perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sataa sataa ropisee - silloin remonttikin etenee. Vai eteneekö sittenkään?

Meillä remontoidaan edelleen. Voisin tehdä tänne valtaisan kuvasarjan niistä kymmenistä asioista, jotka ovat olleet jumissa nyt melkein vuoden! Ehkä ei olla kuitenkaan ainoita tässä maassa, joiden remontti venähti, kun voimat ja rahat loppuivat. Tuli se totaalinen kyllästyminen ja remonttiähky. Miksi piti ostaa talo? Eikö kaksio olisi riittänyt? Miksi piti aloittaa koko talon remontointi? Eikö olisi ollut helpompi ostaa valmiiksi kiva kämppä? Miksi ihmeessä piti ylipäätään ostaa Mummola, joka oli jo lähtökohtaisesti (pihaa lukuunottamatta) kaikkea muuta, mistä olimme vuosia haaveilleet?
 
Hiljalleen, hiljalleen, ahdistavan hiljalleen asioita kuitenkin tapahtuu. Kun sataa, ei voi mennä edes golfkentälle, joten on pakko tehdä jotain kotona... eli remontoida. Viimeisenä huoneena (vaikka eivät ne muutkaan aivan valmiita ole!) työn alle otettiin minun työhuone - viimeisenä siitä sattuneesta syystä, ettei sille ole ollut varsinaista tarvetta, koska olen tällä hetkellä jokseenkin työtön ikuisuusopiskelija. Huone valmistunee ennen minua, mutta toivottavasti omassa kammiossa lymyillessä saisin vauhtia myös gradun naputteluun...
 
Työhuoneessa tapettia tuli vain yhdelle seinälle, kahdesta syystä. Kuvio on aika levoton, joten huonekin voisi olla, jos tapettia olisi joka puolella. Ehkä tärkein syy oli kuitenkin hinta - ei noilla Eijffingerin tapeteilla vaan kovin montaa metriä raaski laitella. Varsinkin jos kyllästyn tapettiin joskus, niin ärsyttäisipä noin kallista tapettia repiä alas...



Katon maalasin samalla Tikkurilan paneelikattomaalilla kuin muutkin oranssit mäntypaneelit talossamme. Maalauskertoja taisi tulla taaskin neljä, koska en laittanut mitään pohjamaaleja. Varmaan jollain pohjamaalilla olisi riittänyt vähempikin, mutta viimeinen kerta kun oli, joten vanhasta tottumuksesta... :) Seinät maalasin valkoisella, joka on samaa sävyä kuin listat. Eivät näytä listat sitten aivan keltaisilta valkoisen seinän rinnalla. Katto on vitivalkoinen, koska paneelikattomaalia ei voinut sävyttää. Saapa nähdä, miten yhdistelmä toimii! :/

 
Tapetti jakaa jo nyt mielipiteitä, toiset ihastuvat, toiset kauhistuvat. Mutta me tykätään! Tapetti on tällä hetkellä parasta meidän talossa, ihana ja piristävä väriläiskä! Väriä on tiedossa myös lisää, koska ostin Ikeasta vihreän Hampen maton. Hahah, saan oman nurmikon! :)

Verhoissa lentelevät linnut, tai oksillahan nuo taitavat istuskella. Verhoista en ole kuitenkaan vielä aivan varma, ostin nuo tipuverhot vuosi sitten päähänpistona. Yksi vaihtoehto on vihreät Vallilan verhot, jotka olivat edellisen kämpän keittiössä. Nyt ne ihanuudet ovat olleet vuoden vailla paikkaa. Mutta en tiedä, onko sitten jo liian vihreää...

Oli liian vihreää tai ei, seuraavan vuoden ajan ajatukseni tulevat liikkumaan työhuoneessa vihreiden asioiden parissa jo graduni aiheenkin vuoksi. Toivottavasti en saa viherähkyä.







3 kommenttia:

  1. Näyttääpä kivalta ja raikkaalta, ja voin lohduttaa ettet ole ainoa, jolla operaatio remontti on kesken!

    VastaaPoista
  2. Täälläkin on remontti venynyt ja paukkunut! Turhautumista omaan ja miehen saamattomuuteen on ilmassa.. Mutta tuo tapetti on upea! Todella raikas huone kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
  3. Remonttiähky ja totaalinen "puutuminen" on niin tuttu tila. Itselleni yksi remontin tärkeimmistä opetuksista oli, että nykyään osaa sietää keskeneräisyyttä! Monelle se ei ole helppoa! Tuo Eijffingerin tapetti on kaunis ja antaa varmasti virtaa puuhailuun.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...