"...heittäkäämme kengät, sukat, linnut laulaa, kukkii kukat."

Koko viikko on mennyt kukkapenkkejä kaivaen. Ei juuri ole meidän pihalla kasvia, jonka kasvuolosuhteisiin en olisi jollain tapaa puuttunut. Olen jakanut, siirrellyt, poistanut kasveja ja tietenkin istuttanut uusia. Taitoa ja tietoa ei ole, miten nämä toimenpiteet olisi pitänyt tehdä, joten mysteeriksi jää, kasvaako meidän pihalla kohta mitään. Jos ei muu, niin ainakin sipulikasvit...

Ensi vuodeksi taidan laittaa ainakin tulppaaneja vielä lisää kasvamaan, on ne niin nättejä! Kesäkukat on myös ruukuissaan kauniisti kukkimassa ja valmistujaislahjaksi saamani runkoruusukin pääsi viimein ruukkuun. En oikein tiedä, miten tuota tulisi hoitaa. Kokemuksia, vinkkejä? Juurelle laitoin samettiruusujen taimia, kun ruukku näytti niin orvolta tuollaisenaan.

Meidän äiti on hulluna taimien kasvatukseen. Taimille on varattuna oikeastaan aivan oma huone. On kesäkukkia joka lähtöön ja tietysti omat tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja muut vihannekset. Kyllähän siinä rahaa säästää, kun itse kasvattaa - ja iloa näistä taimista on myös meille muille. :) 

Viime vuoden kasvimaaviritykseni epäonnistuivat totaalisesti. Lainnoituksena oli hevosenkakkaa, joka sitten kuitenkin taisi olla hieman liian saranpurupitoista, eikä voimaa riittänyt ollenkaan kasvien tarpeisiin. Ja olihan viime kesä toki sateinenkin, kai silläkin vaikutusta oli. Eikä tämä puutarhuri kovin paljon kasvimaata hoitanutkaan kesällä, aika omissa oloissa sai kasvit olla...

Tänä kesänä uusi sota ja uudet suunnitelmat. Ajattelin laittaa tomaatteja kasvamaan laatikoihin terassille, jolloin niitä voisi myös ohikulkiessa napsia suuhun (sillä oletuksella, että jotain satoa tulee). Varastosta löytyikin pari vanhaa jämäkkää perunalaatikkoa, jotka olivat melko syvää mallia. Nämä löytyivät pihakirppikseltä parin kesän takaa. Samoin varastossa tuli vastaan puulaatikko, jonka raahasin mukanani viime kesän Venäjän reissulta. :)

Laatikoiden pohjalle laitoin "jämämultaa" kukkapenkistä ja päälle kanankakkaa ja uutta puutarhamultaa. Tomaattien kanssa samoihin laatikoihin laitoin vielä pari chilin tainta ja peikonkakkarat koristeeksi kasvamaan, toivottavasti ei tullut liian täyttä. Kesäkurpitsa saa kasvaa yksin laatikossa, jossa on lähinnä kompostia. Ei pitäisi voima ainakaan loppua! Toisen kesäkurpitsan laitoin avomaalle kasvamaan - saapa nähdä, kumpi kasvaa paremmin.

Nyt ulkona on hieman suttuinen sää, joten tänään taidan keskittyä sisähommiin. Kunhan keli paranee, ajattelin käydä maalaamassa laatikoiden kylkiin jotkut tekstit. Ehkä vain sprayaan ne sabluunan läpi. Kuvien lataus jumittaa minulla edelleen. Paras ratkaisu on tähän mennessä ollut se, että lataan kuvat Picasan kautta verkkoalbumiin ja lisään sieltä blogiin. Typerää, mutta kai se on tähän tyydyttävä...

Mukavaa alkavaa viikonloppua! :)

Euroviisumenu 2013

Viime viikolla riitti jännittämissä. Toisilla MM-kisojen takia, toisilla Euroviisujen vuoksi - ja toisilla molempien. Itse seurasin joskus yläasteella jääkiekkoa hyvinkin intensiivisesti ja kevään MM-kisat olivat yksi vuoden kohokohdista, mutta viime vuosina oma innostus lajin pariin on laantunut. Kaikki alkoi varmaan vuonna 2011, kun olimme reissussa Skotlannissa, emmekä pystyneet seuraamaan kisoja telkkarista. Se kuuluisa finaalikin seurattiin pätkivällä yhteydellä iPhonen näytöltä pubissa, jossa kaikki muut seurasivat jalkapalloa tai golfia. Ei ollut juhlia torilla.

