maanantai 7. toukokuuta 2012

Jospas minä sorvin saisin...

        ...kyllä sitä rakastaisin. Sorvailisin sillä aina, arkena ja sunnuntaina.

Kevät on lopuillaan (ei luonnossa, vaan yliopistossa) ja niin myös opintoihini liittyvät työt alkavat olla vihdoin valmiita. Isompi sorvaustyöni valmistui jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta kehtaan sen täällä näyttää. Tässä työssä kaikki meni pieleen - vain yhden oksan tähden. Mutta tulipa tuosta silti jotain.

Aluksi minulla oli ihana, kaunis ja iso koivuinen sorvausaihio. Halkaisija oli muistaakseni yli 30 cm. 
Aihiosta OLI tarkoitus tulla kaunis ja iso, melko suorareunainen kulho.


Sorvaaminen on pölyistä hommaa, mutta ihanan terapeuttista ja rentouttavaa...


Kunnes täydellisen kulhon tulee pilaamaan oksa! Näyttäisi tosin olevan pintaoksa...


Sorvaillaanpa sitten hieman lisää... ja lisää... ja lisää... Aihio pienenee ja pienenee. Havaitsen, ettei kyseessä ehkä olekaan mikään pintaoksa, vaan täysin kuollut kuiva oksa, joka ulottuu TODELLA syvälle aihiossa. Päätin tutkia tilannetta ja selvittää, kuinka syvälle...

Kaunis laakea aihioni oli mennyttä! Tässä vaiheessa se oli myös kutistunut jo niin paljon, etten halunnut pienentää sitä enää yhtään. Niinpä sorvasin alakauluksen pois, jolloin lopputus oli muistutti lähinnä puista hattua. Jos olisin ottanut tuon yläkauluksenkin pois, olisi hatusta tullut vielä jonkinlainen pieni kuppero.


Päätin kuitenkin jättää aihioon kauluksen ja siirtyä sorvaamaan toiselle puolelle...


Pohjalta ilmestyi ilokseni vielä tuollainen tummempi raita. Mitä vielä?
Kaiken kruunasi se, että lotrasin parafiiniöljyä valmiin työn pintaan aivan liikaa. 
Lopputulos oli liian oranssi, vaikka se tuossa kuvassa näyttääkin kohtalaisen hyvältä.
Ehkä tämä menee meillä pienehköstä salaattikulhosta.


Vaan jospas minä sorvin saisin,
kyllä sitä rakastaisin.
Sorvailisin sillä aina,
arkena ja sunnuntaina.

...ja tekisin tämän kaiken uudelleen. Ilman oksaa.

9 kommenttia:

  1. Se on oikein hieno, älä ole turhan kriittinen! Tarjoudun ottajaksi ;)

    Sorvaaminen vaikuttaa TOSI kivalta! :)

    VastaaPoista
  2. Pisteet jälleen taitavuudelle! Arvostan paljon ihmisiä, jotka osaavat tehdä tuollaisia projekteja kuin sinä! Nykypäivänä monet eivät ymmärrä kuinka suuri rikkaus on, että osaa ja pystyy värkkeilemään kaikennäköistä.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti saat joskus oman sorvin! Minä arvostan kovasti sorvattuja esineitä, keräilenkin jonkin verran kirppiksiltä! Ne on niin kauniita!

    VastaaPoista
  4. No voihan oksa! Mun isäni oli "mestarisorvaaja", suunnitteli ja teki paljon kaikenlaista taidokasta. Siinä hommassa puutavaran tuntemus lienee aika hyvä lisä!

    VastaaPoista
  5. Mieletöntä Saara. Kyllä voisin tuommoista taitoa itsekin hankkia..mutta se taitanee nyt jäädä tältä erää. Hatunnosto sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sä olet uskomaton. Hieno!
      SInulle on jotakin blogissani :)

      Poista
  6. Suuret kiitokset kehuista! :) Olen alkanut katsella "hattua" hieman toisin silmin ja ehkä siitä sittenkin on johonkin. :) Mutta kyllä sen verran polttelee näpeissä, että pitäisi kyllä päästä pian sorvin ääreen uudestaan...

    VastaaPoista
  7. Hei Saara, onko kaikki hyvin, kun sinusta ei ole kuulunut vähään aikaan?

    VastaaPoista
  8. Tuo on todella kaunis! Puun oksat ja muut tuovat työhön vaan hienon oman leimansa. Ei mikään ole täydellistä, ei edes puussa. :)
    Työn tekijä on omien kättensä tuotokseen kovin kriittinen ;)

    Hattu minullekin tuosta viimeisestä kuvasta tulee mieleen. Muumihattu! Keksisin sille kyllä monenmoista virkaa. Tuo on varmasti kovin mukavaa puuhaa! ..itsellä ei ole kokemusta, kuin koulun veistotunneilta. Joskus on käväissyt mielessä mennä jollekin tuollaiselle kurssille, mutta se pöly vähän askarruttaa. Kai siellä voi käyttää jonkinlaista hengityssuojainta?

    t.Paula

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...