sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Mun ekat sukat.

Ala-asteella kaverini lupasi opettaa minua neulomaan villasukkia - sitten kun ollaan molemmat vanhainkodissa. Tällä hetkellä toivon, etten koskaan joudu vanhainkotiin, vaikka kaverini varmaan olisikin mukavaa seuraa. Ja jos joskus joudunkin, niin kaverini saa opettaa minulle jonkun muun taidon. Tänään nimittäin valmistuivat elämäni ENSIMMÄISET VILLASUKAT! Ja voi että, kun mä oon niin ylpeä itsestäni! Luulin tätä mahdottomaksi, mutta näin vain on, että aikuisenakin sitä voi oppia kaikenlaista uutta ihmeellistä!

Selitys sille, miksi en ole osannut neulomisen jaloa taitoa, löytyy täältä. Noin vuosi sitten pakotin itseni yliopistossa käsityökurssille, jossa opin neulomaan, vihdoin. Nyt olo on hyvin helpottunut, sillä yksi peikko on nyt selätetty. Jei, musta voi siis tulla opettaja! :) Haaveilenkin siitä, että voisin joskus tulevaisuudessa opettaa alakoulussa sekä tekstiilityötä että teknistä työtä...

Mutta ne mun sukat, tässä näin! Eihän ne täydelliset ole, mutta ensimmäisiksi sukiksi todella onnistuneet. Olen tyytyväinen! :) Kool Aideilla värjätty lanka raidoittui sukissa ihan kivasti, mutta toinen sukka on hieman eri tavalla raidoittunut. Eipä tuo minua haittaa! :) Pitänee värjäillä lisää lankoja ja tehdä miehellekin omat työsukat metsähommiin...




ps. Tervetuloa joukkoon uudet lukijat! :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Keittiöremontin loppukiri!

Viime aikoina remontti on edennyt jälleen huimaa vauhtia. Syynä on mitä todennäköisimmin se, että minulla ei ole ollut töitä (vaikka se ei pidemmän päälle ole kyllä ollenkaan hyvä juttu!) ja sisko ja iskäkin ovat olleen syyslomilla. Monta roikkunutta juttua on saanut sysäyksen eteenpäin ja valmistunut! :)

Tätä remontissa ehkä tarvittiinkin, että joku toinen puuttuu asiaan ja sysää hommaa eteenpäin. Nyt täällä alkaa olla jo ihan oikeasti aika valmista! Tarvittiin myös rohkeutta tarttua itse toimeen, kun palkattu työvoima ei näytä ehtivän toteuttaa tätä projektia ikinä päätökseen...

Juuri hiljattain kaverini kyselivätkin, että miten ihmeessä osaan itse remontoida taloa? Taitoakin toki tarvitaan jonkun verran, mutta kai remontin tekemisessä suuri merkitys on myös ROHKEUDELLA! Että uskaltaa ryhtyä tekemään ja kokeilemaan, vaikka ei ole ihan varma lopputuloksesta! :)

Tietoa ja opastusta saa vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Rautakaupoissa on ammattitaistoista henkilökuntaa, jotka myös neuvovat ja netti on täynnä ideoita. Siis tarttukaa vain toimeen, jos siltä tuntuu! :)

Tämä uunin laatoittaminen on hyvä esimerkki. Odottelin tuskastuneena, milloin remppamiehemme sen laatoittaisi. Sisko oli kuitenkin sitä mieltä, että osataanhan me varmaan itsekin! Niin kai sitten.

Eli siis laattaleikkuri esiin ja palasia halkaisemaan! :) Laastiakaan en ollut aiemmin tehnyt, mutta kerrankos sitä. Ihan hyvää töhnää tuli ja palasistakin sopivan kokoisia. Tuo laattalista on muuten nerokas keksintö! Listalla tulee siistiä jälkeä ja se antaa uunille myös hieman ilmettä. Onneksi huomasin tuollaistakin olevan olemassa! Oli tosin suhteellisen kallis listan pätkä, muistaakseni reilut 30e/2m! :/ Mutta lopputulos on niin siisti, että eipä enää harmita tuo hintakaan! :)



Uunia on lämmitetty meillä muutaman päivän välein ja ainakaan vielä ei ole tarvinnut laittaa pattereita ollenkaan päälle. Toivottavasti selvitään puulämmityksellä mahdollisimman pitkälle! Tuo alumiininvärinen Termal on muuten kestänyt ainakin tähän asti ongelmitta tuossa tiilipinnassa - ei siis ilmeisesti haitannut, että kyseinen maali on METALLImaalia. ;D

Ja laitanpa tähän vielä kuvan uunista ennen muutosta. Onhan tuo ilme hieman muuttunut. :)



Keittiöön saatiin viimein myös vetimet ja liesituuletin paikalleen! Vedinten poraus ei tosin mennyt ihan putkeen sekään. Vetimiä varten porattiin reiät sabluunalla, joka muuten oli varsin hyvä ja toimiva, mutta siinä oli pari väärää reikää. Ne väärät reiät oli erittäin selkeästi merkitty, mutta hieman ajatuksissani porasin reiät kuitenkin yhteen laatikon etulevyyn niistä vääristä rei'istä. Että silleen.