Euroviisut sentään näkyivät BBC:ltä ja niitä hehkutettiin yllättävän paljon monissa kanavan ohjelmissa. Silloin Irlantia edusti kaksosduo Jedward, jota myös naapurimaassa kovasti fanitettiin. Oi voi, melkoisia poikia. Eihän ne laulaa osaa, mutta energiaa riitti niin paljon, että lopputuloksena oli viisujen 8.sija. Seuraavan vuoden uusintaedustus ei mennytkään enää niin hyvin, kun sijoitus oli vasta 19.

Minun elämässä jääkiekon MM-kisojen tilalle on tullut nähtävästi Euroviisut. :)

Jo monen vuoden ajan olemme kokoontuneet kavereiden kanssa yhteen Euroviisujen finaali-iltana. Kaikkien osallistujen tulee jo ennen finaalia valita maa, jota he edustavat. Jokainen valmistaa iltaa varten maansa ruokaa ja pitää myös pienen esityksen edustamastaan maasta, maan viisukappaleesta ja esiintyjästä, sekä mm. maan euroviisuhistoriasta. Ja kun opettajista on kyse, myös esityksiin panostetaan. Tänäkin vuonna yksi esityksistä oli YouTube -videon muodossa. :) Tietenkin myös ruoka esitellään ja kerrotaan perustelut, miksi kyseiseen ruokaan päädyttiin.

Ja menulta löytyivät tänä vuonna seuraavanlaiset ruuat...

- Malta: pasteijoita (pastizzi), joiden täytteenä mm. ricotta -juustoa
- Norja: lohileipiä
- Tanska: katkarapuleipiä ja BonBon -kaatissäkkikarkkeja
- Irlanti: cocktailtikkuja Irlannin väreissä (oranssi tomaatti, mozzarella, kurkku)
- Ranska: patonkia ja levitettä, sekä tietenkin ranskalaisia!
- Kreikka: kreikkalaista salaattia
- Romania: kolmen suklaan kakku (kai Romaniassakin suklaata syödään!?)
- Bonuksena Malmössä valmistettua lakritsia.

Kuten listasta huomaa, ei tarjottavat ole aina kyseisten maiden perinneruokia - tai ylipäätään kyseisestä maasta ollenkaan. Tärkeintä on, että ruuan osaa esitellä ja perustella. Yksi vuosi Turkin edustajalla oli mukanaan turkinpippureita... :D

Ja sitten syödään ja jännitetään viisuja! Kaikilla on tietenkin oman maan liput askarreltuna! Suomea kannatetaan kaikki tasapuolisesti, oli edustaja miten huono tahansa. Viisujen voittajamaata edustanut henkilö emännöi aina seuraavan vuoden kisakatsomoa. Jos voittajaa ei joukosta löydy, kunnia siirtyy parhaiten pärjänneelle edustajalle. Viime vuosina tosin viisut on voittaneet ennakkosuosikit, ja aina joku on myös ennakkosuosikkimaata edustanut...

Pohjois- ja Keski-Eurooppa ovat menestyneet viisuissa muuten melko hyvin viimeisen 15 vuoden aikana. Pohjoismaat ovat vieneet voiton peräti kuusi kertaa, sekä Viro, Latvia, Venäjä ja Saksa kertaalleen. Ei huonommin! Viisut olivat tänä vuonna kuitenkin pienoinen pettymys. Oikein mikään kappale ei noussut yli muiden, joten jouduin itsekin valitsemaan parhaan kappaleen niistä, jotka menettelivät. Edustin Tanskaa ja hyvinhän siinä kävi. Kappale on kiva ja huilukohta on hieno (erityisesti huilua soittanut mies, joka meinasi revetä monta kertaa finaaliesityksessä :D), mutta jotain kappaleesta jäi silti puuttumaan. Tämä on sellainen viisu, joka tulee ehkä unohtumaan samalla tavalla kuin Azerbaijanin voittokappale kahden vuoden takaa - muistaako kukaan, miten se meni?! No ei. Joka tapauksessa, ensi vuonna viisuiltaa vietetään siis meillä. :)

ps. Jumittaako muilla Bloggerin kuvien lataus? Minulla on ongelmia ollut nyt jo ainakin kuukauden verran, eikä loppua näy. Pitäisikö vaihtaa selainta, vai mitä tehdä? Alkaa hermo mennä tähän hitauteen...

