keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Viinirypäleviidakko.





Äitini kasvihuoneessa kasvaa viinirypäle, yksi "pieni" taimi, joka on vuosien aikana vallannut puolet kasvihuoneesta. Taimi tilattiin noin kymmenen(?) vuotta sitten postimyynnistä ja se oli todella pieni, säälittävä rääpäle. Emme uskoneet siitä kasvavan mitään, emmekä sen selviävän talven yli. Kunhan kokeiltiin...

Seuraavana keväänä viinirypäle näytti kuitenkin olevan edelleen hengissä. Vuosi vuodelta se onkin sitten kasvanut vain suuremmaksi ja levittänyt lonkeronsa pitkin kasvihuoneet seiniä ja kattoa. Jossain vaiheessa leviämistä yritettiin rajoittaa leikkaamalla viinirypälettä, mutta lopputulos oli täysin päinvastainen. Vaikka viinirypälettä kuinka leikkaisi, kasvaa se joka vuosi aina vain enemmän. Nykyisin se ei enää edes mahdu sisälle, vaan osa kasvustosta ulottuu ulos kasvihuoneen kattoikkunoista. Ilmeisesti jossain vaiheessa koko kasvihuone täytyy pyhittää viinirypäleen asunnoksi. :)

Kun nyt kuitenkin olemme SUOMESSA, kypsyvät nämä viinirypäleet vasta myöhään syksyllä, yleensä syyskuussa. Maku ei ole kovin lähellä meille tuttujen etelän viinirypäleiden makua, vaan se muistuttaa enemmän jotakin marjaa. En ole vielä kymmenessä vuodessa osannut päättää, pidänkö näistä rypäleistä vai en. Maku on makea, mutta jälkimaku vähän liian kitkerä. Tämä tosin voi johtua myös siitä, etteivät rypäleet vielä syyskuussakaan ole täysin kypsiä...

Olen monena syksynä peräkkäin vienyt viinirypäleitä maisteltaviksi syksyn ensimmäisiin kokouksiin ja muihin kekkereihin. Aina ihmiset ovat yhtä ihmeissään - että suomalaisia viinirypäleitä?! Niin, aika erikoistahan se on, vaikkakaan ei edes kovin harvinaista. Kannattaa kokeilla! :)

1 kommentti:

  1. Täällä Espanjassa, rypäleet ovat erittäin makeita. on vihreä, keltainen ja kastanjanruskea.
    Sinulla on hyvä sato, kasvihuone on täynnä:)) Sääli ne eivät ole kovin hyviä.
    Kiitos vierailusta.
    Tervehdys. Laura

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...