Pitää nyt miettiä, kelpuutanko massattua etulevyä (tuossa kuvassa vielä hieman kuopalla, pitäisi massata uudelleen) vai käväisenkö tilaamassa Domukselta uuden. Tuskinpa se levy paljoa maksaisi. Samalla voisin sanoa pari valittua sanaa Domuksen toiminnasta...

Sokkeliksi valitsimme valkoisen sokkelin sijaan hopean värisen. Sain tämän idean jo aikoja sitten Taloja ja toiveita -blogin Johannalta. Kiitokset vielä tästä ideasta! :) Hopeinen sokkeli käy mielestäni hyvin meidän tason ja lattian kanssa yhteen! Ja siinähän ei näy myöskään kaikki lika yhtä helposti kuin valkoisessa sokkelissa... :D



Liesituuletin on Elektroluxin EFP60150G. Tilattiin se direct123.fi -verkkokaupasta. Tuotteet tulevat Virosta, mutta meille tilaus meni ainakin ongelmitta. Tuote tuli nopeasti ja kaikki oli kunnossa. Takuutodistus tms. oli tosin venäjänkielinen, joten en tiedä, miten tuon kanssa takuujutut menisivät. Pitää toivoa, ettei se hajoa! :) Haluttiin juuri tuo liesituuletin, koska se on aika huomaamaton, sillä se on ulosvedettävää mallia. Tällöin se ei myöskään ole keräämässä päälleen pölyä ja rasvaa.

Pieniä viimeistelyhommia keittiössä vielä riittää. Listoja puuttuu ja mm. tuo sokkelikaan ei ole oikeasti kiinni - se on vain asetettu paikalleen! :) Jokunen peitelevykin puuttuu paikaltaan. Puuhellan seinämät pitäisi myös laatoittaa loppuun ja saumata jossain välissä. Se nyt ei tosin ole tekemättömien asioiden listan kärjessä... Keittiön pöydän päälle pitäisi löytää valaisin (ellei tuo paikasta toiseen seilaava makkarin lamppu satu siihen jäämään!) ja ikkunaan verhot. Ikkuna on tosin edelleen maalaamatta loppuun, joten ehkä tartun siihen ensimmäisenä.

Ihanaa kuitenkin, kun remontti alkaa valmistua! Elättelen jälleen toiveita joulusta valmiissa kodissa (valmis koti ei kylläkään sisällä työhuonetta, jota ei ole vielä edes aloitettu!). Tiukkaa tekee, mutta toiveet on korkealla. :) Nyt lähden ostamaan kukkamultaa, jotta saadaan meidän kotiin hieman jotain vihreää! :) 

tiistai 25. lokakuuta 2011

Keittiön valaistuminen.

Viimein keittiössäkin on valot! Kattoon päätyi yleisvaloksi loisteputkivalaisin, vaikka ajatusta pitkään vastustin. Keittiö on kuitenkin niin pimeä, että siellä on hyvä olla yksi kunnon yleisvalo. Onneksi lamppuliikestä löytyi loisteputkivalaisin, joka ei ole ihan perinteisin versio. Se on myös hopean värinen, joten sekin tuo hieman ilmettä edelliseen valaisimeen verrattuna. Eihän tuo mikään kaunokainen ole, mutta ajaa asiansa! :)

Keittiön välitilaan tulevaa lednauhaa yritettiin asentaa ainakin kuukauden ajan. Joka kerta sähkärin meillä käydessä jotain puuttui ja asentaminen venyi ja venyi... 

Toisaalta oli hyvä, että asennus venyi, koska sain viikko sitten uuden idean lednauhan asennukseen. Alunperin nauha olisi tullut puulistaan liimattuna. Nauha ja lista olisivat näkyneet kaappien alta kuitenkin sen verran, että kaappeihin olisi pitänyt kiinnittää valolistat. Listojen kanssa välitila olisi tuntunut kuitenkin jotenkin ahtaalle...