Maksimaalista urheilua.

Sain Buzzadorina testattavakseni laatikollisen Maximin tuotteita. Tuotteita oli monenlaista sorttia: energiapatukoita, urheilujuomajauhetta ja -tabletteja, proteiinipatukoita, palautusjuomia ja -patukoita, sekä juomapullo. Itse olin kampanjan alkaessa pitkään kipeänä, joten testaajaksi päätyi myös kuntosalilla ahkerasti käyvä mieheni. Kaikki tuotteet tulikin testattua! :)

En ole itse ollut kovin suuri proteiinipatukoiden ystävä. Joskus yritin syödä jonkun merkkisiä patukoita (muistaakseni Pro-fx) välipaloina, mutta ne olivat niin pahan makuisia, että nieleminen oli työn ja tuskan takana. Ei kiva kokemus ollenkaan, siihen loppui se kokeilu. Olin siis hieman epäileväinen tuotteiden suhteen. Mutta ei auta, rohkeasti kokeilemaan! :)

Maxim Energy bar -energiapatukat on tarkoitettu ennen harjoitusta energiaa antamaan, suoritusten välissä tai välipalana. Patukat jakoivat mielipiteitä. Caramel & choco oli makuna ok, mutta sweet & salty oli miehen mielestä täysin syömäkelvotonta ja yksinkertaisesti aivan kamalan makuista. Sen sijaan miehen kaveri popsi patukan mielellään, vaikka sanoikin, ettei suolapähkinä oikein käynyt makuun. Makuvalikoimasta löytyy myös laktoositon vaihtoehto, Crunchy Cookie.

Juomapuolelta löytyi testattavaksi ennen suoritusta ja suorituksen aikana käytettäviä Maximin urheilujuomia. Maxim Hypotonic Sports Drink -urheilujuoma oli jauheen muodossa, makuna lemon & lime ja Maxim Total Hydration -poretabletteina. Nämä tuotteet olivat omat suosikkini! Erityisesti jauhe on kätevää, koska siitä voi sekoittaa haluamansa määrän juomaa, joko juomapulloon tai pelkän lasillisen. Molemmat maut olivat hyviä ja näitä voisin ehdottomasti ostaa testailun jälkeen uudestaan ylläpitämään nestetasapainoa urheilusuoritusten aikana. Tykkäsin! :)

Maxim Recovery Bar -palautuspatukoiden koostumus tukee erityisesti harjoittelun jälkeistä palautumista. Makuvalikoimista löytyy caramel & hazelnut ja banaani. Molempien patukoiden maku oli ok, mutta banaani oli pitemmän päälle aivan liian makea. Caramel & hazelnut on myös gluteeniton, joten tässä vaihtoehto myös keliaakiloille. 

Testattavana oli myös hieman pienempiä patukoita (35 g). Maxim After Training Bar -proteiinipatukat soveltuvat välipalaksi tai palautumiseen treenin jälkeen. Nämä patukat olivat miehen suosikit ja erityisesti makuvaihtoehto dark chocolate oli sellainen, jota voisi ostaa testin jälkeen uudestaan.

Testattavana oli myös Maxim Recovery Drink -palautumisjuomia mansikan, suklaan ja vaniljan klassikkomauissa. Itse en ole koskaan tykännyt tällaisista palautumisjuomista - johtuu ehkä siitä, etten juuri tykkää pirtelöistä tai esim. kaakaosta juomana. Mutta miehelle upposi nämäkin! Juomat ovat vähälaktoosisia, gluteenittomia ja rasvattomia. Pakkaus on kätevä, koska siinä on korkki ja se on helppo juoda esim. kuntosalilta kotiin ajaessa. Suklaa oli makuna ehdottomasti paras ja sitä voisi ostaa testin jälkeenkin. Vanilja oli hieman imelä, mutta toimisi silloin tällöin hyvänä vaihteluna suklaalle. Mansikka sen sijaan oli aivan liian imelä ja teollisen makuinen. 

