä. Hiustenkuivain, auton sisätilanlämmitin ja kuumailmapuhallin - näillä aseilla mies kävi taistoon. Ja viimein saatiin taloon jälleen vettä! 
Säikähdyksellä siis selvittiin tällä kertaa. :) 

Jännitystähän tilanteessa lisäsi se, että meidän talossa on kerran edellisten asukkaiden aikaan haljennut talvella vesiputki, mikä aiheutti valtavan vesivahingon. Näin remontin viimeisillä metreillä en kaipaile heti toista remonttia! Jatkossa ainakin tiedetään, että tuon kyseisen putken kanssa pitää olla tarkkana. Voisi vaikka ostaa patterin siihen putken viereen näitä kylmimpiä ilmoja varten...



Muutenkaan pakkanen ei ole ollut ystäväni lähipäivinä. Eilen olin reissun päällä ja lainassa olleen auton akku päätti päivänsä juuri sopivasti. Onneksi avuliaita ihmisiä löytyi hätiin ja saatiin akkuun virtaa ja auto käyntiin. Tästä eteenpäin kuljetan aina takakontissa käynnistyskaapeleita. Oma Audikin hieman yski tänään aamulla, vaikka moottori olikin ollut lämmityksessä. Ei taida tehdä hyvää nämä kelit autoille. Pitäisi varmaan pysyä kotoa, tai kävellä. Voisi myös raivata autotallin sen oikeaa tarkoitusta varten...

On kuitenkin yksi vekkuli, joka ei pakkasesta paljon välitä.


 Kylmäpäinen koskikara näyttää lähinnä nautiskelevan kylmistä kylvyistä. Huonosti ulkoiluun varustautunut valokuvaaja kävi sen sijaan nappaamassa nopesti pari kuvaa ja painui äkkiä takaisin lämpimään autoon. Kotimatkalla valokuvaaja tosin pohti, että voisi käydä napsimassa kuvia talvisesta luonnosta useamminkin - nyt kun vanha kunnon järkkärikin on tehnyt paluun kuvauskalustoon...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...