maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kaatuipa kerran omenapuu.

Pihallamme kasvoi (vielä jokin aika sitten) kolme omenapuuta: yksi kuollut, yksi eloisa ja yksi erityisen virkeä. Nyt ovat jäljellä enää puut Eloisa ja Erityisen virkeä. Laitoin Kuolleen kaatoon pikkuveljen ja Helsingistä paenneen serkkupojan. Annoin touhuta ihan rauhassa, ohjeistin vain kaatamaan puun tuhoamatta pihaa ja kasvimaata sekä pilkkomaan puun polttopuiksi (tai olisiko parempi ilmaisu polttorisuiksi? - ei kyseessä niin mahtavan suuri omenapuu kuitenkaan ollut). Aikansa touhusivat ja lopulta näytti tältä. Ilmeisesti suurin osa työajasta kului oksien asetteluun torniksi... Taiteellisia poikia.


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Mökin maalausta.

Viime viikonloppuna pidimme mökillämme maalaustalkoot. Mökki on suvun yhteisomistuksessa, eikä sitä kovin paljon käytetä. Senpä vuoksi se on vuosien varrella päässyt hieman rapistumaan. Tultiin siihen tulokseen, että uudella maalilla voisi saada mökkiin hieman uutta ilmettä...

No, värin valinta ei sitten kuitenkaan mennyt ihan nappiin. Miehet lähtivät hakemaan kaupasta jotain lämmintä punaisen sävyä entisen kylmän, sinertävän punaisen tilalle. Maalikarttaa muutaman sekuntin tutkittuaan miehet olivat päätyneet tyytyväisinä tähän sävyyn. Seinään sutaistuaan tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että tulipa ostettua 18 litraa oranssia maalia. Kuvat vääristävät sävyn, eikä se näytä tässä ollenkaan niin pahalle...


Mökistä tuli sitten oranssi. Päätimme maalata mökin vain kerran, jotta entinen tummempi sävy hieman kuultaisi alta ja vähentäisi oranssisuutta. Kuivuessaan maali alkoi kuitenkin näyttää koko ajan paremmalle. Myös silmän tottuessa uuteen väriin, oli se jo melko siedettävä sävy... :)

Oranssin rinnalla mökin vihreä-valkoiset ikkunanpuitteet näyttivät vain vähän turhan retrolle. Ikkunat otetaankin käsittelyyn nyt juhannuksena - nähtäväksi jää, onko lopputulos parempi ja entistä karmivampi.

Ja mitä tästä opimme?

- Jos olet maalaamassa taloasi, mökkiäsi tai mitä tahansa sisä- tai ulkotilaa, osta pieni purkki maalia ja käy sutimassa sitä seinään. Anna kuivua ja mieti, haluatko mökistäsi todella oranssin vai kuitenkin mielummin punaisen?

Maali näyttää niin ulkona kuin sisällä AIVAN eri väriselle kuin maalikarttojen pienissä lastuissa. Oikea valaistus ja isompi pinta-ala tuovat vasta värin oikeat sävyt esiin! Maksat tästä kokeiluerästä ehkä hieman ylimääräistä, mutta tulee se halvemmaksi kuin pilata koko rakennus ja pahimmillaan maalata kaikki kokonaan uudestaan! :)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Lupiinien torjuntaa!

Joitakin päiviä sitten vietettiin Luonnonkukkien päivää, minkä vuoksi päätin ryhtyä taistoon lupiineja vastaan! (Jaa miksi? No siksi, että lupiini on luontoon karannut vieraslaji, eikä se siis alunperin kuulu Suomen luontoon)

Ihmisten tietoisuus lupiinien harmillisuudesta on ilmeisesti edelleen melko huonolla tolalla. Lupiinihan on komea, kaunis ja värikäs kasvi, minkä vuoksi sitä kerätään paljon kesäisin koteja koristamaan ja myös tietoisesti kylvetään omille pihoille ja puutarhoihin. 

Lupiini leviääkin helposti, mutta samalla sen kasvusto tukahduttaa alleen kasvupaikan alkuperäislajiston. Monilla tienvarsillahan ei enää muuta kasvakaan kuin lupiineja - joka kesä aina vain enemmän ja enemmän.