Maximin tuotteista lisää ja paljon muuta löytyy nettisivuilta: www.maximsports.fi

Buzzadorina saa aika ajoin kutsuja kampanjoihin. Jos haluaa osallistua kampanjaan ja pääsee siihen mukaan, saa kotiin testattavaksi erilaisia tuotteita tai palveluita. Tuotteesta on testauksen lisäksi tarkoitus levittää tietoa mm. ystäville ja tuttaville buzzaamalla eli keskustelemalla heidän kanssaan tuotteesta, tai kertomalla tuotteista omassa blogissa. Jos haluat liittyä Buzzadoriksi, onnistuu se täällä (klik!) Värvääjäksi voi laittaa minut, käyttäjätunnukseni on Saara294. :)

Porkkanakakkua.

Blogi elää suuressa hiljaisuudessa, koska ihmisellä ei millään riitä vuorokaudessa tunnit! Onneksi aurinko on alkanut näyttäytyä aamuisin, joten sieltä päästä saa usein vuorokautta "venytettyä". Tänäänkin heräsin 6.30, vaikka herätys oli vasta yhdeksältä. No, nyt alkaa kuitenkin kiireissä helpottaa, koska pitkällisen työn tuloksena sain GRADUNI vihdoin VALMIIKSI! Väistämätöntä on siis se, että ehkäpä jo ensi kuussa minulla on maisterin paperit kourassa. Niitä oikeitakin töitä täytyy ruveta siis etsiskelemään. Syksyllä pitäisi minunkin olla ihan oikea ope ja vastuussa ihan oikeasti kaikesta. Hieman pelottavaa, mutta toisaalta odotan töiden alkua tosi paljon. Erityisesti odotan käsityötunteja... Mulla on niin paljon ideoita! :)

Joku aika sitten leivoin porkkanakakkua. Idea lähti siitä, kun opettajanhuoneessa oli kirjaesittelijän tarjoamaa kakkua ja se oli niiiiiin hyvää. Tästä ei tullut aivan samanlaista, mutta hyvää kuitenkin. Reseptinä käytin Pirkan reseptiä, joka löytyy täältä (klik!). Koko kakku hävisi, joten näytti kelpaavan... Tätä täytyy tehdä toistekin.

Gradun viimeiset kappaleet valmistuivat teen voimalla. Löysin kaupasta Muumi-teetä, johon en ole jostain syystä aiemmin törmännyt. Ei nämä varmaan mitään uusia ole, mutta ei vain ole osunut silmään. Mutta kuinka hauskoja! Pikku-Myytä aivojen jumitustiloihin, Muumimammaa uupumukseen, Muumipeikkoa epätoivoon ja söpöstelyteetä mustiin silmänalusiin... Toimii! Näin ainakin haluan uskoa. Ainakin se gradu valmistui, jos ei muuta. Nämä herkkuteet taitavat päästä myös pajalle mukaan. Pajan uusimmat kuulumiset löytyvät täältä. (klik!)

...olihan noita teelajeja jo ennestään aika paljon, mutta aina mahtuu joukkoon jokunen uusi maku! :)

Vaaleanpunaisia ajatuksia.

Ensin se tärkein: MINUSTA TULI EILEN TÄTI, ihan ensimmäistä kertaa, kun siskon perheeseen syntyi eilen pikkuinen tyttö. Kyllä meni sanat sekaisin uskontotuntia pitäessäni, kun vilkaisin kännykkään. Siellä oli ihana kuva pikkuisesta ihmeestä! Lopputunnilla ei tehtykään sitten mitään järkevää, eikä läksyjen anto käynyt mielessäkään, kun mua vaan hymyilytti... :) Kotonakin vain laulelin ja pyörin ympäri asuntoa ihan hölmönä. :D Ihan hassua tällainen, miten se aika niin nopeasti kulkeekaan eteenpäin. On vaan niin epätodellinen olo - siskollani on todellakin vauva! Nyt vain odotellaan vauveliinin kotiutumista, jotta päästään moikkamaan suvun uusinta (ja parasta!) jäsentä! :)

Pienen tytön maailman tulo on saanut myös mielen muuttamaan väriä! Olen pitkään suunnitellut, että meidän huusholliin pitäisi saada lisää väriä. Käväisinkin sen vuoksi Ikealla - tarkoitus oli ostaa ihan jotain muuta, mutta kuinkas kävikään. Vaaleanpunaisia asioita käveli mua vastaan joka kulman takana ja sinne kärryihinhän ne päätyi. Hieman hillitsin itseäni, koska meinasin ostaa myös monta vaaleanpunaista keittiöjuttua, mutta niistä sentään raaskin päästä irti.