Keksimäni idea oli siis kiinnittää lednauha laattalistaan. Siis sellaiseen muovilistaan, jota käytetään esim. laatoitusten reunoissa. Lednauha sopi juuri hyvin kavennetun listan uraan ja näin ollen valolistoja ei tarvitse asentaa, sillä nauha ei juuri näy listan takaa ollenkaan. Se kuitenkin valaisee välitilaa yllättän hyvin. Ledtekiltä tilatun nauhan mukana oli myös himmennin, jolla saa mukavasti vaihdeltua valaistustehoa! :)





Seinän viereen asennettuna ledit tuovat esille laatan kuvion aivan eri tavalla, sillä aiemmin laatta näytti melko tasaiselle pinnalle. Aivan tuolta välitilan valaistus ei tosin näytä oikeasti, sillä ledejä oli hieman hankala kuvata! Laattana välitilassa on RTV:n valkoinen Brick -laatta.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Meillä on viimein melkein valmis olohuone! :)

Kaikkihan lähti siitä, kun siskoni tuli auttamaan remontissa ja innostui raivaamaan talon olohuoneen (eli silloisen romuvaraston). Tämä raivaaminen sai aikaan ketjureaktion, jonka seurauksena olohuoneen ikkunat ovat saaneet pintaansa valkoista maalia (tämä ikuisuusprojekti vielä kesken, ei mikään ylläri!), kaikki seinät on maalattu ja huoneen lattia on laminoitu uudelleen. Uskallettiin viimein avata myös Iskusta ostettu sohva, joka on joutunut odottamaan paketissa monta kuukautta. SIIS: meidän olkkarihan on käytännössä melkein valmis! Uskomatonta, miten paljon voi tapahtua lyhyessä ajassa, kun joku vain pistää tapahtumaan... :)


Olohuoneen seinät maalattiin Tikkurilan sävyllä Laasti X487, maalina Cellon sisustusmaali. Huoneen päädyssä oleva tiiliseinä oli ennestään valkoista tiiltä. Melkein 30 vuotta se oli kerännyt pölyä ja likaa, joten ilme oli aika tunkkainen muiden pintojen rinnalla. Maalattiin se siis valkoiseksi ja lopputulos on todella hyvä! Nyt seinän pitäminen puhtaana on myös ehkä hieman helpompaa, sillä maalipintaa pystyy pyyhkimään.



Laminaatti on samaa kuin muissakin talon huoneissa, Eggerin ja ostettu Rautiasta. Tykätään! :)

Olohuoneen katto (samaa myös eteisessä ja keittiössä) on yksi niitä harvoja asioita, jotka jäivät talon pinnoista ennalleen. Se on jotain ihmeellistä höttölevyä. Se ei kestä minkäänlaisia iskuja, eikä esim. kostealla pyyhkimistä. Maailman surkeinta rakennusmateriaalia, sanoisin. Mutta kun katto oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja levyt on asennettu sinne vain kuusi vuotta sitten, saivat ne jäädä. Onneksi jätettiin, koska säästettiin aika iso summa ja työtunteja. Laitetaan sitten joskus vaihtoon, jos siltä tuntuu...

Seuraavaksi edessä on ikkunoiden maalausta ja listoitushommaa. Kun ne saadaan valmiiksi, täytyisi ruveta etsimään olkkariin verhoja ja muita tekstiileitä...



Ja puuttuuhan tuolta oikeasti vaikka mitä! Huonekaluja ei nimittäin ole entisestä kodista yhtä ainuttakaan laittaa olohuoneeseen. Ikean sohvapöytä on vanha ja saa mahdollisesti jäädä. Se tarvitsee kuitenkin kunnostuksen, sillä sen pinta tuhoutui eräällä surullisen kuuluisalla Helsingin reissulla. Maalit hilseilee ja pinta kupruilee... :/

Tässä vaiheessa remonttia rahat on jo loppu, joten huonekaluja tullaan etsimään lähinnä Ikeasta. 

Meille voisi kotiutua ainakin Hemnes -sarjan muutamat kalusteet. Ne vaikuttavat melko laadukkailta ja tukevilta, mutta ovat silti kohtuuhintaisia. Lipastoon ja vitriiniin voisi laittaa ainakin osan astioista, maljakoista ym. jotka eivät mahdu keittiön kaappeihin. 

Niin koomista, että keittiön kaappitilamme VÄHENI merkittävästi muuttaessamme opiskelijakämpästä omakotitaloon. :D Onneksi kaikkien asioiden ei ole pakko olla keittiössä säilytyksessä. Joitain astioita kun saattaa käyttää vain kerran vuodessa, jos silloinkaan... jos edes koskaan! :/

Hemnesiä näyttäisi olevan kaksi erilaista vitriinivaihtoehtoa. Uskoisin, että tuolla alemmalla olisi meillä enemmän käyttöä. Ei ole kuitenkaan niin mahdottoman paljon ehtinyt kertymään esittelykelpoista lasiesineistöä ja keramiikkaa... :D Noihin laatikoihin saisi sitten rojuja piiloon, joita ei halua esitellä julkisesti. 


Eiköhän tästä jouda taas ikkunoiden maalaushommiin! Onneksi ei ole ollut viime aikoina pahemmin töitä, niin ehtii tehdä välillä taas remppaakin ja mahdollisuudet kasvavat saada talo valmiiksi jouluun mennessä. Toisaalta toivoisi joka aamu puhelimen soivan, koska tilihän tyhjenee, jos ei töitä tee. Onneksi on vielä parin sijaisuuden palkat kaupungilla maksamatta, joten niillä sitten kituutellaan eteenpäin...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...