Valitettavasti lupiineja on myös meidän talomme pihan laitamilla ja jopa kukkapenkissä. Kauniitahan ne ovat, mutta nyt sota lupiineja vastaan on kuitenkin alkanut. Sodasta tulee mitä luultavammin pitkä ja puuduttava, mutta halu voittaa on suuri!

Lupiinien hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä niitä yhdessä kesässä saa nirhattua hengiltä. En tiedä, onko isoa kasvustoa edes mahdollista hävittää kokonaan ilman myrkkyjä tai maan vaihtamista, mutta kasvin leviämistä voidaan ainakin hidastaa kotikonstein.

Jos lupiineja on vähän (esimerkiksi yksittäisiä tupsuja pihan laidalla), voi lupiinit yrittää kaivaa juurineen ylös maasta. Näin ajattelin tehdä meidän kukkapenkkiin eksyneille yksilöille. 

Isommasta kasvustosta sen sijaan katkaisin kukinnot pois ja loput vihreät osat niitin alas. Saa nähdä, hillitseekö vai villitseekö tämä toimenpide kasvia. Ainakin yleisesti suositellaan, että kukinnot katkaistaan pois ennen siementen kypsymistä..

Kukinnoille pitäisi keksiä vielä joku loppusijoituspaikka, sillä kompostiin (joka ei toimi kunnolla..) niitä ei voi laittaa - ellei sitten halua levittää kasvia entisestään mullan mukana. Taidan nakata kukat juhannuskokkoon tuhoutumaan! :D


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Vessan remonttia.

Vessan remontti tuntuu edistyvän huoneista nyt vauhdikkaimmin! Ehkä tämä johtuu vain siitä, että vessan saanti valmiiksi ja toimintakykyiseksi on muun remontin edistymisen kannalta tärkeää ja 
remppamiehille sekä asukeillekin mieluista...

Tässä pikkuruinen vessamme ennen purkua. Mäntyä, muovia, persikkaa ja vaaleanruskeaa.




Purkuhommia. Lattialaatat piikattiin pois - aluksi käsin, lopuksi koneella. Ehjänä irronneet Pukkilan laatat ovat nyt sijoituksessa äitin kasvimaalla. Saa nähdä, tarvitsenko niitä joskus itse. Kalusteet purettiin kokonaan pois. Ainakin allas ja pönttö voitaisiin raahata kierrätyskeskukseen, sillä ne ovat melko hyvässä kunnolla. Ja ennenhän tehtiin vain sellaista, joka kestää jokseenkin ikuisesti. :)


Tuo kukkamuovi on tiukasti kiinni lastulevyssä, eikä sitä saanut revittyä pois. Tulimme siihen tulokseen, että levytämme vessan uudestaan. Muovi jää siis muinaisjäänteeksi kipsilevyjen alle. Saa nähdä, miten levyt saadaan näperrettyä vessaan, sillä vessa on tosiaan pikkuruinen!

Vessaan on tarkoitus tulla uusi laattalattia (ei noista epäonnenlaatoista) ja sen alle lattialämmitys. Sähkömies kävikin jo vetelemässä johtoja ja nyt on yksi vessan seinistä täynnä reikiä. En tiedä miksi, eikä oikeastaan tarvitsekaan tietää. :) Myös niskat on saatu jälleen jumiin maalaamalla vessan paneelikattoon ensimmäinen kerros maalia. Valkoinen katto oikein korostaa tuota seinän hemaisevaa sävyä...

Laatta-avautuminen.


Luulimme eilen saavamme keittiön ja takkahuoneen lattialaatat - ja saatiinhan me tavallaan. 24 laatikkoa laattoja, joiden yhteispaino oli vähäiset 1000 kg! Kyllä siinä hiki irtosi niitä raahatessa autoon ja pois. 
Selkä ei tästä hommasta myöskään tykännyt.