Ostamani vaaleanpunaiset asiat päätyivät tällä kertaa vessaan. Alkakoon asunnon värittäminen nyt sitten sieltä pienimmästä tilasta. :) Tuon vessakyltin ostin joku aika sitten paikallisesta sisustusliikkeestä. Se on ihan kiva, niin osaa vieraatkin suunnistaa oikeaan paikkaan hädän yllättäessä...

 

Ensin hieman epäilytti, miten nämä vaaleanpunaiset jutut sopisivat vessan sanolehtitapetteihin, mutta hyvin ne kävi. Tapetissa on kuitenkin vain mustaa ja valkoista. Toki hieman arvelutti myös miehen näkemys asiasta, mutta yllättäen sainkin pelkkiä kehuja. Enpä olisi uskonut.

Vessan matto jäi vielä ennalleen, vaikka Ikeassa olisikin hieman houkuttanut yksi pinkki matto. Ehkä tuo valkoinen on kuitenkin parempi, ettei lähde ihan lapasesta tämä touhu. Pitäisi vain putsata se matto, koska sen valkoiset päivät ovat aika kaukana menneisyydessä. En vain koskaan ole pessyt tuollaisia karvalankamattoja. Kun matto on aikanaan maksanut alle kympin, ei sitä sentään mattopesulaan viitsi kiikuttaa! :D Taidan siis kokeilla itse pesua. Jos menee pieleen, niin ostan uuden. Ei kovin ekologista, mutta tässä tapauksessa ehkä kuitenkin järkevin vaihtoehto.


Seuraavaksi värittelen olohuonetta. Se oli itse asiassa tarkoitukseni tuolla nimenomaiselle Ikean reissulla, mutta Ikeassa ei tuntunut olevan MITÄÄN punaista. Ja juuri punaisia juttuja olisin meidän olkkariin halunnut. Erityisesti olin vailla paria punaista ruukkua, mutta eipä ollut yhtä ainutta! :/


Keltainen väri kutkuttaa edelleen. Katselin sitä Ikeassakin, mutta eipä sieltä oikein mieluisia keltaisia juttuja löytynyt. Olin jo päättänyt ostaa keltaisia juttuja kodinhoitohuoneeseen, mutta esimerkiksi Ikean keltaiset pyyhkeet olikin ihan valjun värisiä. Muistelen, että Luhdalla taitaa olla valikoimissa sellaisia kunnon keltaisia kuoseja. Pitääpä muistaa katsella seuraavan kerran Prismassa.

Oikein mukavaa viikonloppua ja huomista Laskiaissunnuntaita! Meillä otettiin jo varaslähtö laskiaiseen, oli pakko ostaa yhdet pullat. Kaupan pullat on toki hirveitä lisäainepommeja, eikä niissä makuakaan niin ole. Mutta jos leipoisin itse laskiaispullia, tulisi niitä vähintään pellillinen - ja tietäähän sen, miten pellilliselle pullia käy....

Uintitekniikkaa hiomassa.

Mies pyysi lähtemään mukaan uimahalliin ja opettamaan hieman uintitekniikkaa. Samalla tuli mieleen, että ehkä omassakin tekniikassa voisi olla hieman hiomista ennen kuin opettamaan ryhdyn. YouTubesta löytyikin apua, sillä mm. Elixirin runsaasta tarjonnasta uintivideoita löytyy tekniikkaapua moneen ongelmaan ja lähes jokaiseen uintityyliin. Jos uintiharrastuksen aloittaminen kiinnostaa, kannattaa noita videoita selailla läpi YouTubesta! :)

Esimerkiksi tämän videon avulla saa rintauinnin käsivedon perustekniikan haltuun. Ja tässähän ei ole kyseessä se mummosammakon uintityyli, jossa niska könöttää pystyssä, vaan uloshengitys tapahtuu nenän kautta veteen. Tuossa alemmallaa videolla vinkkejä vielä hengitykseen, jos se tuntuu hankalalta.

