tiistai 28. joulukuuta 2010

Puikoissa! - ja ajatuksia käsitöistä, erityisesti neulonnasta.

Sain joululahjaksi aivan ihanan neulomista käsittelevän kirjan: Puikoissa! Kirjan on ideoinut ja kirjoittanut Anu Harkki. Tämä Otavan kustantama kirja on ilmestynyt vuonna 2006.


Kirjan esipuheesta lainattua:

"Minä olin surkea käsitöissä. SURKEA. Pannulapustani tuli pyramidi, tyynyliinasta mykkyrä, neulatyynystä jotakin korvasientä muistuttavaa, paitapuserosta nyt puhumattakaan. Kymmenvuotiaana päätin, että ompelukoneet vihaavat minua, ja menin tekniseen käsityöhön, kun valinnan mahdollisuus annettiin. Opin höyläämään, maalaamaan, naulaamaan ja sahaamaan, mutta neulomaan en koskaan. Itse asiassa olin oikein tyytyväinen taitoihini, kunnes lasteni syntymän myötä hurahdin."


Tämä voisi olla myös tarinanpätkä minun elämästäni! Olen ollut tekstiilitöissä vain pakollisen puolivuotisen kolmannella luokalla. Muistot tekstiilitöistä ovat hataria, mutta mieleeni on jäänyt yritykseni virkata pannulappua. Virkatessa tekeleeni vain käpristyi ja käpristyi... Lopulta virkkasin lapun tarkoituksella umpeen, jolloin pannulapusta tulikin erittäin reikäinen ja muhkurainen pallo. Täytin sen pumpulilla ja ompelin tekeleellä silmät ja suun. Lopputuloksena sininen pallopäähirvitys. Voi opettajaraukkaa!


 Onneksi valitsin teknisen työn, koska se oli mun juttu! Nautin suunnattoman paljon puun työstämisestä ja kaikenlaisesta rakentelusta. Valitsin teknisen työn myös yläasteella valinnaiseksi. Vuosien varrella valmistui monenlaisia pienempiä ja suurempia käyttö- ja koriste-enineitä, joista monet ovat edelleen käytössä.

Vaikka näin aikuisena mahdollisuudet puu- ja metallitöihin ovat vähäisiä, on haaveenani joskus vielä saada pätevyys opettaa koulussa myös teknistä työtä.
 

Vuosikausia minua on kuitenkin kalvanut se seikka, että minä EN OSAA NEULOA! Onneksi opettajankoulutuksessa voi tällaisenkin puutteen korjata. Opettelin käsityökurssilla auttavaisten ja kärsivällisten opiskelutovereiden avustuksella neulonnan perusteet silmukoiden luomisesta alkaen.

Alku oli hankala! En voinut käsittää, kuinka puikkojen kanssa voisi työskennellä rennosti ja sulavasti. Yritin kuitenkin kovasti, kädet krampaten, rystyset valkeana, koko keho luonnottomaan asentoon vääntyneenä. Unohdin jokaisen kerroksen alussa, miten nurja silmukka tehtiin, tiputtelin silmukoita, lisäsin niitä vahingossa, kummallisia reikiä ja patteja ilmeistyi työn keskelle.

Hiljalleen aloin kuitenkin oivaltaa tekniikan ja työskentely alkoi jopa muistuttaa neulomista! Muiden tehdessä hurjaa vauhtia villasukkia, -paitoja ja mitä ihanimpia neuletöitä, minä pakersin tuntitolkulla pienten tilkkujeni kanssa kokeillessani erilaisia neulostyyppejä. En saanut kurssilla mitään varsinaista työtä valmiiksi, eikä tilkuistakaan kauniita tullut, mutta innostuksen siemen oli kylvetty... :)

Opettajansijaisuuksia tehdessäni olen törmännyt tänä vuonna monta kertaa tilanteeseen, että minun tulisi opettaa oppilaille neulontaa: joko perusteita tai lapasen neulontaa. Olen jotenkin onnistunut kiemurtelemaan tilanteista ja välttänyt pahimman painajaiseni.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että viimeistään joululomalla minun TÄYTYY harjoitella neulomaan ja opetella, kuinka neulotaan suljettua neuletta. Kuin tilauksesta sain avukseni tämän kirjan!



Puikoissa! on täynnä neuleohjeita (myös muutamia virkkaukseen ja muihin käsitöihin), jotka aloittelijakin ymmärtää. Kirjan ohjeissa on sekä perinteisiä ohjeita, mm. pipon ja erilaisten huivien tekoon, mutta myös persoonallisempia ohjeita, kuten läppärin suojapussi, golfmailan suojahuppu ja lasinlämmitin.

Ihanat värikkäät kuvat ovat todella innostavia ja houkuttelevat heti lankakaupan hyllyjä tutkimaan. Tästä kirjasta saan myös kouluun monta kivaa ideaa! Miksi käsitöissä pitäisi aina tehdä neulomalla lapanen ja villasukka? Vaihtoehtoja voisi koulussakin olla enemmän...

Jos neulomiseen kaipaa tukea, parhaimmat ja selkeimmät ohjeet löytyy mielestäni Käspaikasta. Käspaikan ohjeilla onnistuin tekemään ensimmäistä kertaa ensimmäiseen oikeaan neuletyöhöni raitoja, lisäyksiä ja kavennuksia! Tästä projektista lisää myöhemmin...

2 kommenttia:

  1. Kiva kun pistäydyit blogissani! Voin yhtyä tähän samaan tarinaan! Tekstiilikäsitöitä takana puoli vuotta ala-asteen kolosluokalla. :) Itse opettelin neulomaan edelliskesänä. Vieläkään ei oo touhu kovin sulavaa... Ja jännä juttu kommenttiisi liittyen: Juuri muutama päivä sitten mietin tuota tekstiilityöasiaa ja sanoin miehellenikin, että "jos lapsena olis saanut tehdä jotain ruokia, kakkuja tms. huovasta, olis tekstiilityö ollut paljon mielenkiintosempaa!" Meillä kun tehtiin aina niitä _perinteisiä_ juttuja. Eli ehdottomasti sopis lapsille töiksi kässäntunnille! :)

    VastaaPoista
  2. Perinteisiin on ihan tärkeää tutustua, mutta senkin voi tehdä muutoin, kun teettämällä sukupolvelta toiselle samat käsityöt.

    Oon tässä miettinyt, että en aio esimerkiksi pakottaa ketään oppilastani neulomaan lapasia ja villasukkia, jos ne ei tahdo. Kirjat ja netti on täynnä paljon hauskempia ideoita ja oppilailla on itselläkin paljon toteuttamiskelpoisia ideoita.

    Mun mielestä lapasen verukkeena menee hyvin vaikka tuollainen koominen golfmailansuojus, jonka itse tein.. Tekniikka täysin sama, vain peukalo puuttuu! :) Ja kun oppilaat saa tehdä itselle merkityksellisiä juttuja, niin varmasti myös motivaatio on toisenlainen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...