 
No mutta, vääriä laattojahan ne olivat!  
Huomattiin virhe tietenkin vasta kotona, kun katselin laatikon kulmasta pilkottavan hyvin tummahkoa laattaa. Mustia väriltään, väärää merkkiä, jotain ulkolaattoja. Tietenkin tässä vaiheessa K-rauta oli jo ehtinyt mennä kiinni.


Meninpä sitten äsken selvittämään sotkua. Vääriä laattojahan se myyjä oli tilannut. Toki sotkuun oli ottanut osaa myös se myyjä, joka oli alunperin laittanut MEIDÄN laatan väärään telineeseen ja vielä pohjaankin näppärästi kirjoittanut väärän laatan nimen ja hinnan. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu kaikille, mutta silti...

Se MEIDÄN laatta olikin sitten neliöhinnaltaan kympin kalliimpi. Hip hei! Ei auttanut muu kuin tilata laatat uudestaan ja maksaa itsensä kipeäksi erotuksesta, näitä neliöitä kun on. 

Edellinen hinta oli piirun verran yli budjetin, mutta nyt ylitystä onkin jo 500 euroa. Toki en olisi sitä laattaa ottanut, jos hinnan olisin tiennyt, mutta tässä vaiheessa ei enää ehditä laattoja vaihtamaan tai muuten ei remontti valmistu ennen joulua! Nämäkin laatat saadaan vasta viikon reilun viikon päästä, koska juhannus sotkee toimituksen. Ja hyvitystä tästä sotkusta - ei mitään sellaista (lukuun ottamatta sitä, että sain tänään trukkimiehen purkamaan väärät laatat pois meidän autosta). Kyllä ketuttaa!

ps. Se oikea laatta on Cellon tummanharmaa Style, koossa 30 x 60.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kalsea remonttipäivä.


Minne ne helteet hävisivät? Silloin oli mukavaa tehdä hommia tiilitalossamme, joka on kovimmillakin helteillä  varsin viileä. Välillä sai piipahtaa ulkona haukkaamassa välipalaa remonttikeittiössä (joka koostuu jääkaapista, mikrosta ja kahvinkeittimestä) ja nauttia lämpimästä auringon paisteesta.

Vaan jälleen tänään on satanut koko päivän ja sisällä talossa on jäätävän kylmä! Sähkömies on katkonut sähköt suurimmasta osasta taloa ja vanhat patteritkin on irroitettu seinistä odottamaan kyytiä kaatopaikalle.

Leivinuunin lämmitys on lähinnä omalla hengellä leikkimistä, sillä eihän kylmä uuni vedä sadesäällä savua ainakaan sinne oikeaan suuntaan. Sitkeän muutaman tunnin taistelun jälkeen savun keskellä pystyy jälleen työskentelemään ja uunikin on alkanut vetää. Ehkä saadaan tupaan hieman lämpöä, jotta luistaa maalaushommatkin paremmin! 


Uunin uudistusta varten saatiin muurari vasta elokuulle - parempi silloin kuin ei milloinkaan. Silloin päästään eroon punatiilestä, jee! Suunnitelmat ovat vielä avoimet, mutta todennäköisesti pintaan tulee antiikkilaastia, valkoista tai sävytettyä tai ehkä jopa molempia. Laattoja uusitaan myös ja luukut saavat maalikäsittelyn.



tasopäätös.

Tässä on nyt meidän keittiön taso. Enää ei vatvota tätä asiaa suuntaan tai toiseen!


Taso on Ecolamin hopea mänty (4339). Todellisuudessa väri on ehkä hieman vaaleampi, minun konella näyttää ainakin kovin tummalle tuo sävy.

Se on juuri se taso, jota katsoimme jo kuukausia sitten eräässä liikkeessä. Reissun aikana se ehti jo unohtua, mutta onneksi löysimme sen.

Domukselta ei löytynyt mieleistä tasoa paksumpana versiona (40 mm), joten päädyimme ratkaisuun ostaa tasot erikseen paikallisesta yrityksestä.

Koko pätkälle (n. 3600 mm) tuli hintaa 270 euroa. Voi olla, että näin maksamme enemmän, mutta ainakin taso miellyttää asukkeja! :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kupperoisia.