Tämä on minusta hyvä video, jossa näkyy rintauinnin potkut. Tuolla lailla mekin joskus lapsena harjoiteltiin potkuja, ihan kuivalla maalla. Pitääpä muistaa näyttää tämä video joskus koulussa oppilaille. Harjoitellaan vaikka kuivaharjoitteluna pulpettien päällä ennen uimatuntia! :D

Uimalasit pitää muistaa, muuten uinti ei ole mukavaa ollenkaan! Minulla on tosin ollut hyvin usein hankaluuksia uimalasien kanssa. Ne mm. huurtuvat ja täyttyvät vedelle. Jatkuvasti saa olla asettelemassa niitä uudestaan. Videon opeista huomaankin, etten ole laittanut laseja yksinkertaisesti liian tiukalle. Pieni epämukava puristus on siis siedettävä uintimukavuuden takaamiseksi. :)

Näillä muutamilla vinkeillä sain ainakin omaan uintiin paljon lisää potkua ja tänään jaksoinkin vaivatta uida tunnin verran, matkaa taisi tulla noin 1,3 km. Oikein jo odotan, millon pääsen seuraavan kerran altaaseen! :) Vaikka yleensä uin vain rintauintia ja muutaman altaanvälin selkää, kokeilin tänään myös vapaauintia (eli kansankielellä kroolia). En olisi uskonut, että se sujuisi niin vaivatta. Jossain selkärangassa tuntui sekin tekniikka kuitenkin olevan. Hengityksessä ja sen rytmittämisessä on kuitenkin edelleen hieman harjoittelemista. Vedän myös todella usein vettä henkeen, eikä silloin uinti luonnollisestikaan luista. Siinäpä haastetta seuraaville kerroille.

Männyn ruhjoma olkapää vihoittelee vielä ajoittain, mutta onneksi vedessä tuntuvat kaikki kiputilatkin katoavan. Se on muuten kumma tunne, kun altaasta nousee tuollaisen tunninkin pulikoinnin jälkeen pois. Vedessä kun on aina niin kevyt tai jopa painoton olo, mutta maalle kömpiessä karu totuus paljastuu... :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Muistetaan liikkua, tavalla tai toisella! :)

tonnikala-katkarapusalaattia.

Tästä salaatista on tullut viime kuukausina meidän evässalaattivakio nro 1. Tätä on hyvä ottaa töihin evääksi, syödä välipalana, lounaana, iltapalana... Idea tähän tuli alunperin muistaakseni Marrun blogista, jossa oli tämäntapainen salaattiresepti, mutta en nyt sitten kuitenkaan sitä reseptiä löytänyt... Linkitä se vaikka tänne Marru, jos sinä olit alkuperäinen lähteeni! :D

Ei mulla tähän mitään tarkkoja määriä ole, koska aina sovellan hieman tilanteen ja fiilisten mukaan. Mutta perusainekset on yleensä seuraavanlaiset:

- tonnikalaa (paloina vedessä), 1-2 purkkia
- pakastekatkarapuja, 1 pussi
- Torinon tricolori simpukkapastaa
- jääsalaattia, 1 pussi
- pakasteherneitä, 1 pussi
- suolakurkkuja, 1-2 kpl
- omenoita, 1-2 kpl
- kurkkua, puolikas pätkä
- purjoa, pieni pätkä
- jotain hyvää juustoa
- Felixin välimeren yrtit -salaattikastike

Ja kaikki siis pieniksi/kuutioiksi/sekaisin. Ihan ehdoton juttu on tuo Felixin kastike, ihan älyttömän hyvää! :) Ilman tuota kastiketta tuo ei ees maistu miltään, jotain maustetta siihen pitää heittää, jos ei salaatinkastiketta halua käyttää.

Mutta siis suosittelen, jos ootte tonnikalan ystäviä! :)


Ja hei, ensi kuun jälkeen on huhtikuu! :D Kevättä ja valoa kohti mennään, jee! Olkapää ja koko oikeanpuoleinen yläkroppa on tällin jäljiltä aivan jumissa ja mitä ihmeellisimpiä paikkoja kolottaa, mutta eiköhän tästä vielä toeta. Viimeistään alkuviikosta suuntaan takaisin ladulle. Ja kun hiihdän sen kirotun männyn ohi, niin tökkään sitä sauvalla. Tai ainakin näytän sille kieltä. Potut pottuina.

Päin mäntyä.

Eipä ole aiemmin näin käynyt, mutta tänään menin kirjaimellisesti päin mäntyä...

