perjantai 22. kesäkuuta 2012

täyskymppi!

Kuinka riippuvainen ihminen voi olla netistä? TODELLA riippuvainen! Olen ollut nyt muutaman ikuisuudelta tuntuneen päivän ilman nettiyhteyttä, koska ukkonen (mikä ukkonen, kysyn minä?!) oli rikkonut Saunalahden tukiaseman. Epäonneksi kaikki meidän liittymät on saman firman, joten täytyi tyytyä olemaan pimennossa. Raivostuttavaa. Ilman nettiä ei onnistu työtkään. Turhauttavaa. 
Mutta nyt homma taas toimii, joten olen hetken varovaisesti tyytyväinen...

Viime viikolla olin jälleen reissussa Venäjän maalla. Kymmenes Venäjän reissuni suuntautui rajan taakse Sortavalaan, jossa mummoni vaarin perhe on asunut. Olin käynyt viimeksi Sortavalassa ehkä kymmenisen vuotta sitten, eikä kaupungista ollut moniakaan muistikuvia. Sortavala osoittautui pieneksi ja äärimmäisen rauhalliseksi kaupungiksi. Yksi uusi ostoskeskus sinne oli tupsahtanut viime vuosien aikana. Sisällä ei tosin ollut kuin kenkäkauppa, yksi vaateliike, elektroniikkaliike ja ruokakauppa. 
Ei siis mikään shoppailuparatiisi tuo Sortavala.



Sortavalan satamasta pääsi Valamoon kantosiipialuksella, jolla matkaan kului vain tunnin verran. Valamon sisäpihalla valokuvaaminen oli kielletty, joten kuvamateriaali jäi vähäiseksi...




Sortavalassa ei ole museoita, eikä muitakaan huikeita kulttuurinähtävyyksiä. Yksi taidegalleria siellä olisi ollut, mutta siellä ei tullut kuitenkaan käytyä. Oli siellä sentään yksi patsas, tämä Runonlaulaja.
Ai niin, ja yhdellä sivukujalla hyvä ystävämme Lenin.



Yksi reissumme tavoitteista oli käydä etsimässä Sortavalan vanhalta luterilaiselta hautausmaalta sukuhauta, jonne on haudattu mm. mummoni vaari perheineen. Yksi sukulainen oli kerran haudan jossain nähnyt, joten tämän mielikuvan perusteella lähdimme hautaa etsimään. Hautausmaa oli pahoin pusikoitunut, hautakivet oli kaadettu ja monet kivistä olivat kuulemma joutuneet kaupunkilaisten taloihin porraskiviksi - hyvää ilmaista rakennusmateriaalia, miksipäs ei.

Onneksi sukuhautamme kivi oli sen verran suuri, ettei sitä oltu saatu pihistettyä. Sieltä se kivi löytyi hetken etsinnän jälkeen lepäilemästä vuohenputkien ja nokkosten seassa... 
Hetken aikaa vieressä kukoistaa jotain kauniimpaakin.



Huomasitteko muuten, että 17.6 vietettiin jälleen yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää. Tänä vuonna teemalaji oli luhtalemmikki, jota myös kasvoi runsaasti tuolla pusikoituneella hautausmaalla sekä sinisenä että valkoisena versiona. Kerrassaan ihastuttava kasvi! 

Aivan yhtä ihastuttaviksi ei voi sanoa näitä meidän hotellin lakanoita. Todella psykedeelinen tunnelma, kalojakin vielä! Suomessa näkemys rentouttavista hotelliunista on ehkä toisenlainen. :)


Sortavalassa ei kummoisia asioita ollut kaupan, joten tuliaisetkin jäivät melko mitättömiksi. Torilta löysin tällaisen kuorimen, jonka toisella päällä saa tehtyä tuollaista ohutta suikaletta. Ihan hauska! Pitää kokeilla seuraavan kerran kaalilaatikkoa tehdessä, jos tällä sujuisi hieman nopeammin...



Sortavalan luterilaisen seurakunnan mummot olivat ommelleet käsin kaikenlaisia pieniä tekstiilejä myytäväksi. Koneellahan tuollaiset pannulaputkin surauttaisi hetkessä, mutta käsin ompelemalla niihin saa hetken uppoamaan. Mutta ei kai mummoilla ole kuin aikaa. Siistiä jälkeä, hauskat värit - kankaat on todennäköisesti jonkun suomalaisen vanhoista verhoista tai lakanoista. :)

Ja yhden tuliaisen dyykkasin mukaan roskalavalta. Siitä lisää myöhemmin...

Oikein ihanaa, rentouttavaa ja aurinkoista juhannusta! :)

3 kommenttia:

  1. Vähän lomakohde siis.

    Kiitos samoin sulle :)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia, mulle tuli kyllä lämpöiset muistot mieleen... Voi kun pääsis taas karjalaan!

    VastaaPoista
  3. Ihan nappi kuvia... osaat käyttää kyllä kameraa :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...