Puran vasta nyt matkalaukkuja, vaikka Barcelonan reissusta on jo kohta kolme viikkoa. Löysin laukun pohjalta myös reissun tuliaisia! Ostin nämä ihanat kupperoiset Barcelonan Diagonal Marista löytyvästä Casasta (kiva kauppa, tästä myöhemmin lisää!). 



En oikeastaan tiedä, mihin nämä on oikeasti tarkoitettu - sen vuoksi ne ovat nyt kupperoisia. Löytyivät hyllystä, jossa oli kymmeniä erilaisia keraamisia pikkuastioita. Ilmeisesti nämä on tarkoitettu ruuanvalmistukseen tai tarjoiluun, leivosvuuilta ne näyttävät.

En voinut vastustaa, kun hintakin oli vain 59 snt kappale. Ostin yhdeksän varmuuden vuoksi, vaikka en tiedä, mitä näillä teen. Kaupasta lähtiessä huomasin myyjän veloittaneen vain puolet hinnasta - nämähän olivat melkein ilmaisia siis. Mitoituskin on juuri täydellinen Habitatista ostamilleni karkkivärituikuille!

Ostaessa kävi kuitenkin mielessä häivähdys tulevasta joulusta, jotain jouluista näissä on. Jouluihminen kun ei mahda itselleen mitään. Ajattelin, että kupperoiset voisivat näyttää kivalta suorakaiteen muotoisessa kakkuvuuassa, eli tässä.  Vaikka tämä ajatus ei toteutuisi, kupperoiset kuuluvat meidän jouluun.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Linnut äänessä.

Olen monesti harmitellut sitä, etten tunne Suomen lintuja kovin hyvin. Oikeastaan ihan hävettää, että olen tuleva opettaja ja lintutietämykseni on perin surkea (vaikka tiedän toki, että monella on vielä olemattomampi!)

Vuoden lintu 2011 (Birdlife Suomi)

Taisimme syntyä sellaiseen aikaan, ettei lajintuntemukselle annettu koulussakaan suurta painoarvoa. Karttuneesta tietämyksestä saakin kiittää äitiä ja opettajaisovanhempiani. Nykyisin lajintuntemuksella on sentään paremmin jalansijaa kouluissa - tai ainakin valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa.


 

Äitini oli ehkä huomannut puutteeni lintujen tunnistamisessa, sillä sain huhtikuussa syntymäpäivälahjaksi Tammen kirjan Linnut äänessä. 

Kirja on lintukirja, joka sisältää 150 pohjolan lintulajia. Jokaisesta lajista on perinteisen lintukirjan tapaan näyttävä valokuva, piirroskuva sekä perustietoa linnun tuntomerkeistä, ravinnosta, talvehtimisesta jne.

Parasta kuitenkin on, että kirjassa on mukana laite, jolla voi kuunnella jokaisen linnun laulua - tarkemmin sanottuna esimerkiksi soidinääniä, lentoääniä sekä varoitus- ja kutsuääniä. Ääninäytteet ovat todella laadukkaita ja esimerkiski kuikan soidinääntä kuunnellessa voi hyvin kuvitella istuvansa kauniina kesäiltana mökin laiturilla...

 
 
Kirja on syntynyt suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä. Kirjan on kirjoittanut Jan Pedersen, mutta teksti on sovellettu Suomen oloihin Lasse J. Laineen toimisesta. Lars Svensson on äänitteiden takana, kun taas kauniit valokuvat linnuista ovat Jari Peltomäen ja Markus Varesvuon ottamia.

Jos haluat tuntea Suomen lintulajistoa paremmin, on tästä kirjasta paljon hyötyä ja iloa! Laittaisin kirjan myös jokaisen luokanopettajan kirjahyllyyn, sillä kirja soveltuu mainiosti myös koulukäyttöön ja sen avulla saa helposti paikattua aukkoja lajintuntemuksessa...

Birdlife Suomi valitsee vuosittain vuoden linnun. Tunnistatko sinä, minkä linnun vuotta parhaillaan vietetään? Tuntomerkit ovat tällä tepastelijalla hyvin selkeät, mutta moni tunnistaa linnun myös laulusta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...