Uintiharrastuksen lisäksi lajivalikoimaan on nimittäin vakiintunut viime aikoina hiihto. Ostin ihan uudet suksetkin ja se on tehnyt hiihdosta jopa miellyttävää. Hullua kilpavarustelua, sanovat muut. Sukseni ovat sellaiset pitopohjasukset, joita ei siis tarvitse voidella. Silloin tällöin vain heittää jotain ihmemönjää pohjaan. Niin helppoa. Varmasti sellaisilla tavallisilla suksilla pääsisi vieläkin sujuvammin liikkumaan, mutta kun ei osaa (ja jaksa) voidella, niin minkäs teet. Viime talvena yritin ja yritin, mutta aina ne sukset vain lipsui tai sitten meno oli todella tökkivää. Ei sellaisesta kukaan nauti. Näillä uusilla suksilla ei ole tarvinnut kirota huonoa voitelua ja ladulle on tullut lähdettyä ihan hyvillä mielin, eikä hampaat irvessä.

Yksi ongelma näihin uusiin suksiin kuitenkin liittyy: jos ladulla sattuu olemaan esimerkiksi käpy, havu tai mikä tahansa suurempi roska, pysähtyy meno kuin seinään. Tänään sitten otin ladulla kunnon ilmalennot - hieman samalla tavoin kun pyörällä lennetään tangon yli. Ja totta kai siinä eteen piti tulla mänty ja rysäytin täydellä vauhdilla ja painolla olkapää edeltä päin mäntyä. Aijai ja ai. Hieman toki dramatisoin tilannetta, koska eihän tälläinen pätikkä ladulla perinteisellä tyylillä kovaa mene. Mutta onpa vaan nytten olkapää melko rouheilla ruhjeilla ja mojovaa mustelmaa näyttää kehittävän. Näinköhän huomenna nousee käsi ollenkaan! Hiihtomittarissa on nyt vaivaiset 22 kilometriä. 100 kilometrin tavoitteesen pitää vielä jokunen lenkki lykkiä...

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tulipa tehtyä yksi päivä varastoon eksyessäni pakastinhavaintoja. Meillä on vielä ihan hirveästi marjoja jäljellä ja kohtahan on jo kesä.... ei nyt ihan, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. Mansikkaakin on syöty normaalia vähemmän, koska viime kesänä tuli ostettua jotain tyhmää vetistä ja mautonta lajiketta. Ei enää ikinä. Ensi kesänä ostan Polkaa, maksoi mitä maksoi! Marjojen tietoinen tuhoaminen on nyt kuitenkin alkanut. Ensimmäisenä keitin vadelmoista ja mustikoista kiisselin ja puolukoista vispipuuron. 

Puolukkapuuro on kyllä hyvää, mutta siihen pitää laittaa aivan liikaa sokeria, jotta sitä voi syödä. Sen takia tykkään kiisseleistä. Varsinkin kun laittaa vattuja joukkoon, niin ei sokeria tarvitse ollenkaan. Onhan noita marjoissa toki itsessään hieman sokeria pakastamisen jäljiltä, mutta se tuntui riittävän ihan hyvin. Ja voi sitä ihanuutta, jos joskus vatkaa hieman kermaa tuohon kylkiäiseksi. Pieni klöntti kermavaahtoa tekee kiisselistä suorastaan kuninkaalisen jälkiruoan. Ja ei sit tietenkään mitään kevytkermaa, vaan sitä itseensä! :D

Ideoita marjojen tuhoamiseksi? Syömällä siis tietenkin. :)

Oijoi. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa vielä huomisen painaa töissä. Olen ollut sijaisena viime viikkoina todella paljon eri kouluilla. Se tietää hyvää taloustilanteelle, mutta onhan se vähän rankkaa pomppia paikasta toiseen. Tänäänkin luulin viettäväni vapaapäivää (eli antoisia hetkiä Gradu-tiedostoni parissa), mutta aamulla tulikin seitsemältä pyyntö töihin. Ja minähän en sano koskaan ei. Onneksi huomenna on ihan mukava päivä: puoli päivää äidinkieltä sekä musiikkia ja matikkaa. Eiköhän siitä selvitä. :)

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille jo nyt!

Kätevä emäntä ja kirppishai.

Meidän autosta ehti olla parin viikon verran palaneena toinen polttimo. Muistuttelin siitä miehelle säännöllisesti, että eikö pitäisi käydä ostamassa polttimo, eikö pitäisi vaihtaa. Ei ilmeisesti houkuttanut pakkasella polttimon vaihto, koska se jäi tekemättä. Eilen olin reissun päällä ja lähdin vasta pimeällä ajelemaan takaisin kotiin. Kappas, eipä ollut enää sitä toistakaan polttimoa! Hieman säikäytti, kun vaihdoin pitkiltä lyhyille ja koko auto pimeni...


Ajelin sittten sumareilla matkan kotiin - ja onhan siellä ne parkit, mutta eihän ne mitään valaise. Varmaan vastaantulijat hieman ihmetteli, mutta kumma kyllä - KUKAAN ei välkäyttänyt valoja. Outoa. Minä välkäytän aina valoja, jos jollain ei ole valot päällä tai on pelkät parkit. Ehkä ihmiset eivät halua tässäkään asiassa puuttua toisten asioihin...


No jaa. Tämän iltapäivän suoritukseni oli kuitenkin sellainen, että tästä jaksan muistuttaa miestä pitkään. Kävin nimittäin ostamassa ne polttimot ja itse vaihdoin ne meidän autoon. Sanoista tekoihin!

Eikä menny polttimoiden vaihdossa kuin vartti. Siitäkin suurin osa aikaa meni siihen, että raivasin tietäni sinne polttimon luokse ja ähelsin sitä polttimon suojakantta irti. Uskomattoman hankalaksi tuo polttimoiden vaihto on kyllä tehty, kun kaikenlaista muovikoteloa tuonne konepellin alle pitää tunkea. Ei siellä isompikätinen mies voi paljoa tehdä, minulla sentään on hieman pienemmät kädet.

Note to myself: Se polttimon kansi lähtee irti, kun painaa kannen päällä olevaa lärpäkettä riittävällä voimakkuudella.

Polttimoa vaihtaessa kannattaa muistaa, ettei koske polttimoon paljain käsin. Polttimo kannattaa laittaa suoraan tuosta muovista kantaan kiinni. Käsistä polttimoon jäänyt rasvaa saattaa nimittäin rikkoa polttimon lämmetessään ja silloin on taas sama projekti tiedossa...

Ja taas palaa! Uskaltaa ajella taas pimeälläkin... Siispä rohkenen kannustaa teitä naisia, kannattaa joskus kokeilla tällaisia pieniä huoltotoimia, jos tilaisuus tulee eteen! :) Ison rahan siinä ainakin säästää, kun vaihtaa esimerkiksi polttimot itse. Myös vaivan tosin säästää silloin, jos vain laittaa miehet hommiin! :D Minua vain ärsyttää perustella asioita sillä, etten osaa. Koska kyllä mä osaan. Tarvitsee vain hitusen tietoa, mutta sitäkin enemmän rohkeutta ja asennetta yrittää uusia juttuja. :)

Tähän liittyen huvitti suunnattomasti, kun tein AVA:n testin siitä, mille alalle soveltuisin. Kuvaus oli seuraavanlainen:

"Nautit saadessasi rakentaa ja luoda uutta käsilläsi. Olet kätevä tyyppi, joka korjaa kodin pikkurempat ja osaa vaihtaa renkaat autoonsa. Haluat myös nähdä työsi jättämän konkreettisen jäljen heti, joten konttorissa kökkiminen ei kenties ole sinun juttusi. Jos aiot vaihtaa uraa, harkitse laivanrakennusta ja metalli- tai puusepäksi ryhtymistä."

Aika osuvaa. :) Joskus yläasteella jopa harkitsin ammattikoulun puu- ja rakennusalan koulutuksia. Silloin vain kaksoistutkinnon tekeminen oli niin hankalaa, että se haave jäi toteutumatta. Lukio oli kuitenkin se ykkösvaihtoehto, koska haaveilin jo silloin opettajan ammatista. No, tästäkin testistä huolimatta, kyllä musta tulee opettaja. Teknisen työn opettaja ei tosin ole kovin kaukana mm. rakennus- ja metallialoista. :) Kyseinen testi löytyy täältä.

Tänään kävin taas pitkästä aikaa kirpparilla. Reissu yllätti positiivisesti, sillä löysin pari hyvää pöytää, josta löytyi monta kivaa vaatetta! Edullisesti tietenkin. Tuo neuletakki oli tosin 6 euroa, mutta koska se oli ihan uuden oloinen, lähti se tällä kertaa mukaan. Muut olikin 1-2 euroa. Ja taas niin paljon pinkkiä... Mun pitäis löytää joku uusi väri elämään. Siis nimenomaan vaatteisiin.